William Blake – englantilainen runoilija ja taidemaalari

William Blake (28. marraskuuta 1757 - 12. elokuuta 1827) oli englantilainen runoilija, visionääri, taidemaalari ja taidegrafiikan tekijä. Hän syntyi ja kuoli Lontoossa.

Elinaikanaan häntä ei tunnettu kovin hyvin. Nykyään Blaken työtä pidetään tärkeänä sekä runouden että kuvataiteen historiassa. Blaken ensimmäinen runokokoelma Poetical Sketches painettiin noin vuonna 1783. Hänen tunnetuimman runonsa "And did those feet in ancient time" (Ja tekivät nuo jalat muinaisina aikoina) sävelsi yli 100 vuotta myöhemmin Hubert Parry. Virsi on nimeltään "Jerusalem".

Blake äänestettiin 38. sijalle BBC:n vuonna 2002 järjestämässä 100 suurinta brittiä -äänestyksessä.

Varhaiselämä ja koulutus

William Blaken perhe oli keskiluokkaista. Hän aloitti 14-vuotiaana opetuksen kaiverrettujen kivipiirrosten tekijänä (apprentice) James Basirelle, missä hän sai teknisiä taitoja grafiikkaan ja kaiverrukseen. Vuonna 1779 hänet hyväksyttiin lyhyeksi ajaksi Royal Academyyn, mutta Blake oli kriittinen instituution oppimäärille ja säilytti itsenäisen näkemyksensä taiteesta. Myöhemmin hän meni naimisiin Catherine Boucherin kanssa, joka oli merkittävä apu sekä elämän että työskentelyn arjessa: Catherine opiskeli lukemaan ja kirjoittamaan Blaken johdolla ja osallistui usein hänen kirjansa värityksiin ja painamiseen.

Tekniikka ja teokset

Blake kehitti ja käytti ainutlaatuista painotekniikkaa, jota kutsutaan usein nimellä "illuminated printing" – reliefietsauksen ja käsin värityksen yhdistelmää. Tällä tavoin hän pystyi yhdistämään runon ja kuvituksen niin, että teksti ja kuva muodostivat yhtenäisen teoksen. Monet hänen tunnetuimmista teoksistaan julkaistiin tällaisina käsintehtyinä valaistuina painoksina.

Merkittäviä teoksia ovat muun muassa:

Songs of Innocence (1789) ja Songs of Experience (1794) – lapsuuden viattomuutta ja aikuisuuden kokemuksia kuvaavat runokokoelmat.
The Marriage of Heaven and Hell (noin 1790) – kirjoitus, jossa Blake muotoilee radikaaleja ajatuksia järjen, uskonnon ja moraalin suhteesta ja käyttää kuvallista tekstiä ja kuvitusta.
Suuremmat "profeetalliset kirjat" kuten Jerusalem, Milton a Poem ja The Book of Urizen, joissa hän loi oman mytologiansa ja symboliikkansa.

Teemat ja ajattelu

Blaken runous ja kuvataide käsittelevät usein seuraavia teemoja: mielikuvitus, hengellisyys, yksilön vapaus, poliittinen ja uskonnollinen kritiikki sekä dualismi viattomuuden ja kokemuksen välillä. Hänen ilmauksensa ovat usein visionäärisiä: Blake kertoi nähneensä näkyjä ja enkeleitä koko elämänsä ajan, mikä vaikutti sekä hänen runouteensa että taidemaalaustyyliinsä. Hän vastusti mekanistista ja byrokraattista yhteiskuntaa ja arvosti luovuuden vapautta yli institutionaalisten auktoriteettien.

Vastaanotto ja vaikutus

Elinaikanaan Blake oli marginalisoitu hahmo: hänen kantansa ja tyylinsä olivat omaperäisiä ja vaikeasti luokiteltavia, minkä vuoksi laajempi arvostus tuli vasta 1800-luvun lopun ja 1900-luvun aikana. Hänen vaikutuksensa ulottuu romanttisiin runoilijoihin, myöhempiin modernisteihin ja moniin kuvataiteilijoihin. Myös musiikissa ja populaarikulttuurissa viittauksia Blaken teksteihin ja sävelmiin, kuten Parryn "Jerusalem", käytetään edelleen laajasti.

Aineistot ja säilytys

Monet alkuperäiset Blaken painokset, piirustukset ja kaiverrukset ovat säilyneet kirjastojen ja museoiden kokoelmissa – esimerkiksi British Museumissa, Tate Galleries -kokoelmissa ja muissa instituutioissa eri puolilla maailmaa. Hänen teostensa fyysinen muoto (käsin värityt, yksittäisinä kappaleina tehdyt painokset) tekee niistä paitsi kirjallisia myös visuaalisia taideteoksia, joita tutkitaan sekä runouden että taidehistorian näkökulmista.

Elämän loppu ja perintö

William Blake kuoli Lontoossa 12. elokuuta 1827. Kuolemansa jälkeen hänen työnsä ja ajatuksensa ovat saaneet yhä laajemman tunnustuksen. Nykyään Blakea pidetään edelläkävijänä, joka yhdisti sanojen ja kuvien mahdollisuudet uudella tavalla ja joka haastoi aikansa taide- ja yhteiskuntajärjestelmiä. Hänen teoksensa edelleen innostavat tutkijoita, taiteilijoita ja lukijoita, ja ne ovat olennainen osa sekä englantilaisen runouden että kuvataiteen historiaa.

Kirjoja Blakesta

Peter Abbs (heinäkuu 2014). "William Blake ja luovan minän takominen". The London Magazine: 49-62.
Peter Ackroyd (1995). Blake. Sinclair-Stevenson. ISBN 1-85619-278-4.
Donald Ault (1974). Visionaarinen fysiikka: Blaken vastaus Newtonille. University of Chicago. ISBN 0-226-03225-6.
--- (1987). Narrative Unbound: William Blaken teoksen The Four Zoas (Neljä eläintarhaa) uudelleentarkastelu. Station Hill Press. ISBN 1-886449-75-9.
Stephen C. Behrendt (1992). William Blaken lukeminen. Lontoo: Macmillan Press. ISBN 0-312-06835-2 .
G.E. Bentley (2001). Muukalainen paratiisista: A Biography of William Blake. Yale University Press. ISBN 0-300-08939-2.
--- (2006). Blake Records. Toinen painos. Yale University Press. ISBN 0-300-09685-2.
--- (1977). Blake Books. Clarendon Press. ISBN 0-19-818151-5.
--- (1995). Blake Books Supplement. Clarendon Press.
Harold Bloom (1963). Blaken maailmanloppu. Doubleday.
Jacob Bronowski (1972). William Blake ja vallankumouksen aika. Routledge & K. Paul. ISBN 0-7100-7277-5 (kovakantinen), ISBN 0-7100-7278-3 (painettu).
--- (1944). William Blake, 1757-1827. Mies ilman naamiota. Secker and Warburg, Lontoo. Uusintapainokset: Penguin 1954; Haskell House 1967.
Helen P. Bruder (1997). William Blake ja Albionin tyttäret. Basingstoke: Macmillan Press ja New York: St. Martin's Press. ISBN 0-333-64036-5.
G. K. Chesterton, William Blake. Duckworth, Lontoo, n.d. [1910]. Uusintapainos: House of Stratus, Cornwall, 2008. ISBN 0-7551-0032-8.
Steve Clark ja David Worrall, toim. (2006). Blake, Nation and Empire. Basingstoke: Macmillan Press ja New York: St. Martin's Press.
Tristanne J. Connolly (2002). William Blake ja keho. New York: Palgrave Macmillan.
S. Foster Damon (1979). Blake-sanakirja. Tarkistettu painos. Uuden Englannin yliopisto. ISBN 0-87451-436-3.
Michael Davis (1977) William Blake. Uudenlainen ihminen. Kalifornian yliopisto, Berkeley.
Morris Eaves (1992). Vastataiteen salaliitto: Art and Industry in the Age of Blake. Cornell University Press. ISBN 0-8014-2489-5.
David V. Erdman (1977). Blake: Blake: Prophet Against Empire: A Poet's Interpretation of the History of His Own Times. Princeton University Press. ISBN 0-486-26719-9.
--- (1988). William Blaken täydellinen runous ja proosa. Anchor. ISBN 0-385-15213-2.
R. N. Essick (1980). William Blake: Blake: Printmaker. Princeton University Press. ISBN 0-691-03954-2.
--- (1989). William Blake ja Aatamin kieli. Clarendon Press. ISBN 0-19-812985-8.
R. N. Essick & D. Pearce, toim. (1978). Blake aikanaan. Indiana University Press.
Michael Ferber, William Blaken sosiaalinen näkemys. Princeton University Press, Princeton, 1985.
Irving Fiske (1951). Bernard Shaw'n velka William Blakelle. Lontoo: Shaw Society [19-sivuinen pamfletti].
Northrop Frye (1947). Pelottava symmetria. Princeton University Press. ISBN 0-691-06165-3.
--- ed. (1966). Blake. Kriittisten esseiden kokoelma. Prentice-Hall.
Alexander Gilchrist, Life and Works of William Blake, (2. painos, Lontoo 1880). Cambridge University Pressin uudelleenjulkaisu, 2009. ISBN 978-1-108-01369-7.
Jean H. Hagstrom, William Blake. Runoilija ja maalari. Johdatus valaistuun säkeistöön, University of Chicago, 1964.
Hoeveler, Diane Long (1979). "Blaken eroottinen maailmanloppu: The Androgynous Ideal in "Jerusalem"" (PDF). Essays in Literature. Western Illinois University. 6 (1): 29-41. Haettu 31. tammikuuta 2013. Androgyyniksi tuleminen, kummallekin sukupuolelle ominaisten vikojen voittaminen, nousee esiin kaikkien Blaken hahmojen keskeisenä haasteena.
James King (1991). William Blake: Blake: His Life. St. Martin's Press. ISBN 0-312-07572-3.
Saree Makdisi (2003). William Blake ja 1790-luvun mahdoton historia. University of Chicago Press.
Benjamin Heath Malkin (1806). A Father's Memoirs of his Child (Isän muistelmat lapsestaan) Longsmans, Hurst, Rees ja Orme, Paternoster Row, Lontoo. {See : : Arthur Symons, William Blake (1907, 1970), 307-329.}
Peter Marshall (1988). William Blake: Blake: Visionäärinen anarkisti. Freedom Press. ISBN 0-900384-77-8
Emma Mason, "Elihu's Spiritual Sensation: William Blaken kuvitukset Jobin kirjaan", teoksessa Michael Lieb, Emma Mason ja Jonathan Roberts (toim.), The Oxford Handbook of the Reception History of the Bible (Oxford, OUP, 2011), 460-475.
W. J. T. Mitchell (1978). Blaken komposiittitaide: A Study of the Illuminated Poetry. Yale University Press. ISBN 0-691-01402-7.
Joseph Natoli (1982, 2016) Twentieth-Century Blake Criticism: Northrop Fryesta nykypäivään. New York: Routledge. ISBN 978-1-1389-3914-1.
Victor N. Paananen (1996). William Blake. New York: Twayne Publishers. ISBN 0-8057-7053-4.
Laura Quinney (2010). William Blake itsestä ja sielusta. Harvard University Press. ISBN 978-0-674-03524-9.
Kathleen Raine (1970). William Blake. Oxfordin yliopisto.
George Anthony Rosso Jr. (1993). Blaken profeetallinen työpaja: A Study of The Four Zoas. Associated University Presses. ISBN 0-8387-5240-3.
Gholam Reza Sabri-Tabrizi (1973). William Blaken "taivas" ja "helvetti". New York: International Publishers.
Mark Schorer (1946). William Blake: Blake: The Politics of Vision. New York: H. Holt and Co.
Basil de Sélincourt (1909). William Blake. Lontoo: Duckworth ja co.
June Singer, Epäpyhä Raamattu: Blake, Jung, and the Collective Unconscious (New York: Putnam 1970). Uudelleen painettu nimellä: Blake, Jung, and the Collective Unconscious (Nicolas-Hays 1986).
Sheila A. Spector (2001). Wonders Divine: The Development of Blake's Kabbalistic Myth. Bucknell Univ. Pr. ISBN 978-0838754689.
Algernon Charles Swinburne, William Blake: Blake: A Critical Essay. John Camden Hotten, Piccadilly, Lontoo, 2. painos, 1868.
Arthur Symons, William Blake. A. Constable, Lontoo 1907. Uusintapainos: Cooper Square, New York 1970. {Sisältää aikalaisten dokumentteja Wm. Blakesta, kohdat 249-433.}.
E. P. Thompson (1993). Witness Against the Beast Cambridge: Cambridge University Press ISBN 0-521-22515-9.
Joseph Viscomi (1993). Blake and the Idea of the Book (Princeton University Press). ISBN 0-691-06962-X.
David Weir (2003). Brahma lännessä: William Blake and the Oriental Renaissance (SUNY Press).
Mona Wilson (1927). The Life of William Blake (Lontoo: The Nonesuch Press).
Roger Whitson ja Jason Whittaker (2012). William Blake ja digitaaliset ihmistieteet: Collaboration, Participation, and Social Media (Lontoo: Routledge) ISBN 978-0415-6561-84.
Jason Whittaker (1999). William Blake and the Myths of Britain (Lontoo: Macmillan).
W. B. Yeats (1903). Ideas of Good and Evil (Lontoo ja Dublin: A. H. Bullen). {Kaksi esseetä Blakesta, 168-175, 176-225}.
Vertaileva tutkimus kolmesta William Blaken, Hannah Moren ja Marcus Garveyn kirjoittamasta orjuudenvastaisesta runosta: Jérémie Kroubo Dagnini, GRAAT On-Line, tammikuu 2010.
W. M. Rossetti, toim., Poetical Works of William Blake, (Lontoo, 1874).
A. G. B. Russell (1912). William Blaken kaiverrukset.
Blake, William, William Blaken teokset tavanomaisessa typografiassa, toimittanut G. E. Bentley Jr., 1984. Faksimilepainos, Scholars' : Facsimiles & Reprints, ISBN 978-0-8201-1388-3.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Kuka oli William Blake?

V: William Blake oli englantilainen runoilija, näkijä, taidemaalari ja taidegrafiikan tekijä, joka eli vuosina 1757-1827.

K: Missä hän syntyi ja kuoli?

V: Hän syntyi ja kuoli Lontoossa.

K: Kuinka tunnettu hän oli elinaikanaan?

V: Elinaikanaan hän ei ollut kovin tunnettu.

K: Mikä on Blaken kuuluisin runo?

V: Hänen kuuluisin runonsa on "Ja tekivät nuo jalat muinaisina aikoina".

K: Kuka sävelsi runon musiikkiin yli 100 vuotta myöhemmin?

V: Hubert Parry sävelsi runon musiikkiin yli 100 vuotta myöhemmin.

K: Mikä on tämän yhteistyön tuloksena syntyneen virren nimi?

V: Tämän yhteistyön tuloksena syntyneen virren nimi on "Jerusalem".

Kysymys: Minä vuonna 100 suurinta brittiä koskevassa kyselyssä William Blake sijoittui 38. suurimmaksi britiksi? V: William Blake sijoittui 38. sijalle BBC:n vuonna 2002 järjestämässä 100 suurinta brittiä koskevassa kyselyssä.