Windscalen (Sellafield) tulipalo 1957 — Britannian vakava ydinonnettomuus

Windscalen (Sellafield) 1957 tulipalo: Britannian vakava ydinonnettomuus, radioaktiivinen laskeuma, salatut seuraukset ja puhdistuksen kovat kustannukset.

Windscalen tulipalo oli tuhoisa tulipalo Britannian ensimmäisessä ydinreaktorissa Windscalen (nykyisin Sellafield) laitoksessa vuonna 1957. Tulipalo levitti radioaktiivista laskeumaa satojen kilometrien päähän. Osa vaarallisimmasta saastumisesta pidettiin salassa, ja sen vaikutukset tulivat ilmi vasta vuosia myöhemmin. Reaktorin takaosassa uraania sisältävät rikkoutuneet polttoainekasetit ovat edelleen jumissa tulipalon vaurioittamassa ytimessä odottamassa turvallista poistamista. Virallisten arvioiden mukaan jopa sata ihmistä on saattanut kuolla saastumiseen. Puhdistustyöt maksoivat yli sata miljoonaa puntaa. Windscalen tulipalo oli ensimmäinen tulipalo missään ydinlaitoksessa.

Tausta

Onnettomuus tapahtui 10. lokakuuta 1957 Windscalen (nykyiseltä nimeltään Sellafield) ydinlaitoksessa Cumbriassa, Englannissa. Laitoksessa oli toiminut toisesta maailmansodasta lähtien grafiittimoderointia käyttävä reaktorityyppi, jota käytettiin pääasiassa plutoniumin tuotantoon. Reaktoreissa esiintyi niin kutsuttua Wigner-energiaa, joka kertyy grafiittiin neutronikentässä ja pitää ajoittain vapauttaa hallitusti lämmityksen avulla.

Tapahtumat ja syyt

Tulipalo syttyi grafiittimoderaattorin ytimessä, kun Wigner-energian vapauttamiseksi suoritetut lämpökäsittelyt (annealing) epäonnistuivat ja osa ydinmateriaalista ylikuumeni. Tulipalo eteni grafiitissa ja sen seurauksena reaktorin piiriin vapautui radioaktiivista materiaalia, joka nousi lauhduttimen ja piipun kautta ilmaan. Operaattorit yrittivät sammutustoimia ja jatkojäähdytystä, ja myöhemmin käytettiin myös vettä sisäisen kuumenemisen hillitsemiseksi. Toimet saivat aikaan osan radioaktiivisesta päästöstä, mutta auttoivat estämään vielä laajempaa räjähdys- tai fuusiotilannetta.

Levitys, terveysvaikutukset ja talousvaikutukset

Päästössä oli useita radioisotooppeja, erityisesti jodi-131 ja cesium-137, jotka aiheuttivat saastumista laajalla alueella. Saastuminen vaikutti paikalliseen maatalouteen, erityisesti maidontuotantoon, ja joillain alueilla asetettiin rajoituksia maidon ja ruoan markkinoinnille. Suuri osa vakavimmasta saastumisesta jäi aluksi salassapidetyksi, ja täydet vaikutusarviot ovat eri tutkimuksissa vaihdelleet. Virallisten arvioiden mukaan jopa noin sata ihmistä olisi voinut menettää henkensä säteilyn aiheuttamiin pitkäaikaisiin terveysvaikutuksiin liittyen, mutta eri tutkimukset antavat erilaisia lukuja ja epävarmuus säilyy.

Salailu, tutkinnat ja seuraukset

Onnettomuuden jälkeen hallitus ja laitoksen operoijat antoivat aluksi rajallisesti tietoa tapahtuneesta. Vakavimpia saastumisalueita ja päästöjen laajuutta käsiteltiin pitkään luottamuksellisesti, mikä herätti kritiikkiä myöhemmin julkistuksen lisäännyttyä. Tapaukseen liittyi useita kansallisia tutkimuksia ja raportteja, jotka johtivat turvallisuusmääräysten tiukentumiseen, parempiin valvontajärjestelyihin ja muutoksiin hätäviestinnässä.

Puhdistustyöt ja dekomissionointi

Välittömät puhdistustoimet ja suojatoimet rajoittivat lisääntynyttä vahinkoa, mutta laitoksen ydinosa jäi vaurioituneeksi. Puhdistustyöt ja jatkotoimet maksoivat huomattavia summia; alkuperäisen DOT-kirjauksen mukaan kustannukset ylittivät sata miljoonaa puntaa, ja myöhemmät dekomissionointi- ja valvontakustannukset kasvoivat entisestään. Tulipalon vaurioittamien polttoainekasettien ja fragmenttien täydellinen poistaminen ytimestä on teknisesti vaikea ja kallis operaatio, ja osa materiaalista on edelleen laitoksen ytimen sisällä odottamassa turvallista, tulevaisuudessa suunniteltavaa poistoa.

Perintö ja nykytila

Windscalen tapaus vaikutti merkittävästi ydinvoimateollisuuden turvallisuuskulttuuriin, valvontaan ja kansainväliseen yhteistyöhön onnettomuuksien seurannassa. Laitos nimitettiin myöhemmin Sellafieldiksi, ja alueella on käynnissä pitkäjänteinen dekomissionointi- ja riskinhallintaohjelma. Vaikka tapahtumasta on kulunut useita vuosikymmeniä, sen tekniset ja yhteiskunnalliset opetukset ovat edelleen tärkeitä ydinenergia-alan turvallisuustyössä.

Yhteenveto: Windscalen tulipalo vuonna 1957 oli Britannian vakava ydinonnettomuus, joka levitti radioaktiivista laskeumaa laajalle alueelle, vaikutti ihmisten terveyteen ja maatalouteen, aiheutti merkittäviä puhdistus- ja dekomissionointikustannuksia sekä johti turvallisuuskäytäntöjen uudelleen arviointiin. Osa saastuneesta materiaalista sijaitsee edelleen laitoksen ytimen sisällä ja odottaa turvallista poistamista.

Hae kirjaimella