Vuoden 1928 talviolympialaiset, jotka tunnettiin virallisesti nimellä II talviolympialaiset, järjestettiin vuonna 1928 Sveitsin St. Moritzissa. Vuoden 1928 kisat olivat ensimmäiset todelliset talviolympialaiset, jotka järjestettiin itsenäisesti eikä osana kesäolympialaisia. Sitä edeltäneet vuoden 1924 talviolympialaiset nimettiin myöhemmin uudelleen talviolympialaisiksi. Ne olivat itse asiassa osa vuoden 1924 kesäolympialaisia. Kaikki edeltävät olympialaisten talvitapahtumat olivat talviurheilun osa kesäkisojen aikataulua, eivätkä erilliset talvikisat.

Ajankohta, lajit ja olosuhteet

Kisat käytiin talvikuukausina, ja virallinen kilpailuaika oli helmikuun alkupuolelta. St. Moritz tarjosi luonnonolosuhteisiin perustuvat kilpailupaikat: jääkentät ja luisteluradoilla käytettiin luonnonjääkenttiä, ja kelkkalajit hyötyivät alueen vuoristoisesta maastosta. Kilpailulajeihin kuuluivat esimerkiksi luistelu, luistelulajit kuten taitoluistelu ja pikaluistelu, jääkiekko, mäkihyppy, yhdistetty sekä maastohiihto ja kelkkailu.

Sää oli merkittävä tekijä: St. Moritzissa kilpailujen aikaan esiintyi leutoja jaksoja ja ajoittaisia sään vaihteluita, jotka aiheuttivat haasteita etenkin luonnonjäällä pidettäville lajeille. Olosuhteet pakottivat järjestäjiä tekemään muutoksia aikatauluihin ja kilpailupaikkoihin, mikä oli yksi ensimmäisten erillisten talvikisojen käytännön ongelmista.

Osallistuminen ja tulokset

Kisat keräsivät edustajia useista Euroopan maista ja Pohjois-Amerikasta. Talven lajeissa menestyivät erityisesti pohjoismaiset maat, joissa oli pitkä perinne hiihto- ja mäkihyppylajeissa. Kilpailuissa nähtiin kovatasoisia suorituksia ja useita kansallisia huippu-urheilijoita, mikä vahvisti talvilajien asemaa kansainvälisellä näyttämöllä.

Järjestelyt ja perintö

St. Moritzin kisat olivat merkkipaalu olympialiikkeen historiassa: ne osoittivat, että talviurheilulle voitiin järjestää oma, itsenäinen olympiatapahtuma. Isäntäkaupunki hyötyi taloudellisesti ja imagollisesti; St. Moritz vahvisti asemansa kansainvälisenä talviurheilukeskuksena ja vastaanotti myöhemmin jälleen olympiakutsun – se isännöi talviolympialaisia uudestaan vuonna 1948.

Kokonaisuudessaan vuoden 1928 kisat edistivät talviurheilun kansainvälistymistä, toivat esiin järjestelyhaasteet luonnonolosuhteissa ja loi pohjaa myöhemmille, teknisesti kehittyneemmille talvikisoille.