Vijayalaya Chola — Chola-dynastian uudelleenperustaja ja Thanjavurin valloittaja

Vijayalaya Chola oli Etelä‑Intian kuningas, joka perusti keisarillisen Chola-dynastian uudelleen 800–900‑lukujen taitteessa. Hän nousi merkittävään asemaan Kaveri‑joen pohjoispuolisella alueella ja käytti hyväkseen 800‑luvun puolivälin poliittista epävakautta vahvistaakseen valtaansa. Muinainen Chola‑valtakunta, joka oli aikoinaan mainittu niin tamililaisessa kirjallisuudessa kuin kreikkalaisten kauppiaiden ja maantieteilijöidenkin lähteissä, vaipui vähitellen historian hämärään noin 300 jKr. jälkeen. Cholat säilyttivät kuitenkin yhteyden menneisyyteensä, ja heidän vanha pääkaupunkinsa Urayur toimi yhä yhtenä tunnusmerkkinä. Tämä "pimeä" aikakausi päättyi vähitellen, kun alueella nousivat valtaan pandyat ja pallavat; cholat palasivat politiikan näyttämölle varsinaisesti vasta Vijayalayan aikana, noin 800‑900‑lukujen vaihteessa.

Tausta ja valloitus

Vuonna 848 jKr. alueella puhkesivat taistelut Pallavojen ja Pandjojen välillä. Vijayalaya käytti tätä tilanteen hämmennystä hyväkseen laajentaakseen omaa valtaansa. Hän valloitti Thanjavurin alueen paikalliselta hallitsijasuvulta, Elango Mutharaiyarilta, ja teki Thanjavurista perustamansa valtaistuimen. Tämän valloituksen myötä hänestä tuli Thanjavurin ja sen ympäröivän Chola‑maan hallitsija.

Vijayalayan nousu oli kuitenkin vain alkua laajemmille jännitteille. Pandyan kuningas Varagunavarman II (noin 862–885 jKr.) liittoutui Pallava‑kuninkaan Nandivarman III:n (noin 846–869 jKr.) kanssa yrittäen tukahduttaa uusi nousun. Varaguna johti sotaretken Chola‑alueelle ja saapui Kaverin pohjoisrannalle lähelle Thanjavuria. Valloitusten ja vastahyökkäysten aikana Vijayalaya oli ikääntynyt ja osittain kykenemätön johtamaan sotatoimia; Chola‑armeijan tehokkaan johdon otti tällöin kruununprinssi Aditya I, joka myöhemmin seurasi isäänsä vallassa (Vijayalayan kuolinajankohta arvellaan noin vuoteen 871 jKr.).

Hallinto, kulttuuri ja rakennustoimet

Tiruvalangadun laatat (Tiruvalangadu‑kuparilevyt) kertovat, että Vijayalaya valloitti Tanjavurin kaupungin ja teki siitä pääkaupunkinsa. Näiden lähteiden mukaan hän rakennutti myös temppelin jumalatar Nisumbhasudanille (Durga), mikä alleviivaa sekä poliittista että uskonnollista pyrkimystä vakiinnuttaa uusi keskus ja legitiimoida valtansa. Myös Kanyakumarin kirjoituksissa mainitaan hänen kehittäneen Tanjoren (Thanjavurin) kaupunkia.

Vijayalaya otti itselleen arvonimen Parakesarivarman (lyhyemmin Parakesari), ja tämän tittelin perinne jatkui sittemmin: Chola‑kuninkaat vuorottelivat historiassa käyttämällä Parakesari‑ ja Rajakesari‑titteliä, ilmeisesti tunnustaen esi‑isiensä perintöä ja muodostaen dynastisen nimiperinteen. Lisäksi geograafiset ja arkeologiset lähteet viittaavat siihen, että Narthamalai‑kukkulassa lähellä nykyistä Pudukkottaita on säilynyt Vijayalayalle omistettuja temppeleitä, esimerkiksi niin kutsuttu Solesvara‑temppeli.

Perintö ja merkitys

Vijayalayan merkittävin perintö oli Thanjavurin nostaminen Chola‑valtakunnan poliittiseksi ja kulttuuriseksi keskukseksi. Hänen valtakautensa loi pohjan myöhemmälle cholaiden valtakaudelle, joka 900‑1000‑luvuilla kehittyi voimakkaaksi ja vaikutusvaltaiseksi valtakunnaksi Etelä‑Intiassa. Hänen poikansa ja seuraajansa Aditya I jatkoi valtaannousua voimistamalla Chola‑valtaa ja vakiinnuttamalla dynastian asemia alueella.

Vaikka yksityiskohtien ajoitus ja monet tapahtumat perustuvat pääosin kuparilevyihin, tempelirekistereihin ja myöhempiin kronikoihin, Vijayalaya Cholan toiminta merkitsee selkeää käännekohtaa tamilihistoriassa: muinainen Chola‑valta sai uuden, pitkän kauden, joka huipentui myöhemmin Rajaraja I:n ja Rajendra I:n ajan laajentumiseen ja kulttuuriseen kukoistukseen.