Erittäin korkea taajuus
Ultra High Frequency (UHF) on sähkömagneettista säteilyä. Sen taajuus on erityisesti 300 MHz:n ja 3 GHz:n (3 000 MHz) välillä. Lyhyen aallonpituuden vuoksi UHF:llä on voimakas suuntaavuus ja sen pinta-ala on pieni. UHF:ää käytetään yleisesti televisiosignaaleissa. Se on riittävän voimakas, jotta se voidaan suojata muilta signaaleilta, mutta sen voimakkaan suuntaavuuden vuoksi vastaanottovirheitä esiintyy enemmän. Siksi tarvitaan herkkiä antureita.
Sähkömagneettinen spektri
Käyttää
UHF-taajuuksilla on suurempi vaimennus ilmakehän kosteuden vaikutuksesta, ja ne hyötyvät VHF-taajuuksiin verrattuna vähemmän signaalien heijastumisesta ionosfääristä takaisin maahan. Taajuudet 300-3000 MHz ovat aina vähintään suuruusluokkaa MUF:n (Maximum Usable Frequency) yläpuolella. Suurimmassa osassa maapalloa MUF on yleensä 25-35 MHz:n välillä. Korkeammat taajuudet hyötyvät myös vähemmän maatilalähetyksistä. UHF-taajuuksien lyhyet aallonpituudet mahdollistavat kuitenkin pienikokoiset vastaanottoantennit, joissa on kapeat elementit; monet pitävät niitä vähemmän rumina kuin VHF-vastaanottomalleja.
Yhdysvallat
Joulukuun 29. päivänä 1949 KC2XAK:sta Bridgeportissa, Connecticutissa tuli ensimmäinen UHF-televisioasema, joka aloitti säännöllisen päivittäisen lähetyksensä.
Yhdysvalloissa UHF-asemat (lähetyskanavat yli 13) saivat alun perin maineen siitä, että ne ovat enemmän paikallisessa omistuksessa, vähemmän kiillotettuja, vähemmän ammattimaisia, vähemmän suosittuja ja että niiden signaali on heikompi kuin VHF-asemien (kanavat 2-13). Weird Al Yankovicin tähdittämä elokuva UHF parodioi tätä ilmiötä.
Kuitenkin uusien televisioverkkojen ( Fox, UPN, WB ja PaxThe PAX Network PAX TV PaxNet tai yksinkertaisesti PAX on vuonna 1998 perustettu kaapelitelevisioverkko. PAX, jonka omistaa Paxson Communications, esittää perheille suunnattuja ohjelmia. Sen ohjelmat sisältävät vain vähän tai ei lainkaan seksiä, väkivaltaa tai voimakasta kieltä. Toisin kuin useimmat), median omistuksen keskittyminenMedian omistuksen keskittyminen on mediakriitikoiden, poliittisten päättäjien ja muiden keskuudessa yleisesti käytetty termi kuvaamaan mediateollisuuden omistusrakennetta. Mediaomistuksen sanotaan keskittyneen yleensä yhdellä tai useammalla seuraavista tavoista. ja kaapelitelevision yleistyminenKaapelitelevisio tai Community Antenna Television CATV (usein lyhennettynä "kaapeliksi") on järjestelmä, jossa televisio- ja FM-radio-ohjelmia ja muita palveluja tarjotaan kuluttajille kiinteiden koaksiaalikaapeleiden kautta eikä vanhemman ja laajemmin levinneen tutkan, digitaalisen television kauttaDigitaalinen televisio DTV käyttää digitaalista modulointia ja pakkausta video-, ääni- ja datasignaalien lähettämiseen televisioihin.
Johdanto DTV:n tärkeimpänä käyttökohteena voi olla useampien kanavien välittäminen samalla kaistanleveydellä. Toinen käyttötarkoitus voi olla teräväpiirto, ja DSSDigitaalinen satelliittijärjestelmä (DSS) tai suoralähetyssatelliittijärjestelmä (DBS) on tekniikka, jolla televisio- tai audiosignaali toimitetaan digitaalisesti suoraan kiertoradalla olevalta satelliitilta kuluttajan koti- tai liiketiloissa olevaan halkaisijaltaan yhdestä kolmeen jalkaa olevaan lautasantenniin. 1990-luvulla: Tapahtumat ja suuntaukset Tietokoneet, tekniikka Internetin räjähdysmäinen kasvu; tietokoneiden ja muun tekniikan kustannusten lasku, UHF- ja VHF-asemien välinen ero on käytännössä hävinnyt Yhdysvalloissa. Useimmat HDTV-asemat (ATSC-televisiostandardia käyttävät asemat) lähettävät signaalinsa UHF-kaistalla.
Yhdistynyt kuningaskunta
Isossa-Britanniassa UHF-televisio alkoi BBC2:n lanseerauksen myötä vuonna 1964, ja siinä käytettiin 625-linjaista järjestelmää (jonka resoluutio oli suurempi ja joka vaati siksi suuremman kaistanleveyden kuin nykyinen 405-linjainen järjestelmä). BBC1 ja ITV lisäsivät pian omat 625-linjaiset palvelunsa UHF:llä (brittiläiset kanavat 21-69), ja PAL-väritelevisio otettiin käyttöön UHF:llä vasta vuosina 1967-1969. VHF-järjestelmä poistettiin käytöstä vuoteen 1986 mennessä. Nykyään kaikki brittiläiset maanpäälliset televisiokanavat (analogiset ja digitaaliset) toimivat UHF:llä. Haittapuolena on se, että päälähettimien peittoalueiden aukkojen täyttämiseksi tarvitaan erittäin suuri määrä pieniä relelähettimiä, joita ei olisi tarvittu VHF-järjestelmässä sen erilaisten leviämisominaisuuksien vuoksi.
