Wushu — kiinalainen kamppailulaji: historia, taolu ja sanda

Tutustu wushuun: kiinalainen kamppailulaji, sen historia, näyttävät taolu-muodot ja vauhdikas sanda-sparraus — opas aloittelijoille ja harrastajille.

Wushu on urheilulaji, joka pohjautuu perinteisiin kiinalaisiin taistelulajeihin. Moderni wushu muotoutui Kiinassa 1900-luvun puolenvälin jälkeen, kun Kansantasavallan viranomaiset standardisoivat ja kehittivät perinteisistä tyyleistä kilpailulliseen muotoon sopivia harjoitus- ja arviointimenetelmiä. Lajin yhtenäistämisen taustalla oli halu kansallistamaan kamppailulajiperintöä ja luoda näyttäviä, urheilullisia muotoja, joita voitaisiin harjoittaa sekä esittää kilpailuissa. Wushusta on kehittynyt kansainvälinen laji IWUF:n (Kansainvälinen Wushu-liitto) kautta; IWUF järjestää wushun maailmanmestaruuskilpailut yleensä joka toinen vuosi. Ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut pidettiin vuonna 1991 Pekingissä, jonka Yuan Wen Qing voitti.

Historia lyhyesti

Wushun juuret ulottuvat vuosisatojen taistelutekniikoihin, populaareihin kouluperinteisiin (esim. Shaolin) ja erilaisiin suuntauksiin, jotka yhdistyivät modernissa kehitysvaiheessa. 1900-luvun lopun standardisoinnin myötä luotiin määrämuotoisia taolu-sarjoja ja kilpailusääntöjä, joiden avulla lajia voitiin levittää kansainvälisesti. Tästä syntyi sekä esittämiseen painottuva wushu (taolu) että täyskontaktiin soveltuva kilpailumuoto (sanda).

Taolu — muodot ja tekniikka

Taolu (套路; muodot) tarkoittaa sarjaa ennalta määrättyjä liikkeitä, jotka esitetään yhtenäisenä koreografiana. Taolu voi sisältää:

• perustekniikoita: asennot, potkut, lyönnit ja torjunnat;
• akrobaattisia elementtejä: hypyt, voltit ja ilmakäännökset;
• tasapainoliikkeitä ja heilahduksia;
• aseiden käsittelyä, kuten miekka-, puukeppi- ja keppisarjoja.

Taolut arvostellaan pisteytysjärjestelmän mukaan, jossa otetaan huomioon tekninen suoritustarkkuus, voima, nopeus, tasapaino, ilmaisu ja vaikeuselementtien (ns. difficulty) laatu. Kilpailusarjat jaetaan usein tyylilajien mukaan (esim. changquan, nanquan, taijiquan) sekä ase- ja ilmanase-sarjoihin. Aikarajat vaihtelevat kilpailutason ja sarjan mukaan: lyhyet kilpailusarjat voivat kestää noin minuutin verran, kun taas taijiquan-tyyliset esitykset voivat olla useamman minuutin mittaisia. Nykyaikaiset wushu-urheilijat harjoittelevat myös näyttäviä ilmatekniikoita, kuten 540° ja 720° -käännöksiä ja joskus jopa 900°-tyylisiä hyppyjä (useita pyörähdyksiä ilmassa) osana vaativampia koreografioita.

Sanda — vapaaottelun kaltainen kilpailumuoto

Sanda (散打; joskus sanshou tai Lei tai) on wushun täyskontaktiin suunniteltu harjoittelu- ja kilpailumuoto. Se yhdistää isku- ja potkutekniikoita, heittoja, otteita ja maahanvientejä. Sandassa yhdistyvät vaikutteet perinteisestä kiinalaisesta nyrkkeilystä, kiinalaisesta painista ja muista kädenvääntö- ja otetekniikoista. Verrattuna esimerkiksi potkunyrkkeilyyn tai Muay Thaihin, sandassa korostuvat enemmän otteet, heitot ja kontrolli vastustajan yli, mutta iskuilla ja potkuilla on myös tärkeä rooli.

Sanda-otteluissa käytetään usein suojavarusteita (käsineet, suojakypärä, rintapanssari) ja ottelut käydään painoluokissa. Pisteitä annetaan puhtaista iskuista, potkuista ja onnistuneista heitoista; ottelu voidaan voittaa pisteillä, teknisellä tyrmäyksellä tai suoraan tyrmäyksellä. Usein sanda-kilpailut järjestetään samassa yhteydessä kuin taolu-kilpailut, mutta ne arvostellaan ja pisteytetään eri säännöin.

Harjoittelu ja valmennus

Wushu-harjoittelu on monipuolista ja vaatii hyvää fyysistä kuntoa, liikkuvuutta, koordinaatiota ja rytmitajua. Tyypillinen harjoittelu sisältää:

• perustekniikoiden ja muotojen toistoa (taolu);
• voima- ja kestävyysharjoituksia;
• flexibility- ja akrobatiaharjoituksia (aukkojen, slykkien, voltit);
• sparrausta ja ottelutreeniä (sanda);
• aseiden käsittelyä ja erityistekniikoiden kehittämistä.

Valmennus painottaa tekniikkaa, kilpailustrategiaa ja turvallisuutta — varsinkin sanda-harjoittelussa on tärkeää hallita kontaktin aste ja diminuaatiot loukkaantumisriskin vähentämiseksi.

Kilpaileminen ja kansainvälinen asema

Wushu on levinnyt laajasti Aasiasta Eurooppaan ja Amerikkaan. Vaikka wushu ei ole virallinen olympialaji, lajin kansainvälinen näkyvyys kasvaa jatkuvasti: IWUF tekee työtä lajin kehittämiseksi ja näkyvyyden lisäämiseksi, ja wushu on ollut esillä kansainvälisissä tapahtumissa ja hauraissa olympialaisiin liittyvissä yhteyksissä (esimerkiksi virallisten kisoja tukevissa turnauksissa). Kansainväliset kilpailut ja alueelliset mestaruuskilpailut tarjoavat polun kehitykseen sekä harrastajille että huippu-urheilijoille.

Missä aloittaa?

Wushun harjoittelua voi etsiä paikallisista kamppailu- ja taistelulajiseuroista. Aloittelijalle suositellaan kursseja, jotka keskittyvät pohjatyyliin, liikkuvuuteen ja turvallisuuteen. Jos kiinnostus on esityksissä (taolu) tai kilpailullisessa täyskontaktissa (sanda), kannattaa valita seura, joka tarjoaa selkeän polun harjoitteluun ja kilpailukokemuksen kartuttamiseen.

Wushu yhdistää perinteitä ja modernia urheilullisuutta: se tarjoaa näyttäviä muotoja, kovaa fyysistä harjoittelua ja kilpailullista monipuolisuutta niin taidossa kuin kamppailussa.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mitä on Wushu?

K: Kuka loi Wushun?

K: Miten Wushusta on tullut kansainvälinen urheilulaji?

K: Mitkä ovat wushun kaksi kilpailulajia?

K: Mitä taolu sisältää?

K: Kuinka kauan taolus voi kestää kilpailuissa?

K: Mitä sanda muistuttaa?

Hae kirjaimella