Maantieteessä maapallon lauhkeat leveysasteet sijaitsevat subtrooppisten alueiden ja napapiirien välissä. Näiden alueiden vuotuiset keskilämpötilat eivät ole äärimmäisiä: eivät polttavan kuumia eivätkä jäätävän kylmiä. Sana lauhkea tarkoittaa kohtalaista ja viittaa ilmastoon, jossa lämpötilat pysyvät yleensä keskitasoisina verrattuna trooppisiin ja napa-alueiden ilmastoihin.

Toisin kuin tropiikissa, lämpötilat voivat täällä vaihdella suuresti kesän ja talven välillä. Useimmissa lauhkean ilmaston paikoissa on siis neljä vuodenaikaa: kesä, syksy, talvi ja kevät. Monilla lauhkeilla alueilla sää voi kuitenkin olla vaihtelevaa ja paikallisesti arvaamatonta: yhtä päivää voi leimata aurinko, seuraavaa sadekuurot ja pilvinen taivas. Tämä vaihtelu on normaalia sekä kesällä että talvella.

Lauhkean ilmaston päätyypit

Usein lauhkeaksi ilmastoksi luetaan useita eri alatyyppejä, jotka eroavat toisistaan etenkin lämpötilan vuosivaihtelun, sateen jakautumisen ja kasvillisuuden perusteella. Tärkeimmät tyypit ovat:

  • Meri- eli oceaninen ilmasto – leudot talvet ja viileät kesät, sademäärät jakautuvat tasaisesti ympäri vuoden. Meri tasaa lämpötiloja, joten vuodenaikaisvaihtelu on suhteellisen vähäistä. Tyypillisiä alueita ovat Länsi-Eurooppa (esim. Britteinsaaret, länsirannikko), Uuden-Seelannin rannikko ja Tyynenmeren luoteisrannikko Pohjois-Amerikassa.
  • Mannermainen (kontinenttinen) lauhkea ilmasto – suuret lämpötilan erot talven ja kesän välillä: kuumat kesät ja kylmät talvet. Sadanta voi olla keskikesällä runsaampaa ukkospilvien kautta. Tämä ilmastotyyppi esiintyy laajoilla sisämaan alueilla, kuten Itä-Euroopassa, Keski- ja Pohjois-Aasiassa sekä osassa Pohjois-Amerikkaa.
  • Kosteahko subtrooppinen (leuto subtrooppinen) ilmasto – lämpimät tai kuumat ja kosteat kesät sekä leudot talvet; esiintyy muun muassa Kaakkois-Yhdysvalloissa, Itä-Aasiassa ja osissa Australian itärannikkoa. Sopii monipuoliselle viljelylle ja laajalle kasvillisuudelle.
  • Välimerellinen (mediterraani) ilmasto – kuumat ja kuivat kesät sekä leudot ja sateiset talvet. Välimeren seutu, Kalifornian rannikko, Keski-Chilen rannikko ja osa Etelä-Afrikasta edustavat tätä tyyppiä. Kasvillisuus on usein kuivuudenkestävää (maquis/garrigue, oliivitarhat yms.).

Luonto ja maankäyttö

Lauhkeat alueet tukevat monipuolista kasvillisuutta: koivu- ja lehtimetsistä sekä sekametsistä löytyy viljelyalueita, nurmikkoja ja viljelykasveja. Välimerellisissä osissa vallitsee kuivuutta sietävä kasvillisuus. Lauhkeat ilmastot ovat ihmisen asuttavuuden ja maatalouden kannalta suotuisia: viljelykausi on usein riittävän pitkä ja sateet jakautuvat monille kuukausille, mikä mahdollistaa viljan, hedelmien ja muiden kasvien kasvatuksen.

Sääilmiöt ja vaihtelut

Lauhkeassa ilmastossa esiintyy monenlaisia sääilmiöitä: ukkosmyrskyt kesäisin, lumisateet talvisin mannermaisemmilla alueilla, pitkäkestoiset sadejaksot merellisillä rannikolla ja ajoittaiset kuivuuskaudet välimerellisillä alueilla. Paikallinen maantiede (vuoristot, meret, jokilaaksot) muokkaa säää ja voi aiheuttaa suuria eroja lyhyillä etäisyyksillä.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset

Ilmastonmuutos vaikuttaa lauhkeisiin ilmastoihin monin tavoin: keskilämpötilat nousevat, lämpimiä jaksoja ja kuumia kesiä tulee useammin, sademallit muuttuvat ja äärisäät kuten tulvat ja kuivuudet voivat yleistyä. Tämä muuttaa kasvillisuutta, viljelymahdollisuuksia ja ihmisten elinolosuhteita, ja edellyttää sopeutumista esimerkiksi vesivarojen hallinnassa ja kaupunkisuunnittelussa.

Yhteenvetona lauhkea ilmasto kattaa laajan joukon olosuhteita, mutta yhdistävänä piirteenä on kohtalainen lämpötila ilman trooppista kuumuutta tai napa-alueiden äärimmäistä kylmyyttä. Alatyypit eroavat toisistaan sateen jakautumisen, vuotuisen lämpötilavaihtelun ja kasvillisuuden perusteella, mikä tekee lauhkeista alueista ekologisesti ja kulttuurisesti monimuotoisia.