Carl Panzram (28. kesäkuuta 1891 - 5. syyskuuta 1930) oli yhdysvaltalainen sarjamurhaaja, joka hirtettiin murhasta. Hän istui vankilassa omalla nimellään ja eri peitenimillä Kalifornian Fresnossa, Texasin Ruskissa, Oregonin The Dallesissa, Idahon Harrisonissa, Idahon Butteissa, Montanan Montana State Reform Schoolissa Miles Cityssä ja Montanan osavaltion vankilassa (nimellä "Jeff Davis" #4194 #3194 ja "Jefferson Rhodes" #4396); Oregonin osavaltion vankila ("Jefferson Baldwin" #7390); Bridgeport, Connecticut ("John O'Leary"); Sing Singin vankila, New York ("John O'Leary" #75182); Clintonin vankila, New York ("John O'Leary" #75182); ja Washington, D.C (Carl Panzram #33379) ja Leavenworth, Kansas (Carl Panzram #31614). Vankilassa ollessaan Panzram hyökkäsi usein vartijoiden kimppuun ja kieltäytyi noudattamasta heidän käskyjään. Vartijat kostivat ja pahoinpitelivät ja rankaisivat häntä muulla tavoin.
Elämä ja rikokset
Panzram syntyi 1891 ja joutui nuorena rikolliseen ja väkivaltaiseen ympäristöön; hän kirjasi myöhemmin elämänsä alkutaipaleen sisältäneen pahoinpitelyä, hyväksikäyttöä ja koulukodissa tai reformikouluissa koettua kaltoinkohtelua. Nuoruudessaan hän lähti merille ja työskenteli muun muassa merimiehenä, minkä myötä hän liikkui laajasti sekä Yhdysvalloissa että kansainvälisesti. Aikuisena hänet tunnettiin väkivaltaisista rikoksista, joita olivat murhat, ryöstöt, polttopoltot, raiskaukset ja pahoinpitelyt.
Panzram itse tunnusti myöhemmin kymmeniä murhia ja satoja väkivalta- ja seksuaalirikoksia eri puolilla maailmaa. Tutkijat ja median edustajat ovat eri mieltä siitä, kuinka tarkkoja kaikki tunnustukset olivat — osa tutkijoista pitää joitakin tunnustuksia ylimitoitettuina — mutta yhtä kaikki hänen tekonsa ja väkivaltainen elämäntapansa nostivat hänet yhdeksi 1900-luvun kuuluisimmista ja julkisuutta herättäneistä rikollisista.
Vankila-aika, identiteetit ja käytös
Panzram käytti monia eri nimiä ja peitenimiä palvelussaan eri vankiloissa ja laitoksissa — listaus yllä osoittaa osan näistä. Hän joutui usein ristiriitoihin vankihenkilökunnan kanssa: hän kieltäytyi alamaisesta käytöksestä, hyökkäsi vartijoiden kimppuun ja provosoi rangaistuksia. Vastauksenaan hän sai usein väkivaltaista kohtelua ja kovia rangaistuksia, mikä syvensi hänen katkeruuttaan ja vihaansa auktoriteetteja kohtaan.
Kirjeet, muistelmät ja perintö
Vankilassa ollessaan Panzram kirjoitti muistiinpanoja ja myöhemmin laajemman kertomuksen elämästään. Yksi tunnetuimmista vankilassa lähellä olevaan ihmiseen liittyvistä tapahtumista oli hänen suhteensa vartija Henry Lesseriin, joka antoi Panzramille paperia ja kynän. Näin syntyneet kirjoitukset — kirjeet ja muistelmamateriaali — säilyivät, ja niiden pohjalta myöhemmin kirjoitettiin artikkeleita ja kirjoja, jotka toivat esiin paitsi Panzramin rikoshistorian myös vangitun ihmisen kokemuksia ja koko 1900-luvun alkuvuosikymmenien vankilaolojen julmuutta.
Panzramin elämästä ja muistiinpanoista on kirjoitettu useita teoksia, ja aiheesta on tehty myös elokuvallinen tulkinta: muun muassa elokuva "Killer: A Journal of Murder" toi hänen tarinansa laajempaan tietoisuuteen. Historiantutkijat pitävät Panzramia esimerkkinä siitä, miten lapsuudesta lähtien jatkunut hyväksikäyttö, vankilajärjestelmän karu kohtelu ja väkivalta voivat johtaa rikollisuuden ja koston kierteen syntymiseen — samalla kun hänen tekonsa herättävät kysymyksiä tunnustusten paikkansapitävyydestä ja siitä, miten yhteiskunta vastaa vakaviin rikoksiin.
Kuolema
Carl Panzram tuomittiin lopulta kuolemaan, ja hänet toteutettiin hirtetyksi 5. syyskuuta 1930 Leavenworthin vankilassa. Hänen elämäkertansa ja vangilta jääneet tekstit ovat jälkikäteen toimineet lähteenä sekä rikoshistorioitsijoille että laajemmalle yleisölle, ja ne herättävät edelleen keskustelua rikollisuuden motiiveista, vankilajärjestelmän vaikutuksista ja inhimillisestä vastuunottamisesta.