Kielioppi

Eri kielet

Kaikilla kielillä on oma kielioppinsa. Useimmat eurooppalaiset kielet ovat melko samanlaisia.

Englannin kieli tekee vain vähän muutoksia sanan päätteisiin ("suffikseihin"). Italialaisissa kielissä (kuten ranskassa, italiassa ja espanjassa) sanan päätteillä on paljon merkitystä. Englannissa niitä on vain muutama: monikko ja possessiivit (John's) ovat yleisimpiä. Verbeissä olemme jättäneet pois useimmat päätteet yhtä lukuun ottamatta: Minä rakastan, sinä rakastat, mutta hän rakastaa. Tuo s-loppu on peräisin anglosaksista, jossa oli enemmän päätteitä. Verbeissä on päätteitä, jotka osoittavat aikamuodon muutoksia: walked, walking.

Sanajärjestys on toinen suuri ero. Romanikielissä adjektiivit asetetaan yleensä niiden substantiivien jälkeen, joihin ne viittaavat. Esimerkiksi englanniksi voi sanoa, että pidän nopeista autoista, mutta espanjaksi se on Me gustan los coches rápidos. Sanojen järjestys on muuttunut: jos vain sanat ilman kielioppia käännetään englanniksi, se tarkoittaisi "Minusta ne miellyttävät autoja nopeasti". Tämä johtuu siitä, että espanjan ja englannin kielessä on erilaiset sanajärjestyssäännöt. Saksassa verbit ovat usein lähellä lauseiden loppua (kuten: Die Katze hat die Nahrung gegessen. ), kun taas englannissa ne yleensä asetetaan subjektin ja objektin väliin, kuten: The Cat has eaten the food.

Kielen vaihtaminen

Kirjoitettu kielioppi muuttuu hitaasti, mutta puhuttu kielioppi on sujuvampi. Lauseet, joita englanninkieliset pitävät nykyään normaaleina, olisivat voineet tuntua oudoilta 100 vuotta sitten. Eivätkä ehkä olleetkaan, sillä monet suosikkisanontamme ovat peräisin Raamatun auktorisoidusta King James -versiosta ja Shakespearelta.

Eri ihmiset puhuvat eri kielioppia kuin muut ihmiset. Esimerkiksi ihmiset, jotka käyttävät yleiseksi amerikanenglanniksi ja BBC-englanniksi kutsuttuja murteita, saattavat sanoa: I didn't do anything, kun taas joku, joka puhuu afrikkalaisamerikkalaista puhekielistä englantia (African American Vernacular English tai AAVE), saattaa sanoa: I didn't do nothing. Lontoon työväenluokan versio: I ain't done nuffink! Näitä kutsutaan kaksoisnegatiiviksi, ja niitä esiintyy lähes yksinomaan puhutussa englannissa ja harvoin kirjoitetussa.

Näitä eroja kutsutaan murteiksi. Henkilön käyttämä murre määräytyy yleensä sen mukaan, missä hän asuu. Vaikka englannin murteissa käytetään erilaisia sanoja tai sanajärjestystä, niillä on silti kielioppisäännöt. Kun kirjoitetaan amerikanenglanniksi, kielioppi käyttää kuitenkin yleisen amerikanenglannin sääntöjä. Kun ihmiset puhuvat "oikean englannin" käyttämisestä, he tarkoittavat yleensä yleisen brittiläisen englannin kieliopin käyttämistä, sellaisena kuin se on kuvattu standardimaisissa hakuteoksissa. Britanniassa puhutun englannin malleja kutsutaan usein nimellä Received Pronunciation tai BBC English.

Puhekieli

Kieliopissa tutkitaan substantiiveja, pronomineja, verbejä, adjektiiveja, adverbejä, prepositioita, konjunktioita, lauseita, lausekkeita, lausekkeita, lausekkeita ja interjektioita.

Substantiivit

Substantiivit ovat asiasanoja, kuten "pöytä" ja "tuoli". Ne ovat esineitä, asioita, joita näet jokapäiväisessä elämässä. Oikeat substantiivit ovat tiettyjen paikkojen, ihmisten tai muiden asioiden, kuten viikonpäivien, nimiä. Nimi 'James' on varsinainen substantiivi, samoin kuin 'keskiviikko' ja 'Lontoo'. Substantiivit voivat olla myös abstrakteja asioita, kuten 'kärsimys' tai 'onni'.

Verbit

Verbit ovat sanoja, jotka kuvaavat tekoja: "Ryan heitti pallon". Valtio: "Olen huolissani". Verbin perusmuotoa kutsutaan infinitiiviksi. Olemassaolon infinitiivi on "olla". Kuuluisa esimerkki on Hamletin puhe: Olla tai olla olematta, se on kysymys.

Infinitiivin muunnokset luovat verbien aikamuotoja.

Adjektiivit

Adjektiivit kuvaavat substantiiveja. Esimerkiksi sanan "kaunis polkupyörä" sanat "kaunis" kertovat, että polkupyörä on kaunis. Toisin sanoen "pretty" kuvaa polkupyörää. Näin voi tapahtua myös paikan kanssa. Esimerkiksi "korkea" sanassa "korkea rakennus" kuvaa rakennusta.

Syntaksi

Kielioppi tutkii syntaksia eli sitä, miten "puheen osat" sopivat yhteen sääntöjen mukaisesti ja muodostavat lauseita. Lauseet sopivat yhteen ja muodostavat kappaleita.