Rullalauta — määritelmä, historia ja tyypit

Rullalauta: määritelmä, historia ja eri tyypit — tutustu stunt-, penny-, longboard- ja shortboard-lautoihin sekä rullalautailun kehitykseen ja parhaisiin vinkkeihin.

Rullalauta on lauta (kansi), jonka alla on neljä pyörää. Sitä käytetään rullalautailuun, joka on sekä harrastus että kilpailulaji. Alkujaan rullalaudat olivat yksinkertaisia puupaloja, joihin oli kiinnitetty rullaluistimien pyörät. Tämä kotikonstein tehty ratkaisu yleistyi 1950–1960-luvuilla, ja vuoteen 1960 mennessä rullalautoja alettiin valmistaa teollisesti. Tuotannon kasvaessa laji levisi laajemmalle, mutta myös loukkaantumiset ja skeittipuistojen sulkeminen rajoittivat sen harjoittamista: monia skeittipuistoja suljettiin, minkä seurauksena osa skeittaajista jatkoi kaupungin kaduilla ja muissa kaupunkiympäristöissä. 1980–1990-luvuilla skater-kulttuuri kehittyi edelleen ja laji saavutti nykyisen monimuotoisuutensa. Nykyisin rullalauta on suosittu erityisesti nuorten keskuudessa, ja lautoja on monenlaisia: stunt-, penny-, longboard- ja shortboard-tyyppisiä.

Rullalaudan pääosat

• Kansi (deck) – yleensä koivuvanerista tai muusta vahvasta materiaalista valmistettu lauta, joka voi olla eri pituisia ja muotoisia riippuen käyttötarkoituksesta. Kansissa on usein karhunnahka (grip tape) pitoon.
• Truckit (ohjaimet) – metalliset akselit, jotka kiinnittävät pyörät kanteen ja mahdollistavat kääntymisen. Truckien leveys vaikuttaa laudan vakauteen ja ohjailuun.
• Pyörät – halkaisija ja kovuus vaihtelevat: pehmeämmät ja isommat pyörät sopivat cruising- ja longboard-käyttöön, kovemmat ja pienemmät pyörät temppuiluun ja katuajoon.
• Laakerit – pyörän sisällä olevat laakerit (yleensä ABEC-luokituksella kuvattu) vaikuttavat vierintävasteeseen.

Lyhyt historia

Rullalautailu sai alkunsa surf-kulttuurista, kun surffarit halusivat harjoitella aalloilla ajamisen liikkeitä myös rannalta poissaoloajalla. Ensimmäiset kotitekoiset laudat ilmestyivät 1950–60-luvuilla. 1970-luvun alussa uretaanipyörien keksiminen mullisti lajin: pyörät tarjosivat paremman pidon ja pehmeämmän ajon verrattuna aikaisempiin metallipyöriin. Skeittipuistojen rakentaminen ja lajin kaupallinen kehitys ajoivat suosion huippuun ja myös alamäkiin, kun puistojen sulkeminen ajoi skeittarit kaduille. 1980–1990-luvuilla laji monipuolistui (vert, street, freestyle) ja 2000-luvulla rullalautailu sai lisää näkyvyyttä mm. kilpailuiden ja median kautta.

Rullalautatyypit ja käyttötarkoitukset

• Street / stunt -laut – lyhyt, kevyt ja kova kansi, jolla tehdään temppuja kaupunkiympäristössä: grindejä, ollie- ja flip-temppuja. Usein symmetrinen muoto ja upattu nokka (kicktail).
• Shortboard – tavallinen skeittilauta, joka on suunniteltu temppuiluun ja katuajoon; yleensä 7,5–8,5 tuumaa leveä.
• Longboard – pidempi ja vakaampi lauta, sopii freerideen, cruisingiin ja alamäkiajoon. Longboardit ovat yleensä suurempia ja tarjoavat sujuvamman ajon kovemmissa nopeuksissa.
• Penny / cruiser – pieni, usein muovinen lauta, kevyt ja helposti kuljetettava. Suunniteltu helppoon kaupunkiliikkumiseen ja lyhyille matkoille.
• Downhill – alamäkiajossa käytettävä, erittäin vakaa ja nopea lauta, usein kantaa alhaalla ja leveämmillä pyörillä.

Skeittityylit

• Street – temppuilua kaduilla, portaita, kaiteita ja muita kaupunkielementtejä käyttäen.
• Vert – ramppeihin ja halfpipeihin keskittyvää hyppy- ja ilmatemppujen tekemistä.
• Freestyle – temppuja tasaisella maalla, usein vanhan tyylinen ja tekninen laji.
• Downhill / freeride – nopeus- ja laskuttelulajit, joissa korostuvat vakaus, pito ja hallinta.
• Cruising – rento liikkuminen kaupungissa tai rantabulevardeilla, usein pehmeämmillä pyörillä.

Turvallisuus ja huolto

Rullalautailu voi olla vaarallista ilman asianmukaista varustusta ja harjoittelua. Perusvarustus sisältää kypärän, polvisuojat, kyynärsuojat ja rannetuet erityisesti aloittelijoille. Laudan säännöllinen huolto pidentää käyttöikää: tarkista pyörien kuluma, kiristä vanhat ruuvit, puhdista ja voitele laakerit sekä vaihda kuluneet osat ajoissa. Opi perusasiat turvallisessa ympäristössä ennen monimutkaisempien temppujen harjoittelua.

Rullalautailu yhdistää liikunnan, taiteen ja itseilmaisun — se on sekä sosiaalinen että tekninen harrastus, joka tarjoaa eri ikäisille ajajille paljon mahdollisuuksia kehittyä ja pitää hauskaa.

Osat

Täydellisen rullalautan muodostavat tavallisesti kansi, rekat, pyörät, laakerit, laitteisto ja gripteippi.

Mutta kun asiaa tarkastellaan tarkemmin, eroja on niin paljon. On olemassa pehmeitä rullalautapyöriä Arkistoitu 2021-04-20 at the Wayback Machine, jotka ovat parempia nopeaan kulkemiseen ja pienten roskien ja kivien yli rullaamiseen, ja kovia pyöriä, joita ammattilaiset ja useimmat skeittaajat käyttävät yleensä skeittipuistossa.

On olemassa monia erityyppisiä kuorma-autoja, laitteistoja ja laakereita, joilla on eri ABEC-luokitukset.

Kansi

Useimmissa kansissa on kuudesta yhdeksään vanerikerrosta. Muita kansissa käytettyjä materiaaleja ovat lasikuitu, bambu, hartsi, kevlar, hiilikuitu, alumiini ja muovi. Kaikki nämä tekevät laudasta kevyemmän. Jotkin vaahteravanerista valmistetut kannet värjätään, jotta saadaan monia eri värisiä vanereita. Nykyaikaiset kannet ovat erikokoisia. Useimmat ovat 7-10,5 tuumaa leveitä. Leveämmillä kansilla voidaan parantaa vakautta siirtymä- tai ramppiluistelussa. Rullalautakannet ovat yleensä 28-33 tuuman pituisia. Kannen pohjaan voi painaa valmistajan suunnitteleman kuvion tai se voi olla tyhjä. Skeittilaudan kansimerkkejä on niin paljon, että voit valita niistä.

Longboardissa, joka on yleinen erilainen rullalauta, on pidempi kansi. Sillä ajetaan useimmiten mäkiä alas tai rannalla. Longboardin kehitti kaksi surffaria: Ben Whatson ja Jonny Drapper. Yksi ensimmäisistä kannenvalmistajista oli nimeltään "Drapped", joka on otettu Jonnyn toisesta nimestä. "Vanhan koulukunnan" laudat (1970-80-luvuilla valmistetut) ovat useimmiten leveämpiä ja niissä on usein vain yksi kicktail. Erilaisissa 1970-luvun laudoissa on usein vähän tai ei lainkaan koveruutta, kun taas 1980-luvun malleissa on syvempi koveruus ja jyrkemmät kicktailit.

Skeittilaudan kannen koveruus on pääasiassa kolmenlaista: matala, keskitasoinen ja korkea. Matalassa koveruudessa on pieni kaarevuus, ja se tekee ajamisesta turvallista, mutta et voi rasittaa kannen reunoja enempää. Keskikokoinen kovera löytyy helposti nykyisiltä markkinoilta, koska aloittelijoille on suuri kysyntä. Korkea kovera on korotettu enemmän reunalla, joten se sopii täydellisesti Flip-temppujen ja Ollie-temppujen tekemiseen. Medium concave on helposti saatavilla markkinoilla, koska se sopii aloittelijoille, mikä pitää sen aina kysyntänä.

Rullalautan yläosaan kiinnitetty pitoteippi antaa rullalautailijan jaloille otteen kannesta. Se on useimmiten mustaa. Sitä voi kuitenkin olla monissa eri väreissä, kuten kirkkaana. Kirkas mahdollistaa kannen yläosan koristelun. Siinä on liimapohja ja hiekkapaperin kaltainen päällinen.

 
Rullalautan alapuoli. Tässä kuvassa näkyvät kansi, rekat ja pyörät.  

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on rullalauta?

K: Milloin rullalaudat tulivat suosituiksi?

K: Miksi jotkut skeittipuistot suljettiin?

K: Miten rullalautailun laji säilyi hengissä?

K: Kuka tätä lajia yleensä harrastaa?

K: Onko rullalautoja erityyppisiä?

K: Missä ihmiset yleensä harrastavat tätä lajia?

Hae kirjaimella