1923 Kantōn maanjäristys – Tokio ja Yokohama, noin 140 000 kuollutta

1923 Kantōn maanjäristys: tuhoisa järistys Tokio–Yokohama-alueella, noin 140 000 kuollutta. Syyt, seuraukset ja selviytymistarinat historiallisena katsauksena.

Suuri Kantōn maanjäristys (関東大震災, Kantō daishinsai) oli japanilainen luonnonkatastrofi Kantōn alueella Honshūn saarella. Maanjäristys tapahtui klo 11:58:44 JST (2:58:44 UTC) lauantaina 1. syyskuuta 1923. Se kesti 4-10 minuuttia.

Maanjäristys tuhosi Tokion, Yokohaman satamakaupungin sekä ympäröivät Chiban, Kanagawan ja Shizuokan prefektuurit. Se aiheutti laajoja vahinkoja. Noin 140 000 ihmistä kuoli.

Maantieteellinen ja geologinen tausta

Tapahtuma sai alkunsa Kanto-alueen matalassa lähdealueessa, epicentren arvioidaan sijainneen Sagaminlahden (Sagami Bay) lähellä. Maanjäristyksen suuruudeksi on yleisesti mainittu noin momenttimaltaan Mw ≈ 7,9 (arvioita vaihtelee riippuen menetelmästä). Tapahtuma liittyy alueen monimutkaiseen lahden ja subduktiovyöhykkeiden tektoniikkaan. Matalan lähteen vuoksi voimakas tärinä ja maan pettämiset olivat erityisen tuhoisia.

Vahingot ja välittömät seuraukset

Maanjäristystä seurasivat laajat tulipalot, jotka aiheutuivat muun muassa kaatuneista hellasta ja viallisista kaasulinjoista. Tulipalot levisivät nopeasti kaupunginosista toisiin voimakkaiden tuulien vuoksi ja tuhoutuivat laajoja alueita. Lisäksi järistys synnytti paikallisia tsunami-aaltoja erityisesti Sagaminlahden rannikolla.

Arvioidut vaikutukset:

• Kuolleita: noin 140 000
• Rakennusten tuhoutuminen: arviolta yli puoli miljoonaa rakennusta
• Kodittomiksi jääneet: lähes 2 miljoonaa ihmistä
• Loukkantuneita: kymmeniä tuhansia

Yhteiskunnalliset ja poliittiset seuraukset

Tuho seurasi laajoja humanitaarisia tarpeita ja aiheutti välittömiä järjestelyjä pelastuksen, majoituksen ja ruoan jakelun suhteen. Katastrofi lisäsi poliittista jännitettä ja johti poikkeustilan kaltaisiin toimiin. Lisäksi tapahtuman jälkeen levinneet huhut ja epäluulot synnyttivät väkivaltaa: erityisesti Koreasta syntyperäisiä ja muita vähemmistöjä kohtaan kohdistui kostotoimia ja murhia.

Nämä väkivaltaisuudet tunnetaan yleisesti nimellä Kantōn verilöilyt, ja niiden tarkka kuolonuhrien määrä ei ole yksiselitteinen, mutta arvioissa mainitaan useiden tuhansien uhrien tappaminen. Väkivalta perustui osin vääriin huhuihin kapinoista, ryöstöistä ja vaarallisista toimista.

Pelastusoperaatiot ja kansainvälinen apu

Japanin hallitus ja paikalliset viranomaiset organisoivat massiivisen pelastus- ja avustustyön. Useat maat lähettivät vieraita avun muotoja, kuten elintarvikkeita, lääkintätarvikkeita ja rahallista tukea sekä laivoja ja henkilöstöä avustamaan satamakaupunkien toimintoja. Avustus auttoi lievittämään akuuttia puutetta, mutta jälleenrakennus oli pitkä ja vaativa prosessi.

Jälleenrakennus ja pitkäaikainen vaikutus

Kantōn maanjäristys vaikutti merkittävästi Tokion ja Yokohaman kaupunkisuunnitteluun ja rakentamiskäytäntöihin. Palauttavassa työssä kiinnitettiin huomiota leveämpiin katujen linjauksiin, paloalueiden erotteluun, viheralueiden perustamiseen sekä parempiin rakennusmääräyksiin, joiden tarkoituksena oli parantaa rakennusten kestävyyttä maanjäristyksiä vastaan. Katastrofi vauhditti myös Japanin seismologian ja insinööritieteiden kehitystä, ja siitä otettiin opiksi tulevien riskien vähentämiseksi.

Muistaminen ja kulttuurinen perintö

Suuren Kantōn maanjäristyksen muistoksi on pystytetty useita muistomerkkejä ja museoita Tokion ja Yokohaman alueille. Tapahtumaa muistetaan vuosittain ja se on osa Japanin kollektiivista muistia katastrofien vaikutuksista, niin ihmiskustannusten kuin kaupunkikehityksenkin näkökulmasta. Katastrofista on myös säilynyt runsaasti valokuvia, silminnäkijäkuvauksia ja tutkimuksia, jotka auttavat ymmärtämään sekä luonnonvoimien että ihmisten toiminnan seurauksia.

Suuri Kantōn maanjäristys on yksi Japanin historian vakavimmista luonnonkatastrofeista. Sen opit ovat vaikuttaneet merkittävästi siihen, miten maassa suunnitellaan, rakennetaan ja varaudutaan tuleviin maanjäristyksiin.

Hae kirjaimella