Mikado eli Titipun kaupunki on kaksinäytöksinen operetti. Kirjan ja sanat on kirjoittanut W. S. Gilbert. Musiikin on säveltänyt Arthur Sullivan. Operetti sai ensi-iltansa 14. maaliskuuta 1885 Savoy-teatterissa Lontoossa D'Oyly Carte -oopperayhtiön kanssa.
Mikado on yhdeksäs Gilbertin ja Sullivanin neljästätoista operetista. Alkuperäisen esityksensä aikana sitä esitettiin 672 kertaa. Tämä oli kaikkien Gilbertin ja Sullivanin operettien pisin alkuperäinen esitysaika.
Operetin syntyajankohtana Lontoo oli täynnä kaikkea japanilaista: teekauppoja, kimonoja, tuulettimia jne. Gilbert kertoi saaneensa idean Mikadoon, kun japanilainen miekka putosi hänen työhuoneensa seinältä.
Juoni lyhyesti
Juoni sijoittuu kuvitteelliseen Titipun kaupunkiin Japanissa ja yhdistää rakkauskomedian, byrokraattisen satiirin ja absurdin huumorin. Keskeisiä teemoja ovat pakomatka, rakkauden kolmi- tai nelikulmio sekä paikallisten lakien ja rangaistusten kirjavuus. Gilbert käyttää eksoottista japanilaista ympäristöä verukkana kritisoidakseen viktoriaanisia tapoja, byrokratiaa ja ihmisluonteen heikkouksia.
Hahmot
- Mikado (keisari) – Titipun hallitsija.
- Nanki-Poo – Mikadon poika, naamioituneena vaeltajaksi; hänen rakkautensa Yum-Yumiin on juonen lähtökohta.
- Ko-Ko – Titipun "Lord High Executioner", entinen räätäli, joka on joutunut epätyypilliseen virkaan ja komediallisiin ristiriitoihin.
- Yum-Yum, Pitti-Sing ja Peep-Bo – kolme nuorta koulutyttöä, joista Yum-Yum on Nanki-Poon rakkauden kohde.
- Katisha – ikäääntyvä neiti, jonka tunteet ja uhkaukset tuovat juonelle jännitettä.
- Pooh-Bah ja muut sivuhahmot – byrokraattisia ja sosiaalisia auktoriteetteja, joita pilkataan.
Musiikki ja tunnetut numerot
Musiikki on tyypillistä Gilbert & Sullivanin kevyttä oopperaperinnettä: tarttuvia melodioita, tarkkaan asetettua kuoro- ja ensemble-kirjoitusta sekä nousevia mutta helposti lähestyttäviä aarioita. Operetista on tullut repertuaarin vakiokappale, ja siitä tunnetaan useita kohtia, joita esiintyjät ja yleisö usein odottavat. Tunnettuja lauluja ovat muun muassa:
- "Three Little Maids from School Are We" – kolmen koulutytön iloisen kepeä numero.
- "A Wandering Minstrel I" – Nanki-Poon esittelevä laulu.
- "I've Got a Little List" – Ko-Kon satiirinen sapekas numero, jossa pilkataan vittauksellisesti ajan yhteiskunnallisia ilmiöitä.
- "The Flowers that Bloom in the Spring" – Mikadon vaatimattoman riehakas kohtaus (tunnettu myös rekisterin ja orkesterin käytön vuoksi).
Vastaanotto ja vaikutus
Esityksen ensimenestys teki Mikadosta nopeasti klassikon; se vakiinnutti Gilbertin ja Sullivanin aseman 1800-luvun lopun suosituimpina oopperaviihteenä tekijöinä. Operettia on esitetty laajasti ympäri maailmaa, ja siitä on tehty useita levytyksiä, filmatisointeja ja sovituksia eri yhteyksiin.
Nykyajan tulkinnat ja kiistat
Viime vuosikymmeninä Mikado on herättänyt keskustelua mahdollista etnistä leimaamista ja stereotyyppisiä esitystapoja koskien. Traditioissa, joissa hahmoja esitetään samuraityylisesti tai käytetään kasvojen meikkausta ("yellowface"), on kritiikkiä. Monet nykytuotannot pyrkivätkin välttämään halventavia karikatyyrejä: ne voivat sijoittaa teoksen fiktiiviseen, ei-spesifiseen miljööseen, käyttää neutraaleja puvustuksia tai korostaa tekstin satiirista luonnetta — että kohteena on viktoriaaninen byrokratia ja ihmisluonto eikä todellinen japanilainen kulttuuri.
Merkitys ja perintö
Mikado on edelleen yksi Gilbertin ja Sullivanin tunnetuimmista ja useimmin esitettävistä teoksista. Sen yhdistelmä terävää satiiria, melodista musiikkia ja koomista juonenkäännettä on tehnyt siitä yleisön suosikin ja opetusmateriaalin teatteri- ja musiikkikursseille. Samalla se toimii esimerkkinä siitä, miten historiallisen kontekstin tuntemus on tärkeää teoksen nykyaikaistamisessa ja tulkinnassa.
Lisätietoja aiheesta löytyy useista historiallisista ja musiikillista lähteistä sekä kokeiluista nykyaikaisten produktioiden näkökulmasta. Mikado jatkaa sekä viihdyttämistä että keskustelun herättämistä, kun sen esitystapoja arvioidaan uudelleen nykykulttuurin arvojen valossa.
