Subjekti (kielioppi): määritelmä ja looginen vs. kieliopillinen ero

Subjekti (kielioppi): selkeä määritelmä ja ero loogisen ja kieliopillisen subjektin välillä — esimerkit, puuttuvat subjektit ja predikaatti.

Kieliopissa subjekti on tavallisesti lauseen toimija tai tekijä (semanttinen rooli) ja samalla se on lauseen syntaktinen paikka, joka yleensä määrittää verbin persoonamuodon ja luvun. Esimerkki aktiivisesta lauseesta: Alan suuteli Janea. Tässä Alan on sekä looginen (semanttinen) että kieliopillinen (syntaktinen) subjekti.

Looginen vs. kieliopillinen subjekti

Looginen subjekti (semantic subject) viittaa lausuman tekijään tai toimijaan – siihen, joka tekee tai kokee jotain. Kielipoliittinen tai kieliopillinen subjekti (syntactic subject) on se lauseen osa, joka tyypillisesti sopii subjektipaikalle, on nominatiivissa (tai muussa subjektia merkitsevässä muodossa) ja jonka kanssa verbi kongruoi (sovittaa persoonan ja luvun).

Usein nämä osuvat yhteen, mutta ne voivat myös erota. Esimerkkejä:

• Lapsemme istuttivat puun. — Tässä lapsemme on sekä looginen että kieliopillinen subjekti; verbi on monikossa ja kongruoi subjektin kanssa.
• Puu istutettiin (lapsemme toimesta). — Passiivissa puu on kieliopillinen subjekti (se on subjektipaikalla ja verbi kongruoi sen kanssa passiivimuodossa), mutta looginen toimija eli tekijä (lapsemme) ei ole subjekti vaan agentinilmauksen kaltainen lisä (usein ilmaistaan partitiivilla tai sijaprepositiolla kuten "toimesta") tai jätetään pois.

Tapauksia ilman näkyvää subjektia

On myös lauseita, joissa ei ole näkyvää (ilmaistua) subjektia:

• Tule tänne! — Imperatiivissa subjektia ei välttämättä ilmaista, mutta subjekti on implisiittisesti kuulija (sinä).
• Sataa. — Sääilmaisuissa ja muissa impersonal-rakenteissa subjektia ei ole; verbi on muodoltaan kolmannessa persoonassa ilman eksplisiittistä subjektia.

Toisaalta jotkut lauseet näyttävät aluksi subjektittomilta, mutta niillä on syntaktinen subjektifunktio esimerkiksi nominaalisissa rakenteissa:

• Varkaan tunnistaminen voi kestää jonkin aikaa. — Tässä koko lauseen alussa oleva infinitiivimuotoinen substantiivi (gerundi) toimii kieliopillisena subjektina; lauseella on siis subjekti, vaikka se ei ole persoonapronomini.

Muita huomioitavia seikkoja

• Pronominien ja persoonamuotojen pudotus: Suomen verbit ilmaisevat usein persoonan ja luvun, joten subjektipronomini jätetään pois: Menin = (Minä) menin. Subjekti on tällöin implisiittinen mutta ymmärrettävissä verbistä.
• Subjektin sijamuoto: Tavallisin subjektin sijamuoto on nominatiivi. Joissakin rakenteissa subjektille voi kuitenkin olla muita ilmenemismuotoja (esimerkiksi possessiivirakenteissa tai eksistentiaalisissa ilmauksissa), mutta perusoletus on nominatiivi ja verbin kongruenssi siihen.
• Predikaatti: Jos lauseella on subjekti, lauseen muuta osaa (eli yleensä verbirakennetta ja siihen kuuluvia määritteitä) kutsutaan predikaatiksi tai predikaattilausekkeeksi. Predikaatti kertoo, mitä subjektille tapahtuu tai mitä se tekee.
• Semanttiset roolit: Subjektiksi sijoittuva lauseen osa voi semanttisesti olla agentti, kokeva (experiencer), potientti (patient) tai teema riippuen verbin tyyppistä ja lauseen rakenteesta.

Yhteenvetona: subjekti on lauseen keskeinen syntaktinen osa, joka tavallisesti merkitsee toimijaa ja jonka kanssa verbi kongruoi. Looginen (semanttinen) subjekti tarkoittaa tekijää tai kokemuksen kantajaa, ja näiden kahden käsitteen välillä voi olla ero — esimerkiksi passiivissa, impersonal-rakenteissa ja nominaalimuotoisissa subjektiryhmissä.

Lisälähdeviite: ^p996

Hae kirjaimella