Rasvakudos – määritelmä, adiposyytit, adipokiinit ja tehtävät

Histologiassa rasvakudos eli kehon rasva tai pelkkä rasva on kudos, joka koostuu adiposyyteiksi kutsutuista soluista. Ne varastoivat rasvasoluihin ravintoaineita, joita kutsutaan rasvoiksi. Rasvakudos tuottaa erilaisia yhdisteitä, joita kutsutaan adipokiineiksi. Niitä ovat muun muassa leptiini, tuumorinekroositekijä alfa, interleukiini 1 beeta ja muut.

Mikä rasvakudos on ja missä sitä on

Rasvakudos on erikoistunutta löyhää sidekudosta. Sitä esiintyy lähes kaikkialla kehossa, erityisesti ihon alla (ihonalainen rasva) ja vatsaontelon sisällä elinten ympärillä (viskeraalinen rasva). Lisäksi rasvaa on muun muassa luuytimessä, nivelten ympärillä, sydämen ympärillä (epikardiaalinen rasva) ja hermokanavissa. Rasvakudos on hyvin suonittunutta ja hermotettua, mikä mahdollistaa sen nopean reagoinnin aineenvaihduntaan ja lämpötilaan liittyviin ärsykkeisiin.

Rasvakudoksen päätyypit

• Valkoinen rasvakudos (WAT): Yleisin tyyppi. Soluissa on yksi suuri rasvapisara (unilokulaarinen rakenne), joka siirtää solun ytimen reuna-alueelle. Toimii ennen kaikkea energia- ja vararavintovarastona sekä endokriinisena elimenä.
• Ruskea rasvakudos (BAT): Soluissa on runsaasti mitokondrioita ja useita pieniä rasvapisaroita (multilokulaarinen rakenne). Tuottaa lämpöä ei-värisevän termogeneesin avulla proteiinin UCP1 välityksellä. Sitä on imeväisillä runsaasti; aikuisilla sitä esiintyy mm. solisluun yläpuolella ja selkärangan vierustoilla ja se aktivoituu kylmäaltistuksessa.
• Beige (brite) rasva: Valkoisen rasvan joukkoon kylmäaltistuksen tai hormonaalisten signaalien myötä ”ruskeutuva” solupopulaatio, jolla on osin ruskean rasvan kaltaisia lämpöä tuottavia ominaisuuksia.

Solubiologia ja kudosrakenne

• Adiposyytit: Varastoivat energiaa triglyserideinä. Valkoisessa rasvassa tyypillinen ”sormussolun” ulkonäkö; ruskeassa rasvassa runsaasti mitokondrioita ja tiheä kapillaariverkosto.
• Stromal- ja verisuonifraktio (SVF): Preadiposyytit, fibroblastit, endoteeli- ja perisyytit sekä immuunisolut (esim. makrofagit) muodostavat tukirakenteen ja osallistuvat kudoksen uusiutumiseen sekä tulehdusvasteisiin.
• Adipogeneesi: Mesenkymaalisista kantasoluista kehittyy preadiposyyttejä ja edelleen kypsiä adiposyyttejä. Prosessia ohjaavat mm. transkriptiotekijät PPARγ ja C/EBP-perhe.

Rasvakudoksen tehtävät

• Energian varastointi ja puskurointi: Triglyseridien kertyminen ja purku tasapainottavat energiansaantia ja -kulutusta sekä estävät rasvan haitallista kertymistä elimiin (ektopinen rasva).
• Endokriininen säätely: Rasvakudos erittää lukuisia adipokiineja, jotka vaikuttavat ruokahaluun, insuliiniherkkyyteen, verisuonten toimintaan, verenpaineeseen ja tulehdukseen.
• Lämpöeristys ja mekaaninen suoja: Suojaa elimiä iskuilta ja vähentää lämmönhukkaa.
• Lämmöntuotanto: Ruskea ja beige rasvakudos tuottavat lämpöä UCP1:n välityksellä erityisesti kylmässä.
• Immuunipuolustus ja kudoksen ylläpito: Säätelee paikallista ja systeemistä tulehdusta sekä tuottaa tekijöitä, jotka vaikuttavat verisuonten kasvuun ja kudosremonttiin.
• Steroidi- ja sukupuolihormonien paikallinen aineenvaihdunta: Esimerkiksi aromataasientsyymi muuntaa androgeenejä estrogeeneiksi rasvakudoksessa.

Adipokiinit – keskeiset esimerkit ja vaikutukset

• Leptiini: Välittää kylläisyysviestejä hypotalamukseen, säätelee energiatasapainoa ja lisää energiankulutusta.
• Adiponektiini: Parantaa insuliiniherkkyyttä ja edistää rasvahappojen oksidaatiota; pitoisuudet laskevat usein lihavuudessa.
• Resistiini: Yhdistetty insuliiniresistenssiin ja tulehdukseen.
• Tuumorinekroositekijä alfa (TNF-α), interleukiini 6 (IL-6) ja interleukiini 1 beeta (IL‑1β): Edistävät matala-asteista tulehdusta ja insuliinisignaloinnin häiriöitä.
• MCP-1 (CCL2): Rekrytoi monosyyttejä ja makrofageja rasvakudokseen.
• PAI-1: Vaikuttaa hyytymisen ja fibrinolyysin säätelyyn.
• Angiotensinogeeni: Osallistuu reniini–angiotensiini–aldosteroni-järjestelmän säätelyyn ja verenpaineeseen.
• Visfatiini/NAMPT, omentiini, chemerin, apeliini: Vaikuttavat glukoosi- ja rasva-aineenvaihduntaan sekä verisuonten toimintaan.

Lipidi- ja energia-aineenvaihdunta rasvakudoksessa

• Lipogeneesi: Insuliini lisää glukoosin ottoa adiposyytteihin ja triglyseridisynteesiä; lipoproteiinilipaasi (LPL) vapauttaa rasvahappoja verenkierron triglyserideistä varastoitavaksi.
• Lipolyysi: Katekolamiinit ja natriureettiset peptidit aktivoivat ATGL- ja HSL-entsyymejä sekä perilipiinin fosforylaatiota, jolloin triglyseridit pilkkoutuvat ja vapaat rasvahapot sekä glyseroli vapautuvat verenkiertoon.
• Termogeneesi: Ruskea/beige rasvakudos käyttää rasvahappoja lämmöntuotantoon UCP1:n avulla, mikä lisää kokonaisenergiankulutusta.

Rasvan jakautuminen ja terveys

• Ihonalainen vs. viskeraalinen rasva: Viskeraalinen rasva on metabolisesti aktiivisempaa ja liittyy vahvemmin tyypin 2 diabetekseen, dyslipidemiaan, kohonneeseen verenpaineeseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin.
• Hypertrofinen vs. hyperplastinen kasvu: Adiposyytit voivat suurentua (hypertrofia) tai niiden lukumäärä voi lisääntyä (hyperplasia); hypertrofia altistaa kudoshypoksialle ja makrofagi-infiltraatiolle (“kruunukuvio” histologiassa).
• Lipodystrofia: Rasvakudoksen puute tai epänormaali jakautuminen aiheuttaa ektopista rasvan kertymistä maksaan ja lihaksiin ja voi johtaa vaikeaan insuliiniresistenssiin.

Kliininen merkitys ja mittaaminen

• Lihavuus ja metaboliset sairaudet: Rasvakudoksen liiallinen määrä ja matala-asteinen tulehdus liittyvät metaboliseen oireyhtymään, tyypin 2 diabetekseen, rasvamaksaan, uniapneaan, nivelrikkoon ja useisiin sydän- ja verisuonisairauksiin.
• Arviointi: Painoindeksi (BMI), vyötärönympärys ja vyötärö–lantiosuhde kuvaavat riskijakaumaa; tarkempia menetelmiä ovat DXA, MRI ja CT. Bioimpedanssi arvioi kehon koostumusta käytännön tasolla.
• Vaikuttaminen: Energiamerkan hallinta, säännöllinen liikunta, riittävä uni ja mahdollisesti kylmäaltistukset voivat parantaa rasvakudoksen toimintaa; lääkehoidot ja bariatrinen kirurgia ovat vaihtoehtoja vaikeassa lihavuudessa.

Hae kirjaimella