Thripsit (tripsit, Thysanoptera) – pieniä hapsusiipisiä kasvituholaisia
Thripsit — pienet hapsusiipiset kasvituholaiset, jotka aiheuttavat vahinkoa ja leviävät laajasti. Opas tunnistukseen, torjuntaan ja ennaltaehkäisyyn.
Thripsit ovat hyönteisten järjestys Thysanoptera. Ne ovat pieniä, usein hoikkia hyönteisiä, joilla on hapsuiset siivet ja monilla lajeilla tyypillinen kapea, suippo muoto.
Muita yleisiä nimiä suomeksi ovat tripsit, ukkoskärpäset, myrskykärpäset, ukkoskuoriaiset ja maissitäitäät. Thysanoptera-luokan tieteellinen nimi tulee kreikan kielen sanoista thysanos (hapsu) ja pteron (siipi).
Ulkonäkö ja lajirunsaus
Thripsit ovat yleensä pieniä (useimmiten 1–2 mm Brittein saarilla mutta joillain lajeilla jopa suurempia), väriltään värittömästä kellertävän kautta ruskeaan ja mustaan. Niillä on kaksi paria kapeita, reunastaan hapsuisia siipiä, jotka usein pidetään selän päällä kattoasennossa. Jotkut lajit voivat olla siivettömiä tai säilyttää siivet vain tietyssä kehitysvaiheessa.
Maailmassa tunnetaan yli 6 000 thripsi‑lajia. Euroopassa lajeja on yli 300 ja esimerkiksi noin 150 lajia on havaittu Britanniasta — joukkoon kuuluu sekä luonnon monimuotoisuutta ylläpitäviä että kasvintuhoojia. Monet lajit ovat pieniä ja vaikeasti havaittavia ilman suurennuslasia tai tutkintaa.
Elinkaari ja lisääntyminen
Thripsien elinkaari alkaa munista, jotka naaras usein pistää kasvin kudokseen. Kuoriutuneet nuoret (nimfa‑vaiheet) ovat usein aktiivisia syöjiä. Kehitys voi sisältää kaksi lepovaihetta, jotka joskus kutsutaan pupoiksi, ja ne voivat tapahtua kasvin pinnassa, maassa tai lehtiruusukkeissa — riippuen lajista. Kehitysaika vaihtelee lämpötilan mukaan; lämpimässä olosuhteessa sukupolvia voi syntyä nopeasti.
Monilla thripseillä on monipuolisia lisääntymistapoja: osa lajeista lisääntyy parthenogeneesilla (virheetön lisääntyminen ilman hedelmöitystä) tai haplodiploidisesti, mikä vaikuttaa populaation nopeaan kasvuun sopivissa olosuhteissa.
Ravinto ja vahingot kasveille
Useimmat thripsit ovat kasvisyöjiä: niillä on leikkaava‑imevät suun osat, joilla ne puhkaisevat solukkoa ja imeskelevät sisällön. Syönnin seurauksena lehtiin ja kukkiin syntyy pisteytystä, hopean‑ tai pronssinväristyksiä (silvering), kupristumia, arpeutumista ja kukkien epämuodostumia. Nuoret kasvinosat ja kukat houkuttelevat usein erityisesti thripsejä.
Osa lajeista on merkittäviä kasvintuhoojia ja taloudellisia tuholaisia kasvihuoneissa, avomaalla ja viljelyksillä. Tunnettuja haitallisia lajeja ovat esimerkiksi Frankliniella occidentalis (western flower thrips) ja Thrips tabaci (onion thrips).
Tautien levittäminen
Thripsit voivat toimia kasvitautien, erityisesti tospovirusten, vektoreina. Esimerkiksi tomaattien ja muiden lajien Tomato spotted wilt virus leviää tehokkaasti thripsien avulla, mikä tekee tartunnoista vakavia taloudellisia uhkia.
Havainnointi ja tunnistaminen
- Havainto: tarkista kukat, nuoret lehdet ja lehtien alapinnat. Thripsit piileskelevät usein kukissa tai lehtien rullissa.
- Seuranta: siniset tai valkoiset tahmatarrat (sticky traps) keräävät thripsejä ja auttavat ajoittamaan torjunnan.
- Tunnistus: pienet, kapeat hyönteiset, hapsusiivet, väritys kellertävästä ruskeaan tai mustaan; liikkeet usein nopeasti ja hyppimäisiä/pörrääviä.
Torjunta ja hallinta
Tehokas torjunta perustuu integroituihin menetelmiin (IPM): seurantaan, ennaltaehkäisyyn, biologiseen torjuntaan ja tarvittaessa kemiallisiin valmisteisiin.
Ennaltaehkäisy ja kasvatustekniset toimet:
- Vältä liikajalostusta ja ylilannoitusta (erityisesti typellä), joka suosii thripsien lisääntymistä.
- Poista rikkakasvit ja kasvinjäte, joissa thripsit voivat talvehtia.
- Eristä ja tarkasta uusia kasveja ennen tuontia kasvihuoneisiin.
Biologinen torjunta:
- Luonnolliset viholliset, kuten petopistiäiset ja -mittarit (esim. Amblyseius-suvun kemo‑ ja muut petopunkit), leppäkertut, petopistiäiset Orius-suvusta ja kärsäkkäiden toukat, voivat hillitä populaatioita.
- Entomopatogeeniset sienet ja muut mikrobiologiset valmisteet toimivat joillain viljelyksillä.
Kemiallinen torjunta:
- Paikallisesti käytettävät saippua‑ ja öljyvalmisteet (hienojakoinen kasviöljy) voivat vähentää määrää kosketusvaikutuksella, mutta voivat aiheuttaa kasveille polttovammoja herkillä kasveilla.
- Valikoidut hyönteismyrkyt (esim. spinosynit) toimivat monissa tilanteissa, mutta thripsit kehittävät helposti resistenssiä, joten lääkkeitä tulee kierrättää ja käyttää harkiten.
- Kasvinsuojelua pitää suunnitella etukäteen ja yhdistää muihin keinoihin; torjunnan vaikuttavuus riippuu myös oikeasta ajoituksesta (esim. nuorilla nimfoilla vaikutus parhaimmillaan).
Haasteet ja hyvä käytäntö
Thripsien pienikoko, piiloutuva elintapa (kukat, lehtiruusukkeet, kasvin sisukset) ja kyky levitä tuulessa tekevät niistä hankalia torjuttavia. Resistenssin kehittymisen vuoksi suositaan vuorottelua eri toimintatapojen välillä ja biologisten menetelmien käytön lisäämistä. Kasvihuoneissa ennaltaehkäisy ja jatkuva seuranta ovat erityisen tärkeitä.
Lyhyesti: thripsit ovat pieniä mutta merkittäviä kasvituholaisia, joiden hallinta vaatii monimuotoista lähestymistapaa — havainto, ennaltaehkäisy, luonnolliset viholliset ja tarvittaessa kemiallinen hoito yhdistettynä hyvään kasvintuhoojien seurantaan.
Lisäksi on hyvä muistaa, että paikalliset lajit ja torjuntasuositukset vaihtelevat. Jos kasvatat kaupallisesti tai havaitset vakavaa tuhoa, ota yhteys paikalliseen kasvinsuojeluasiantuntijaan tai neuvontapalveluun.
Etsiä