Bhimsen Thapa Chhetri
kuuntele (Nepali: भीमसेन थापा क्षेत्री; elokuu 1775 - 5. elokuuta 1839) oli Nepalin mukhtiyar (vastaa pääministeriä) ja maan varsinainen hallitsija vuosina 1806–1837. Bhimsen Thapa oli merkittävä Thapa-suvun johtohahmo, joka hallitsi käytännössä kuninkaallista valtaa regenttiaikakaudella ja loi vahvan hallinnon Nepaliin 1800-luvun alkuvuosikymmenillä.
Valtaannousu ja asema hovissa
Bhimsen nimitettiin kuningas Rana Bahadur Shahin henkilökohtaiseksi sihteeriksi (Hajuriya) vuonna 1797. Vuonna 1800 Bhimsen seurasi Rana Bahaduria Varanasiin, Intiaan, kun kansan paine pakotti kuninkaan pakenemaan Nepalista. Varanasissa Bhimsen auttoi entistä kuningasta valmisteluissa paluulle valtaan vuonna 1804, ja saman vuoden tapahtumat muuttivat poliittisen kentän. Rana Bahadur antoi tuolloin uusia määräyksiä ja erotti joitakin ministereitä; hän nimitti Bhimsenin kajiksi (ministeriksi) vuonna 1804. Kun Rana Bahadur salamurhattiin vuonna 1806, poliittinen kaaos johti laajoihin puhdistuksiin, joissa Bhimsenin vastukset kukistettiin ja hänelle annettiin lopulta mukhtiyarin — de facto pääministerin — arvonimi. Tämän jälkeen Bhimsen muodosti hallitsevan cliquejään ja vakiinnutti asemansa hovissa, erityisesti kuningataräiti Lalita Tripurasundarin tuella.
Sotaretket ja Anglo–Nepal -sota
Bhimsen pyrki laajentamaan ja vakauttamaan Nepalin rajaa lännessä. Nepal oli aiemmin laajentunut alueille kuten Kumaon ja Garhwal, ja Bhimsen jatkoi sotilaallista politiikkaa länsirintamalla. Useat sotaretket johtivat sekä voittoihin että tappioihin; esimerkiksi hänen veljensä ja liittolaisensa osallistuivat näihin kampanjoihin, ja kenraali Kaji Nain Singh Thapa kuoli taisteluissa.
Vuonna 1814 Bhimsenin hallinto päätyi konfliktiin Brittiläisen Itä-Intian yhtiön kanssa, mikä johti Anglo–Nepal -sotaan (1814–1816). Sota päättyi Nepalin tappioon ja rauhansopimukseen Sugauliin vuonna 1816. Sopimuksessa Nepal luovutti osia länsirajoiltaan ja menetti merkittävän osan laajentuneista alueistaan, mutta säilytti kansallisen itsenäisyytensä. Sotien ja rauhansopimuksen seuraukset muokkasivat Nepalin ulkopolitiikkaa ja rajoja pitkäksi aikaa.
Hallinnolliset uudistukset ja rakennushankkeet
Bhimsen Thapa pyrki vahvistamaan keskusvaltaa ja uudistamaan hallintoa. Hän kehitti armeijaa, keskitti virkamieskunnan valta-asemia ja käynnisti verotus- ja oikeuslaitoksen uudistuksia, joiden tarkoituksena oli tehostaa valtion toimintaa ja lisätä sen tuloja. Bhimsen oli myös merkittävä rakennuttaja ja suojelija: hänen toimeenpanemiinsa hankkeisiin kuului mm. Dharaharan rakentaminen (tunnetaan myös nimellä Bhimsenin torni), vesijärjestelmien, lammikoiden, jalkakäytävien ja monien temppeleiden kunnostaminen ja rakentaminen. Useita hänen rakennuttamistaan kohteista on sittemmin vaurioitunut maanjäristyksissä, mutta ne olivat tärkeitä osia kathmandulaisen kaupunkikuvan kehitystä 1800-luvulla.
Valta-aseman horjuminen, vangitseminen ja kuolema
Bhimsenin valtakaudella syntyi myös korostunutta polarisaatiota hovissa: rivit jakautuivat Thapa-nek ja kilpailijoiden (mm. Pande- ja later Rana-suvut) välillä. 1830-luvulla hänen asemansa alkoi heiketä kuningasperheen sisäisten valtataistelujen, kuolemien ja poliittisten juonien takia. Vuonna 1837 hän menetti virallisen asemansa, joutui vankilaan ja syytettiin useista rikosepäilyistä. Bhimsen kuoli vankilassa 5. elokuuta 1839; hänen kuolemansa on historiallisesti kiistelty, ja yleisesti se on tulkittu itsemurhaksi, vaikkakin täsmälliset olosuhteet ovat epäselvät.
Perintö
Bhimsen Thapan perintö on kaksijakoinen: hän vahvisti Nepalin keskusvaltaa ja aloitti useita modernisaatiota muistuttavia hankkeita, mutta hänen valtakaudelleen leimaa myös autoritaarisuus, poliittinen vaino ja lopulta hänen oman poliittisen tukiverkostonsa romahtaminen. Thapa-suvun vaikutus jatkui vielä jonkin aikaa hänen jälkeensä—eräitä Thapa-politiikan muotoja ja virkamiesperinteitä hyödynnettiin myöhemminkin—mutta viime kädessä Nepalin poliittinen kenttä muuttui 1800-luvun puolivälissä, kun toiset voimaryhmät nousivat valtaan.
Bhimsen Thapaa muistetaan Nepalissa voimakkaana, kiistanalaisena ja vaikutusvaltaisena johtajana, jonka politiikka ja teot muovasivat maan historiaa 1800-luvun alussa. Hän oli merkittävä hahmo, jonka toimien seuraukset jatkuivat kauan hänen kuolemansa jälkeen.