Bunker Hillin taistelu oli taistelu Yhdysvaltain itsenäisyyssodassa, joka käytiin 17. kesäkuuta 1775 pääasiassa Breed's Hillillä ja sen ympäristössä Bostonin piirityksen aikana sodan varhaisessa vaiheessa. Taistelua kutsutaan usein myös nimellä "Battle of Breed's Hill", vaikka se on perinteisesti nimetty lähellä sijaitsevan Bunker Hillin mukaan, joka oli toinen taistelupaikan kukkuloista ja alkuperäinen tavoitteena ollut asemakohta.

Tausta

Kesäkuussa 1775 Britannian armeija oli talvehtinut ja pitänyt Bostonia hallussaan, kun taas siirtomaajoukot olivat piirittäneet kaupunkia. Kesäkuun 13. päivänä siirtolaisten tiedustelun ja urkinnan perusteella selvisi, että britit suunnittelivat vievänsä hallintaansa kaupungin lähellä olevat kukkulat. Vastauksena tähän siirtomaajoukkojen komentaja William Prescott johdatti noin 1 200 sotilasta yöllä ja salaa kukkuloille.

Linnoitustyöt ja aseman valinta

Prescottin joukot rakensivat nopeasti puolustusasemia erityisesti Breed's Hillille. He muodostivat lyhyen mutta paksun maanvaraisen redutin ja kevyemmin linnoitettuja puolustuslinjoja suurimmalle osalle Charlestownin niemimaata. Puolustuksen tavoitteena oli estää brittien vapaakäytössä olleiden kukkuloiden haltuunotto ja siten pitää Boston linnoitettuna piirityksen kohteena.

Taistelu

Kun britit seuraavana päivänä saivat tiedon siirtomaajoukkojen uudesta asemasta, kenraali Thomas Gagen käskystä järjestettiin hyökkäys asemia vastaan. Brittien hyökkäyksiä johti mm. kenraali William Howe, ja hyökkäykset toteutettiin suoraan avoimelta maalta kohden siirtomaapuolustusta. Ensimmäiset kaksi hyökkäystä torjuttiin ankarasti ja aiheuttivat brittille huomattavia menetyksiä. Britit kuitenkin jälleen onnistuvat kolmannella rynnistyksellä valtaamaan redutin, kun puolustajilta oli uhkaavasti loppumassa ammuksia ja tarvikkeita.

Taistelun yhteydessä on kuuluisa lausahdus "Älkää ampuko ennen kuin näette heidän silmänvalkuaisensa" (engl. "Don't fire until you see the whites of their eyes"), joka liitetään usein Prescottille tai muille siirtomaajoukkojen johtajille. Lausahduksen alkuperä on kiistanalainen, mutta se tiivistää puolustuksen pyrkimyksen säästää ammuksia ja varmistaa tarkka ampuminen tiiviissä lähitaistelussa.

Voimat ja tappiot

  • Brittijoukot: Vaikka britit lopulta valtasivat asemat, he kärsivät raskaita tappioita: yli 800 haavoittunutta ja noin 226 kuollutta — mukana useita upseereita. Nämä luvut vaihtelevat lähteittäin, mutta on selvää, että brittien menetykset olivat merkittävät suhteessa käytettyjen joukkojen määrään.
  • Siirtomaajoukot: Amerikan puolella tappiot olivat pienemmät kuin britillä, mutta silti huomattavat; arviot kertovat useiden satojen kaatuneista ja haavoittuneista. Siirtomaajoukot vetäytyivät järjestäytyneesti Cambridgeen Bunker Hillin yli, säilyttäen kykynsä jatkaa piiritystä.

Seuraukset ja merkitys

Taistelu on usein luonnehdittu esimerkkinä Pyrrhoksen voitosta: britit saavuttivat taktisen voiton (he valtasivat kukkulun), mutta voiton hinta oli korkea eikä se ratkaissut Bostonin piiritystä. Lähes kolmannes hyökkäykseen osallistuneista brittiyksiköistä haavoittui tai kuoli, mikä herätti Britanniassa huolta ja alensi joukkojen moraalia.

Toisaalta taistelu oli siirtomaajoukoille moraalinen voitto: se osoitti, että suhteellisen kokemattomat ja paikallisten miliisien muodostamat joukot pystyivät vastustamaan ja jopa torjumaan Britannian säännöllisiä joukkoja. Tämä lisäsi itsetuntoa ja tukea kapinaliikkeelle koko siirtomaissa ja vaikutti siihen, että konflikti eskaloitui kohti laajempaa itsenäisyystaistelua.

Taistelun jälkeen molemmat osapuolet muuttivat taktiikoitaan. Britit tulivat varovaisemmiksi avoimissa hyökkäyksissä, ja siirtomaalaiset hyödyntivät kokemustaan tulevissa yhteenotoissa ja piirityksissä. Bunker Hillin taistelu jäi merkittäväksi vaiheeksi Bostonin piirityksessä ja Yhdysvaltain vapaussodan alkuvaiheissa, osoittaen sodan tulevan olevan pitkä ja verinen kamppailu.