3 Juno — Aurinkokunnan kolmas asteroidi, S-tyyppi, löydetty 1804

3 Juno — S-tyypin asteroidi, löydetty 1.9.1804: Aurinkokunnan kolmas löydetty kappale, nimetty jumalatar Junon mukaan; merkittävä osa asteroidivyöhykkeen massasta.

3 Juno on Karl Ludwig Hardingin 1. syyskuuta 1804 löytämä päävyöhykkeen asteroidi. Juno oli kolmas Aurinkokunnasta löydetty asteroidi, ja se on nimetty roomalaisen jumalatar Junon mukaan, joka on kaikkien jumalien kuningatar.

Juno on S-tyypin asteroidi, eli pääosin kivinen ja metallipitoisuudeltaan kohtalainen kappale. Sen läpimittaa on arvioitu eri mittauksissa suunnilleen 200–240 kilometriä, mikä tekee siitä yhden asteroidivyöhykkeen suuremmista mutta ei kaikkein massiivisimmista kohteista. Sen arvioidaan sisältävän pienen osuuden asteroidivyöhykkeen kokonaismassasta.

Radiaalinen rata ja liike

Juno kiertää Aurinkoa päävyöhykkeellä Marsin ja Jupiterin välissä. Sen rata on selvästi elliptinen verrattuna planeettojen ratoihin, ja kappaleen radan kaltevuus ja radan muoto poikkeavat hieman keskitasosta, kuten monilla muillakin päävyöhykkeen suurilla asteroideilla. Juno pyörii akselinsa ympäri nopeahkosti; sen pyörähdysaika on noin 7 tuntia, mikä näkyy kevyinä kirkkauden vaihteluina tähdenlentoja mittaavissa valo­käyrissä.

Pinta ja koostumus

S-tyypin luokitus viittaa siihen, että Junon pinta koostuu pääasiassa silikaateista ja metallisista komponenttien seoksesta. Sen heijastuskyky (albedo) on kohtalaisen korkea verrattuna tummempiin, hiilipitoisiin asteroideihin. Pinta on todennäköisesti epätasainen ja runsaasti kraatteroitunut, kuten muidenkin päävyöhykkeen suurten asteroidien tapauksessa, mutta yksityiskohtaiset kartoitukset puuttuvat, koska kappaletta ei ole vieraillut avaruusalus.

Tutkimus ja havaintomenetelmät

Junoa on tutkittu pitkään maasta käsin: valonkäyrät, spektrihavainnot ja infrapuna­mittaukset (mm. satelliittien ja maa­observatorioiden avulla) ovat antaneet tietoa sen koostumuksesta, koosta ja pyörimisestä. Ajoittain Juno peittää taustataivaan tähtiä (okkultaatioita), mikä on mahdollistanut tarkempia kokoa ja muotoa koskevia arvioita. Myös radiotutkimuksia ja luonnollisesti monikanavaisia valohavaintoja on käytetty luokituksen vahvistamiseen.

Nimeäminen ja historiallinen merkitys

Kolmantena löydettynä asteroidina Juno kuuluu varhaiseen asteroidi­tutkimuksen vaiheeseen, jolloin taivaan pieniä kappaleita alettiin systemaattisesti löytää ja nimetä antiikin jumaluuksien mukaan. Löytö vahvisti, että Marsin ja Jupiterin välissä on suuri määrä pienkappaleita, mikä johti myöhemmin käsitteen "asteroidivyöhyke" syntyyn ja Aurinkokunnan rakenteen parempaan ymmärtämiseen.

Vaikka 3 Juno ei ole ollut avaruusluotaimen vierailun kohteena, sen pitkäaikainen seuranta ja uudemmat infrapuna- ja spektrihavainnot ovat tehneet siitä hyvin tunnetun edustajan S-tyypin asteroideista ja tärkeän vertailukappaleen asteroidigeologian tutkimukselle.

Hae kirjaimella