Ali ibn Husayn (Zayn al-Abidin, Imam as-Sajjad) – shiialaisen islamin neljäs imaami
Ali ibn Husayn, joka tunnetaan myös nimillä Zayn al-Abidin ja Imam as-Sajjad, oli shiialaisen islamin neljäs imaami. Hän oli Husayn ibn Alin poika ja Ali ibn Abi Talibin pojanpoika. Ali ibn Husayn syntyi arviolta noin vuonna 659 jKr. (noin 38–39 H) ja hän kuoli noin vuonna 713 jKr. (noin 94–95 H). Hänelle annettiin arvonimet Zayn al‑Abidin (”rukouseläinten kaunistus”) ja as‑Sajjad (”palvova, joka usein rukoilee ja menee maahan”) — nimet heijastavat hänen laajaa hurskauttaan ja jatkuvaa rukouselämää.
Elämä ja Karbala
Ali ibn Husayn selvisi Karbalan taistelusta vuonna 680, jossa hänen isänsä Husayn ja monet perheenjäsenet surmattiin. Monet kertovat, että hän oli sairaana tai heikkokuntoinen taistelun aikaan, eikä siksi osallistunut sotatoimiin. Taistelun jälkeen hänet ja muut selviytyneet, erityisesti naiset ja lapset, vietiin kalifin luo Damaskokseen esittäytymään. Myöhemmin hän sai luvan palata Medinaan, missä hän eli loppuelämänsä keskittyen hengelliseen opetukseen, rukoukseen ja yhteisön tukemiseen.
Opetukset, kirjat ja rukoukset
Ali ibn Husayn tunnetaan erityisesti hengellisistä opetuksistaan ja rukouksistaan. Hänen kuuluisin kokoelmansa on As‑Sahifa as‑Sajjadiyya, laaja rukousten ja anomusten kokoelma, jota joskus kutsutaan myös ”islamilaisiksi psalmeiksi”. Teos kattaa muun muassa kiitokset, katumuksen, esirukoukset, pyytämisen oikeudenmukaisuutta ja apua arjessa. Rukoukset ovat paitsi hurskautta ilmentäviä myös teologisia ja eettisiä tekstejä, jotka käsittelevät ihmisen suhdetta Jumalaan, lähimmäiseen ja yhteiskuntaan.
Lisäksi Ali ibn Husayn välitti lukuisia haditheja ja perimätietoja profeetta Muhammadin ja Ahl al‑Baytin opista, ja hänen kauttaan kulkevat tärkeät ketjut monissa shiialaisissa lainopillisissa ja teologisissa perinteissä. Hänen opetuksissaan korostuvat muun muassa oikeudenmukaisuus, nöyryys, myötätunto köyhiä kohtaan sekä henkilökohtainen hengellinen kurinalaisuus.
Poliittinen kanta ja johtajuus
Karbalan jälkeen Ali ibn Husayn ei pyrkinyt aseelliseen kapinaan Umayyadihallintoa vastaan, mutta hän oli kriittinen korruptiota ja väkivaltaa kohtaan. Hänen johtajuutensa oli pitkälti henkistä ja opettavaista: hän suojeli ja välitti Ahl al‑Baytin perintöä, kasvatti seuraajia ja toimitti oikeudenmukaisuuden ja moraalin periaatteita opettamalla ja neuvomalla. Tämä linja vaikutti myöhempään shiialaiseen käsitykseen imaamien roolista moraalisina ja hengellisinä johtajina.
Perintö ja merkitys
Ali ibn Husaynin vaikutus shiialaisuuteen on suuri. Hänen rukouksensa ja opetusperintönsä ovat keskeisiä Shia‑yhteisöissä ja vaikuttaneet laajasti islamilaiseen hartauskirjallisuuteen ja teologiaan. Häntä kunnioitetaan esimerkkinä kärsivällisyydestä, hengellisestä kestävyydestä ja moraalisesta johdonmukaisuudesta. Perinteisesti hänen väitetään olleen Shahrbanun poika (perinteessä Persian viimeisen valtaistuimen jälkeläinen), mutta tämän yksityiskohdan historiallinen varmuus vaihtelee lähteittäin.
Ali ibn Husayn on haudattu perinteisesti Jannat al‑Baqi-hautuumaan Medinassa, vaikka hautapaikat ovat historian saatossa kärsineet muutoksista. Hänen elämänsä ja teoksensa, erityisesti As‑Sahifa as‑Sajjadiyya, ovat säilyneet keskeisinä lähteinä shiialaisessa hengellisyydessä, rukouselämässä ja eettisessä opetuksessa.
- Tärkeimmät teemat: hurskaus, katumus, oikeudenmukaisuus, yhteiskunnallinen vastuu ja henkinen itsekuri.
- Merkitys: neljäs imaami, hengellinen opettaja ja perinteen välittäjä, jonka rukoukset muodostavat keskeisen osan shiialaista hartausperinnettä.
- Tunnettu teos: As‑Sahifa as‑Sajjadiyya — rukouksia ja anomuksia eri elämänalueille.
