Batman on 1960-luvun yhdysvaltalainen televisiosarja, joka perustuu DC:n sarjakuvahahmoon Batmaniin. Sitä esitettiin ABC-kanavalla kahden ja puolen tuotantokauden ajan vuosina 1966-1968. Vaikka sarja pyöri televisiossa niin lyhyen aikaa, siinä oli joka viikko kaksi uutta jaksoa, joten sarjassa oli yhteensä 120 jaksoa (mikä vastaa noin viittä varsinaista tuotantokautta).

Juoni ja sarjan tyyli

Sarjan perusidea on yksinkertainen: päiväsaikaan miljardööri Bruce Wayne elää yhteiskunnallisesti aktiivista elämää, mutta illan tullen hänestä tulee rikollisuuden vastustaja Batman, ja hänen nuori apurinsa Robin (tai Nuori Suojaaja) on jatkuvasti apuna. Sarja tunnetaan sen värikkäästä, poptaiteellisesta ja tahallisen liioitellusta camp-tyylistä. Toimintakohtaukset, erikoistehosteet ja lavastus ovat humoristisia ja jäljittelevät sarjakuvamaailmaa: ruutuun ilmestyy usein onomatopoeettisia sanoja kuten POW! ja BAM! sekä kirkkaanvärisiä rekvisiittoja ja grafiikkaa.

Päähenkilöt ja näyttelijät

  • Adam West — Bruce Wayne / Batman. Westin jäykkä, hillitty ja samalla ironinen tulkinta määritti sarjan sävyn.
  • Burt Ward — Dick Grayson / Robin. Wardin nuorekas ja innokas versio Robinista toi hahmoon huumoria ja innostusta.
  • Yvonne Craig — Batgirl (sesongilla 3). Batgirl lisättiin sarjaan tuomaan uutta dynamiikkaa ja vetämään uusia katsojia.
  • Tuotannon avainhenkilöitä olivat mm. tuottaja William Dozier ja musiikin säveltäjä Neal Hefti, joiden panos auttoi luomaan sarjan ikonisen ilmeen ja tunnarin.

Rikolliset ja vierailevat tähdet

Sarjan värikkäät vastustajat olivat usein tunnettuja sarjakuvista, ja heidät esittivät kuuluisat näyttelijät, kuten:

  • Cesar Romero — Joker. Romero tunnettiin erityisesti siitä, ettei suostunut ajamaan viiksiään pois ja että viikset maalattiin piiloon meikillä.
  • Burgess Meredith — Pingviini (The Penguin)
  • Frank Gorshin — Riddler
  • Julie Newmar, Lee Meriwether ja Eartha Kitt — eri kausilla esitettyjä Catwoman-tulkintoja

Monet jaksoista perustuivat toimitusnäyttelyyn, jossa yksi tunnettu rikollinen oli jakson keskiössä. Vierailevina tähtinä nähtiin useita muita tv- ja elokuvatähtiä.

Jaksoformaatti ja tuotannon piirteet

  • Sarjan jokainen viikon jakso oli jaettu kahteen osaan: perjantain ja lauantain lähetykset muodostivat yhteen liitetyn kaksiosaisen tarinan, joka päättyi usein kekseliäisiin cliffhangereihin. Toinen jakso aloitti usein lausahduksella "Same Bat-time, same Bat-channel."
  • Visuaalisesti sarja hyödynsi kirkasta värimaailmaa, pop-art-estetiikkaa ja sarjakuvalainattuja temppuja. Erikoistehosteet olivat yksinkertaisia mutta tehokkaita ja osa sarjan viehätystä.
  • Useissa kohtauksissa käytettiin suurennettua, lavastettua kaupunkikuvaa ja – etenkin Batmobilen ja Batcaven osalta – näyttäviä rekvisiittoja, jotka ovat jääneet ikoniseen muistiin.

Musiikki ja tunnus

Sarjan tarttuva ja helposti tunnistettava tunnusmusiikki on sävelletty Neal Heftin toimesta. Tunnarin lyhyet kertosäkeet ja voimakkaat brassi- ja kitarariffit korostivat sarjan vauhdikasta ja humoristista otetta.

Elokuvaversio ja jälkiäänet

Vuonna 1966 esitettiin myös samojen näyttelijöiden tähdittämä elokuva Batman: The Movie, joka jatkoi sarjan kepeää ja yliampuvaa linjaa. Vaikka sarja lopetettiin 1968, sen vaikutus näkyi myöhemmissä Batman-tulkinnoissa, populaarikulttuurissa ja lukuisassa fanituotteistuksessa. Adam Westistä tuli kulttihahmo, ja hän teki myöhemmin monia viittauksia rooliinsa sekä vierailuja ja äänitöitä eri Bat-tuotannoissa.

Vaikutus ja perintö

1960-luvun Batman on tärkeä osa televisio- ja sarjakuvahistoriaa: se popularisoi Batman-hahmon laajemmin, toi sarjakuvamaailman televisioon ja loi oman tunnistettavan tyylinsä. Sarjan leikkisä ja itseironinen ote vaikutti sekä myöhempiin televisiosarjoihin että elokuviin, ja monet symbolit — kuten Batmobilen muotoilu, sarjakuvamaiset äänitehosteet ja klassiset lippalauseet — ovat osa yleistä tietoisuutta edelleen.

Mistä katsoa ja uusintanäytöt

Sarjan alkuperäisiä jaksoja on julkaistu dvd-boxeina ja niitä esitetään ajoittain televisiossa ja suoratoistopalveluissa. Arkistointi ja uusintanäytöt ovat auttaneet säilyttämään sarjan suosion myös uusien katsojasukupolvien keskuudessa.

Yhteenveto: 1960-luvun Batman on värikäs, humoristinen ja ajalleen tyypillinen televisiotulkinta ikonista supersankarista. Se erottuu myöhemmistä, synkemmistä Batman-versioista juuri leikkisän ja itseironisen lähestymistapansa ansiosta.