Neitsyt-superjoukko (Virgo SC) – määritelmä, koko ja koostumus
Neitsyt-superjoukko (Virgo SC): määritelmä, koko ja koostumus — tutustu 33 Mpc:n laajuiseen galaksijoukkoon, sen yli 100 galaksiin ja paikalliseen ryhmään.
Neitsyt-superjoukko (Virgo SC) tai paikallinen superjoukko on suuri galaksijoukko, joka sisältää Neitsytjoukon ja paikallisen ryhmän. Siihen kuuluu ainakin 100 galaksia ja galaksijoukkoa.
Neitsyt SC:n halkaisija on 33 megaparsecsia (110 miljoonaa valovuotta). Se on yksi miljoonista havaittavissa olevan maailmankaikkeuden superklustereista.
Kuvaus ja sijainti
Neitsyt-superjoukko on paikallinen, suhteellisen pieni superjoukko, jonka painopiste sijaitsee Neitsytjoukon läheisyydessä. Paikallinen ryhmä, johon kuuluvat esimerkiksi Linnunradan, Andromedan ja Triangulumin galaksit, on osa tätä laajempaa rakennetta. Superjoukko ulottuu laajalle alueelle avaruudessa ja muodostaa osan kosmisen verkon filamenttisesta rakenteesta.
Koostumus
Keskeiset osat:
- Neitsytjoukko (Virgo Cluster) — massiivinen ja tiheä galaksiklustereiden keskus, joka hallitsee superjoukon painopistettä
- Paikallinen ryhmä — Linnunrata ja sen lähigalaksit, jotka sijaitsevat Neitsyt-superjoukon laidalla
- Useita pienempiä galaksiryhmiä ja hajautuneita galakseja, kuten M81- ja M101-tyyppisiä ryhmiä sekä lukuisia epäselvästi sidottuja galakseja
Arvioidaan, että Neitsyt-superjoukossa on ainakin sata galaksiryhmää tai -klusteria ja kymmeniä tuhansia yksittäisiä galakseja, riippuen siitä, millä rajauksella superjoukkoa määritellään.
Koko, massa ja dynaaminen tila
Koko: halkaisija noin 33 Mpc (noin 110 miljoonaa valovuotta), eli säde ≈ 16,5 Mpc.
Massa: arviot vaihtelevat, mutta Neitsyt-superjoukon massan suuruusluokka on noin 1015–1016 Auringon massaa. Tämä sisältää galaksien, tähtien ja tähtienvälisen kaasun sekä tummaa ainetta koskevat vaikutukset.
Dynamiikka: superjoukon keskiosa, erityisesti Neitsytjoukko, on osittain virialisoitunut ja tiheästi sidottu, mutta ulommilla alueilla rakenne ei välttämättä ole täysin gravitaation sidonnassa. Paikallisen ryhmän liikettä hallitsee osin Neitsytjoukon vetovoima: niin sanottu "Virgo-infall" aiheuttaa paikallisia poikkeavia nopeuksia, ja Linnunrata liikkuu osittain kohti Neitsytjoukkoa nopeudella satoja kilometrejä sekunnissa.
Nykyinen näkökulma ja suurempi yhteys
Vuonna 2014 tehtyjen virtaus- ja avaruuden virtoja kartottavien tutkimusten myötä Neitsyt-superjoukko tunnistettiin osaksi vielä laajempaa rakennetta, jota kutsutaan Laniakea-superjoukoksi. Laniakea kattaa useita aiemmin itsenäisinä pidettyjä superjoukkoja ja kuvaa laajempaa painetaskua, jonka sisällä galaksit liikkuvat kohti yhteistä painopistettä. Tässä näkemyksessä Neitsyt-superjoukko on Laniakean osa-alue eikä ainoa paikallinen suuri rakenne.
Tutkimuksen merkitys
Neitsyt-superjoukko on tärkeä tutkimuskohde galaksien evoluutiolle, klusteroitumiselle ja kosmisen verkon rakenteelle. Sen läheisyys mahdollistaa tarkemmat havainnot galaksien välisestä vuorovaikutuksesta, tähtienvälisestä kaasusta ja tummaan aineeseen liittyvistä ilmiöistä. Lisäksi superjoukon aiheuttamat poikkeavat nopeudet auttavat ymmärtämään paikallisia liikevirtoja ja kosmologista dynamiikkaa.
Yhteenvetona: Neitsyt-superjoukko on meidän kosmisessa naapurustossamme sijaitseva laaja rakenne, jonka keskus on Neitsytjoukko ja johon Paikallinen ryhmäkin kuuluu. Sen halkaisija on noin 33 Mpc, ja se muodostuu sadoista tai tuhansista galakseista ja kymmenistä–sadoista galaksiryhmistä, ollen samalla osa vielä laajempaa Laniakea-rakennetta.
Etäisyydet paikallisesta ryhmästä valituille ryhmille ja klustereille paikallisessa superklusterissa.
Tausta
Kun William ja John Herschel vuonna 1863 julkaisivat ensimmäisen suuren näytteen tähtisumuista, havaittiin, että Neitsyen tähdistössä (lähellä galaksin pohjoisnapaa) oli selvästi liikaa tähtisumukenttiä.
1950-luvulla ehdotettiin, että tämä ylimäärä olisi suuren mittakaavan galaksin kaltainen rakenne, "paikallinen superjoukko". Keskustelua käytiin 1960- ja 1970-luvuilla siitä, oliko paikallinen superjoukko (Local Supercluster, LS) todella rakenne vai galaksien sattumanvarainen järjestäytyminen. Kysymys ratkesi 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun suurten punasiirtymätutkimusten myötä, jotka osoittivat galaksien litteän keskittymän supergalaktisen tason varrella.
Rakenne
Vuonna 1982 R. Brent Tully osoitti, että se koostuu kahdesta osasta: litteästä kiekosta, jossa on kaksi kolmasosaa superjoukon valovoimaisista galakseista, ja suunnilleen pallonmuotoisesta halosta, joka sisältää loput kolmanneksen. Itse kiekko on ohut (~1 megaparsecs) ellipsoidi, jonka pitkän ja lyhyen akselin suhde on vähintään 6:1 ja mahdollisesti jopa 9:1.
Kesäkuussa 2003 julkaistujen punasiirtymätutkimuksen tietojen avulla tähtitieteilijät voivat verrata LS:ää muihin superjoukkoihin. LS edustaa tyypillistä köyhää (eli siitä puuttuu tiheä ydin) ja melko pienikokoista superjoukkoa. Sen keskellä on yksi rikas galaksiryhmä, jota ympäröivät galaksien ja köyhien ryhmien filamentit.
Paikallinen ryhmä on LS:n laitamilla pienessä säikeessä, joka ulottuu Fornaxin tähtijoukosta Neitsytjoukkoon. Neitsyen superjoukon tilavuus on noin 7000 kertaa suurempi kuin Paikallisjoukon tai 100 miljardia kertaa suurempi kuin Linnunradan.
Neitsyen superjoukko supergalaktisissa koordinaateissa (klikkaa ominaisuuksien nimiä saadaksesi lisätietoja).
Etsiä