Tekninen kirjoittaminen

Tekninen kirjoittaminen on teknisiä ja ammatillisia aloja koskevaa viestintää. Society for Technical Communication (STC) määrittelee teknisen kirjoittamisen kaikenlaiseksi viestinnäksi, joka on:

teknisistä tai erikoistuneista aiheista, kuten tietokonesovelluksista, lääketieteellisistä menettelyistä tai ympäristösäännöksistä, viestiminen; tai
ohjeiden antaminen siitä, miten jokin asia tehdään tehtävän teknisestä luonteesta riippumatta.

Yleisö on olennainen osa kirjoittamista. Jos kirjoitetaan esimerkiksi lääketieteellisiä ohjeita potilaiden ja hoitohenkilökunnan avuksi, kirjoitus voi olla tarkoitettu lääkäreille ja sairaanhoitajille, maallikoille, joilla on hyvä yleissivistys, tai heikosti koulutetuille ihmisille. Kirjoitus olisi jokaisessa tapauksessa aivan erilainen. Esimerkiksi:

"Sovita teknisen keskustelun taso ja muodollisuus aiottuun tarkoitukseen ja yleisöön. Yleisön osalta on otettava huomioon koulutus, työkokemus, lukutaito ja motiivit. Käytä selkeää ja yksinkertaista sanastoa, jotta kirjoitus on ymmärrettävää myös niille lukijoille, joille englanti ei ole äidinkieli".

Teknisessä kirjoittamisessa viestitään sekä visuaalisesti että suullisesti. Viestinnän tulisi noudattaa yleistä logiikkaa. Yksi lähestymistapa on kuvaileva, esimerkiksi "Auton moottorin osat". Toinen lähestymistapa on ongelmanratkaisu: "Miten renkaat vaihdetaan". Käytännön tietosanakirjat antavat yleensä tietoa ja niissä on "Miten se tehdään"-osiot. Lääketieteelliset tietosanakirjat ovat hyvä esimerkki. Lääketieteellinen tietosanakirja tarjoaa lukijoille tietoa terveyskysymyksistä.

Ihmiset ovat aina tarvinneet ohjeita, jotka ilmestyivät käsikirjoituksissa ennen painetun kirjan tuloa.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on tekninen kirjoittaminen?

V: Tekninen kirjoittaminen on kaikenlaista viestintää, jossa viestitään teknisistä tai erikoistuneista aiheista, kuten tietokonesovelluksista, lääketieteellisistä menettelyistä tai ympäristösäännöksistä, tai annetaan ohjeita siitä, miten jokin asia tehdään, riippumatta tehtävän teknisestä luonteesta.

K: Kuka on teknisen kirjoittamisen yleisö?

V: Teknisen kirjoittamisen yleisö riippuu viestinnän tarkoituksesta ja aiheesta. Se voi olla lääkäreitä ja sairaanhoitajia, maallikoita, joilla on hyvä yleissivistys, tai heikosti koulutettuja ihmisiä.

K: Miten teknisen keskustelun taso ja muodollisuus tulisi sovittaa aiottuun yleisöön?

V: Teknisen keskustelun ja muodollisuuden taso olisi sovitettava aiottuun tarkoitukseen ja yleisöön ottamalla huomioon sellaiset tekijät kuin heidän koulutuksensa, ammatillinen kokemuksensa, lukutaitonsa ja motivaationsa. Selkeää ja yksinkertaista sanastoa olisi myös käytettävä, jotta kirjoitus olisi ymmärrettävää myös niille lukijoille, joille englanti ei ole äidinkieli.

Kysymys: Viestittekö teknisessä kirjallisuudessa vain suullisesti?

V: Ei, siinä viestitään sekä visuaalisesti että sanallisesti. Viestinnässä on noudatettava yleistä logiikkaa, jotta tieto välittyy tehokkaasti.

K: Mitä kahta lähestymistapaa käytetään teknisessä kirjoittamisessa?

V: Kaksi teknisessä kirjoittamisessa yleisesti käytettyä lähestymistapaa ovat kuvaileva (esim. "Auton moottorin osat") ja ongelmanratkaisu ("Miten renkaat vaihdetaan").

K: Ovatko tietosanakirjat hyvä esimerkki teknisen kirjoittamisen käytännön sovelluksesta?

V: Kyllä, käytännönläheiset tietosanakirjat tiedottavat lukijoille yleensä eri aiheista ja sisältävät samalla "miten" -osioita, joissa annetaan ohjeita, miten jokin aiheeseen liittyvä asia tehdään. Lääketieteelliset tietosanakirjat ovat erityisen hyvä esimerkki, koska niissä annetaan tietoa terveyskysymyksistä sekä ohjeita niiden ratkaisemiseksi.

Kysymys: Milloin ilmestyi ensimmäisen kerran oppaita siitä, miten tehdä asioita?

V: Tee-se-itse-oppaita ilmestyi ensimmäisen kerran käsikirjoituksissa ennen painotekniikan tuloa.