Vitus Bering – tanskalainen merenkulkija ja löytöretkeilijä (1681–1741)

Vitus Bering (1681–1741) – tanskalainen merenkulkija ja löytöretkeilijä, Venäjän laivaston upseeri joka kartoitti Alaskan ja Kamčatkan rantoja ja löysi Beringinsalmen.

Vitus Jonassen Bering (1681–1741), jota kutsuttiin myös nimellä Ivan Ivanovitš Bering (venäläinen nimi), oli tanskalainen merenkulkija ja tutkimusmatkailija. Hän siirtyi Venäjän laivaston palvelukseen vuonna 1704. Hänet nimitettiin yliluutnantiksi. Suuren Pohjan sodan aikana hän kunnostautui ja hänet ylennettiin komentajan arvoon.

Varhaiselämä ja ura ennen Venäjän palvelusta

Vitus Bering syntyi vuonna 1681 Tanskassa. Nuorena hän hankki merenkulku- ja merimiestaidon, kuten monet aikakauden merimiehet, ja palveli eri laivoilla Pohjanmerellä ja Itämerellä ennen siirtymistään Venäjän palvelukseen. Hänen taustansa ja kielitaitonsa tekivät hänestä sopivan ehdokkaan keisarillisen Venäjän merivoimien palvelukseen, jossa tarvittiin kokeneita upseereita kaukaisille ja vaativille alueille.

Venäjän palvelus ja sotatoimet

Bering liittyi Venäjän laivastoon 1700-luvun alussa. Suuren Pohjan sodan (1700–1721) aikana hän toimi aktiivisesti ja eteni upseerina. Myöhemmin hänen kokemuksensa ja maineensa antoivat hänelle mahdollisuuden johtaa tutkimusretkiä kaukaisiin Itä-Aasian ja Pohjoisen Tyynenmeren alueisiin, joita Venäjä halusi kartoittaa ja valvoa.

Löytöretket ja tieteelliset tehtävät

1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla Venäjä käynnisti laajoja kartoitus- ja tutkimusretkiä Siperian ja Kamtšatkan rannikolle. Bering johti tai osallistui näihin retkiin, joiden tavoitteena oli selvittää Kaukoidän rannikkojen sijaintia, kartoittaa merireittejä ja etsiä mahdollisia yhteyksiä Euroopan ja Amerikan välillä. Näistä retkistä tunnetuimmat ovat 1720–1730-lukujen Kamtšatkan retket sekä laajempi ns. Great Northern Expedition (Suuri pohjoinen retkikunta), jonka osana Bering teki merentutkimusta Pohjois-Tyynellämerellä.

Toisella merkittävällä matkallaan vuonna 1741 Bering purjehti itään Kamtšatkan niemimaalta ja saavutti Pohjois-Amerikan rannikon alueet. Retkellä havaittiin nykyisen Alaskan rannikkoa ja Aleuttien saaret, ja tapahtumat antoivat näyttöä siitä, että Aasia ja Pohjois-Amerikka olivat erilliset mantereet. Tällä matkalla Bering komensi alusta, jonka kanssa hän ajautui onnettomuuteen ja lopulta upposi tai haaksirikkoutui Beringin saarten lähettyvillä.

Kuolema ja perintö

Bering kuoli joulukuussa 1741 Beringin saarella (nykyisen Alaskan ja Kamtšatkan välissä olevan saariyhtymän yhteydessä). Hänen kuolemansa syiksi mainitaan muun muassa sairastelu ja kerrotaan myös skurvystä sekä haaksirikosta aiheutuneista vaikeuksista. Myöhemmin löydöt ja raportit hänen retkistään vaikuttivat merkittävästi eurooppalaiseen tietämykseen Pohjois-Tyynenmeren alueesta.

Merkitys ja nimitykset

• Beringinsalmi (Bering Strait) on nimetty hänen mukaansa; se erottaa Pohjois-Amerikan ja Aasian manneralueet.
• Beringinmeri ja Beringin saaret kantavat myös hänen nimeään, jolloin hänen tutkimustyönsä nimenomaan alueen kartoittamisessa ja tunnetuksi tekemisessä näkyy selvästi.
• Hänen retkensä vaikuttivat sekä maantieteelliseen tuntemukseen että myöhempään siirtomaapolitiikkaan ja kaupankäyntiin alueella.

Vitus Bering muistetaan historiallisesti yhtenä 1700-luvun tärkeimmistä tutkimusmatkailijoista Pohjois-Tyynenmeren alueella. Hänen työnsä laajensi Euroopan käsitystä maailman kartasta ja jätti pysyvän jäljen alueiden nimiin ja kartoituksiin.

Hae kirjaimella