Nationalismi – määritelmä, tyypit ja yhteiskunnalliset vaikutukset
Nationalismi: määritelmä, tyypit ja vaikutukset — selvitys kansallismielisyydestä, sen eri muodoista, historiasta ja yhteiskunnallisista seurauksista. Lue lisää.
Nationalismi on yleisesti ymmärretty ajattelutavaksi tai ideologiaksi, jonka mukaan tiettyjen ihmisryhmien — usein etnisten, kielellisten tai kulttuuristen yhteisöjen — tulisi päästä päättämään omasta kohtalostaan. Nationalistit korostavat, että paras tapa turvata ryhmän itsehallinto ja suojata sitä ulkopuoliselta sorrolta on, että kullakin ryhmällä on oma, itsenäinen kansakuntansa. Monien nationalistien mukaan kansakunnan itsenäisyys suojelee erityisesti pieniä ja haavoittuvia ryhmiä, joiden kulttuuri tai identiteetti voi muuten hävitä. Toisessa, laajemmin käytetyssä määrittelyssä nationalismi tarkoittaa samaistumista omaan kansakuntaan ja sen etujen korostamista, joskus muiden kansakuntien etujen kustannuksella. Finnishissa nationalismista käytetään myös sanaa "kansallismielisyys".
Keskeiset muodot ja erot
Nationalismi ei ole yhtenäinen ilmiö; sitä on monenlaista. Tärkeimmät erot tehdään usein seuraavasti:
- Etninen nationalismi: Kansakunta määritellään yhteisten etnisten piirteiden, kuten sukutaustan, kielen tai alkuperän perusteella. Pääpaino on perinnöllisessä tai kulttuurisessa kuuluvuudessa.
- Kansalaisnationalismi (civic nationalism): Kansakunta perustuu yhdessä jaettuun lainsäädäntöön, kansalaisuuteen ja yhteisiin arvoihin. Kuuluvuus on ensisijaisesti oikeudellinen tai poliittinen.
- Kulttuuri- ja kielinationalismi: Korostaa oman kielen, taiteen ja perinteiden säilyttämistä ja vaalimista.
- Laajentava tai ekspansiivinen nationalismi: Tavoitteena voi olla alueellinen laajentuminen tai muiden kansojen alistaminen oman vallan piiriin.
- Sekulaarinen vs. uskonnollinen nationalismi: Joissain tapauksissa uskonnolla on keskeinen rooli kansallisen identiteetin rakentamisessa.
Historiaa lyhyesti
Moderni nationalismi nousi 1700–1800-lukujen Euroopassa, kun feodaalisten valtarakenteiden murruttua syntyivät kansallisvaltiot ja kansallinen identiteetti. Kansallisliikkeet liittyivät usein kansankielen ja kulttuurin elpymiseen, itsenäisyystaisteluihin sekä kansallisten rajojen määrittelyyn. Myöhemmin nationalismi on ollut merkittävä voima sekä itsenäistymisliikkeissä (esim. dekolonisaatio) että konflikteissa (esim. Balkanin sodissa).
Millä tavoilla nationalismi vaikuttaa yhteiskuntaan?
Nationalismilla on monia erilaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia, riippuen sen muodosta ja siitä, miten sitä toteutetaan.
- Positiiviset vaikutukset: Voi lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta, kannustaa kulttuurin ja kielen suojeluun, edistää itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta ja tukea kansallista rakentamista (koulutus, infrastruktuuri).
- Negatiiviset vaikutukset: Saattavat johtaa ulkoryhmien syrjintään, ksenofobiaan, etnisiin puhdistuksiin tai aseellisiin konflikteihin. Voivat myös ruokkia autoritaarisuutta, sulkea keskustelua ja rajoittaa sananvapautta.
- Poliittiset vaikutukset: Nationalismi voi vahvistaa kansallisvaltaa ja valtiollista yhtenäisyyttä, mutta myös lisätä irtautumispyrkimyksiä (separatismi) ja heikentää kansainvälistä yhteistyötä.
- Taloudelliset vaikutukset: Nationalistiset politiikat voivat johtaa protektionismiin, kaupparajoihin ja talousnationalismiin, mikä voi lyhyellä tähtäimellä suojella kotimarkkinoita mutta pitkällä aikavälillä heikentää talouskasvua ja vaihtotaloutta.
Mistä nationalismi syntyy?
Nationalismin nousuun vaikuttavat monet tekijät:
- Modernisaatio ja teollistuminen, jotka loivat uusia taloudellisia ja poliittisia rakenteita.
- Kustannustehokkaat viestintämuodot (esim. kirjapainotaito), jotka auttoivat yhtenäisten kielten ja "kuvitteellisten yhteisöjen" syntymistä.
- Poliitinen eliitti, joka hyödyntää kansallistunteita valtion rakentamisen ja legitimiteetin saavuttamiseksi.
- Taloudellinen kilpailu, sosiaalinen epävarmuus ja nopeasti muuttuvat olosuhteet, jotka voivat lisätä sisäänpäin kääntyvää identiteetin korostusta.
Nykyajan ilmiöt ja esimerkit
Viime vuosikymmeninä nationalismi on näyttäytynyt monissa muodoissa: maahanmuuttoa vastustavana politiikkana, EU:n ja kansainvälisten instituutioiden kritiikkinä, itsenäisyysliikkeinä (esim. Katalonia, Skotlanti) sekä diasporan ja etnisten vähemmistöjen vaikutusryhminä (esim. Kurdistan). Nationalismi voi yhdistyä populismiin, talousprotektionismiin tai kulttuuriseen konservatismiin.
Kritiikki ja haittojen lieventäminen
Nationalismia on kritisoitu erityisesti sen taipumuksesta rajata ulkopuolelle, oikeuttaa syrjintää ja eskaloida kansainvälisiä jännitteitä. Ratkaisukeinoja haittojen vähentämiseksi ovat muun muassa:
- Vahvat oikeudet ja suojaukset vähemmistöille sekä oikeusvaltion periaatteet.
- Monikulttuurisuuden ja inklusiivisten kansalaisuuskäsitysten edistäminen.
- Alueellinen itsehallinto ja kompensoivat politiikat, jotka yhdistävät paikallisen identiteetin ja valtakunnallisen yhtenäisyyden.
- Kansainvälinen yhteistyö, kauppa- ja rauhanrakentamishankkeet, joilla vähennetään konfliktien taloudellisia ja poliittisia syitä.
- Kriittinen kouluopetus ja median lukutaito, jotka auttavat tunnistamaan nationalistisen retoriikan liioittelun ja manipulaation.
Yhteenveto
Nationalismi on monisyinen ilmiö, jolla on sekä rakentavia että vaarallisia ulottuvuuksia. Se voi antaa ihmisille tunteen yhteenkuuluvuudesta ja itsenäisyydestä, mutta voi myös johtaa sulkeutuvaan politiikkaan ja konflikteihin. Ymmärtämällä nationalismin eri muotoja ja vaikutuksia on mahdollista edistää politiikkoja ja käytäntöjä, jotka maksimoivat sen myönteiset puolet ja vähentävät haittoja.
Vapaus johtaa kansaa (Eugène Delacroix, 1830) on tunnettu esimerkki nationalistisesta taiteesta.
Nationalismi vasemmisto-oikeistopolitiikassa
Monet varhaiset sosialistit olivat myös nationalisteja. Kansallismielisyyden varhaisimmissa muodoissa oli paljon sosialistisia piirteitä. Tänä aikana poliittiset ajattelijat, jotka ajattelivat, että etnisten ryhmien ei pitäisi joutua toisten etnisten ryhmien sorron kohteeksi, ajattelivat myös, että yhteiskunnan selkärangan muodostavat "tavalliset ihmiset", kuten työläiset ja talonpojat, eivät saisi joutua korkeampien yhteiskuntaluokkien, kuten rikkaiden, sorron kohteeksi. Heidän mielestään on väärin, että joku elää suuressa hyvinvoinnissa, joka on saatu aikaan toisten kovalla työllä tai toisten sortamisella. Kaikkien yhteiskuntaluokkien tulisi työskennellä yhdessä, ja niillä tulisi olla yhteinen tavoite, joka tähtää kaikkien hyvään. Näitä tavoitteita voidaan kutsua "kansalliseksi eduksi". Kansallinen etu on ihanteellinen eikä sitä ole aina helppo löytää. Kansallisen edun saavuttamiseen on erilaisia tapoja, esimerkiksi politiikka.
Kansallismieliset alkoivat tukea ja ihailla tavallisia ihmisiä[] , erityisesti talonpoikia, joita pidettiin lahjomattomina, urhoollisina ja oikeudenmukaisina, toisin kuin yläluokkia. Tavallisilla ihmisillä oli esimerkiksi usein omaperäisempi ja paikallisempi etninen kulttuuri kuin yläluokilla, joiden kulttuuria pidettiin juurettomampana. Kansallisromantiikka perustui paljon lahjomattoman kansan ihanteeseen.
Sosialismi ja nationalismi kasvoivat yhdessä, mutta joissakin teorioissa ne on myös asetettu vastakkain. Tunnetuin näiden ideologioiden välinen vastakkainasettelu liittyi Neuvostoliittoon. Neuvostoliiton propaganda teki nationalismista solvaussanan, joka yhdistettiin vastakkaisiin ideologioihin, kuten kapitalismiin, liberalismiin, imperialismiin tai fasismiin. Silti myös Neuvostoliitossa ja muissa kommunistisissa tai sosialistisissa maissa oli suuressa määrin nationalismia (vaikka sitä ei kutsuttu sillä nimellä)[] . Kapitalistisimmat maat, kuten Yhdysvallat, olivat pikemminkin isänmaallisia kuin nationalistisia. Pohjoismaat, jotka kuuluivat puhtaimpiin kansallisvaltioihin (kansallismielistä periaatetta noudattaviin maihin), eivät olleet kovinkaan kapitalistisia tai oikeistolaisia; ne rakentuivat sosialidemokraattisen aatteen varaan, joka on vasemmistolainen. Vasta kun Pohjoismaista tuli monikulttuurisempia, niiden politiikasta tuli oikeistolaisempaa.
Nykyään nationalismilla ei ole yhteistä kantaa niillä politiikan aloilla, jotka ovat sen perustavoitteiden ulkopuolella, kuten vasemmisto-oikeistopolitiikassa. Kansallismielisyys voi kuitenkin olla osa suurempaa poliittista ideologiaa tai agendaa, joka voi olla vasemmistolainen tai oikeistolainen tai jotain tämän luokittelun ulkopuolista.
Kansallismielisyys liittyy edelleen yleensä tavoitteisiin, jotka vastustavat yhteiskunnan sosiaaliluokkien välistä vahvaa hierarkiaa. Kansallismieliset ihmiset vastustavat yleensä enemmän tai vähemmän kapitalismin voimakkaimpia muotoja, jotka heidän mielestään antavat liikaa valtaa rikkaille ja suuryrityksille.
Nationalismi ja imperialismi
Nationalismilla oli tärkeä rooli siirtomaavallan lopettamisessa. Nationalismi levisi siirtomaihin ja sai niiden asukkaat haluamaan itsenäisyyttä. Kansallismielisyys sai myös suurkaupunkivaltioiden (maat, jotka siirtomaavalloittivat muita) ihmiset hyväksymään enemmän muiden ihmisten halun hallita itseään. Kansallismielisten mielestä Afrikan siirtomaavallan lopettaminen ei kuitenkaan onnistunut hyvin. Heidän mielestään Afrikassa ei olisi niin paljon konflikteja, jos Afrikan valtiot olisivat rakentuneet kansallismielisesti (niin, että jokainen etninen ryhmä on oma kansakuntansa). Imperialistien lähdettyä Afrikan siirtomaistaan uudet kansakunnat rakennettiin rajoilla, jotka eivät vastanneet etnisiä rajoja. Uusista kansakunnista tuli kansakuntia, joissa on monia etnisiä ryhmiä, jotka eivät halua tai voi elää rauhanomaisesti samassa yhteiskunnassa muiden kanssa.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Isänmaallisuus
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on nationalismi?
A: Nationalismi on ajatus tietyn kansakunnan etujen edistämisestä.
K: Mitä tietyn kansakunnan etujen ajaminen useimmiten sisältää?
V: Tietyn kansakunnan etujen edistäminen sisältää useimmiten massojen edut oman maansa tai kotimaansa suvereniteetin puolesta.
K: Mikä on kansallismielisten mielestä paras tapa toteuttaa omia etujaan ja välttää muiden harjoittama valvonta tai sorto?
V: Kansallismielisten mielestä paras tapa toteuttaa omia etujaan ja välttää muiden harjoittama valvonta tai sorto on se, että kullakin ryhmällä on oma kansakuntansa.
K: Mikä on nationalismin toinen määritelmä?
V: Nationalismin toinen määritelmä on "samaistuminen omaan kansakuntaan ja sen etujen tukeminen, erityisesti muiden kansakuntien etujen poissulkemiseksi tai vahingoittamiseksi".
K: Mihin kansallismielisyys voi viitata?
V: Kansallismielisyys voi viitata tietyn maan tai alueen ihmisten (kansallisten) jakamasta tietoisuudesta johtuvaan yhteiskunnallis-poliittiseen ilmiöön liittyvään mielentilaan.
K: Mikä on nationalismin vastakohta?
V: Nationalismin vastakohta on internationalismi ja antinationalismi.
K: Miksi jotkut nationalistit ajattelevat, että oma kansakunta on paras tapa pelastaa pienet ja heikot ryhmät?
V: Jotkut nationalistit ajattelevat, että oma kansakunta on paras tapa pelastaa pienet ja heikot ryhmät, joita etnisten ryhmien sekoittuminen uhkaa.
Etsiä