Nihilismi – määritelmä, historia ja vaikutus filosofiassa

Nihilismi: määritelmä, historia ja vaikutus filosofiassa — lue Nietzschestä, venäläisestä nihilismistä ja ajatusten vaikutuksista moderniin ajatteluun.

Nihilismi on ajattelutapa, joka hylkää merkityksen, käsitteet tai elämän. Se voi olla filosofinen kanta tai tila. Nihilismi tarkoittaa "ei mitään", ja "nihil" on latinankielinen sana, joka tarkoittaa "ei mitään". Nihilismi voi tarkoittaa uskomusta, jonka mukaan arvot ovat merkityksettömiä ideoita. Se voi tarkoittaa myös uskomusta, ettei millään ole mitään merkitystä tai tarkoitusta. Itse asiassa on monia erilaisia uskomuksia, joita voidaan kutsua nihilismiksi. Friedrich Nietzsche oli saksalainen ajattelija, joka kirjoitti paljon nihilismistä. Hänen kirjoittamaansa sanotaan usein tärkeimmäksi selitykseksi nihilismistä. Nietzsche kirjoitti, että nihilismi syntyy perinteisten arvojen kyseenalaistamisesta, kunnes ne hajoavat. Tätä kutsutaan "arvojen tuhoamiseksi".

Mitä nihilismi tarkoittaa käytännössä?

Nihilismi voi ilmiasua monella tavalla. Yksinkertaisimmillaan se on väite, että maailmalla ei ole objektiivista päämäärää tai että moraaliset arvot eivät ole sitovia tai todellisia. Käytännössä tämä voi näkyä esimerkiksi seuraavasti:

• Eksistentiaalinen nihilismi: käsitys, että elämästä puuttuu loppuun asti ulottuva merkitys tai tarkoitus.
• Moraalinen (tai etiinen) nihilismi: kanta, jonka mukaan ei ole olemassa todellista moraalista oikeaa tai väärää.
• Epistemologinen nihilismi: skeptismi tiedon mahdollisuudesta — ajatus, että varmaa tietoa ei ole saatavilla.
• Metafyysinen nihilismi: radikaalimmat muodot kieltävät jopa asioiden itsensä olevan todellista tai pysyvää.

Nihilismi ei siis ole yksi yhtenäinen oppi, vaan joukko toisiinsa liittyviä mutta eriytyviä näkemyksiä siitä, mikä on olemassa ja mikä on merkityksellistä.

Historia ja venäläinen nihilismi

Mihail Bakuninin ja Dmitri Pisarevin kaltaiset venäläiset ajattelijat innoittivat monia nihilistejä, koska he uskoivat, että tällainen tuhoaminen oli hyvä asia. Sanan "nihilismi" teki tunnetuksi myös Ivan Turgenevin venäläinen romaani Isät ja pojat. Tarinan sankari on nihilisti nimeltä Bazarov. Venäläinen nihilismi innoitti monia vallankumouksellisia, kuten Sergei Nechajevia ja Vladimir Leniniä. Venäläinen kirjailija Fjodor Dostojevski oli melkein myös nihilisti. Hänestä tuli kuitenkin anti-nihilisti kymmenen vuoden maanpakolaisuuden jälkeen. Hän kirjoitti nihilismistä monissa romaaneissa, kuten Rikos ja rangaistus. Myös Venäjän keisarin, tsaari Aleksanteri II:n 13. maaliskuuta 1881 murhanneet henkilöt ovat usein nihilistejä.

19. vuosisadan Venäjällä "nihilismi" liitettiin usein radikaaliin yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen vastarintaan: perinteisten instituutioiden, kuten kirkon ja aateliston, arvostelu ja ehdottomat muutosehdotukset nähtiin nihilistisina. Tämä historiallinen yhteys teki termistä myös poliittisesti latautuneen.

Nietzschen ajatus ja sen seuraukset

Nietzsche ajatteli, että arvojen tuhoamisella oli huonoja seurauksia, mutta sitä ei voitu pysäyttää. Hän ajatteli myös, että kristinusko oli aiheuttanut arvotuhon, ja kutsui sitä eräänlaiseksi nihilismiksi. Hänen mielestään kristinusko oli nihilistinen, koska se oli elämää kieltävä, eli sillä on negatiivinen ja epäterveellinen asenne elämää kohtaan. Uskonnolliset ajattelijat ovat sen sijaan sanoneet, että nihilismi tulee uskonnon hylkäämisestä. Joskus ihmiset ajattelevat, että osa buddhalaisuudesta on nihilismin kaltaista, vaikka toiset osat hylkäävät nihilismin. 1700- ja 1800-luvuilla sanaa "nihilismi" käytettiin lähinnä ihmisistä, jotka hylkäsivät uskonnon tai eivät uskoneet mihinkään. Niin tai näin, nihilismi nähdään usein sanana elämää kieltäville uskomuksille.

Nietzschen tunnetuimpia ajatuksia liittyen nihilismiin ovat mm. lausahdus "Jumala on kuollut" — se kuvaa kulttuurista tilaa, jossa aiemmat arvot ja niiden takana ollut uskonnollinen auktoriteetti on menettänyt merkityksensä. Nietzsche ei yksinkertaisesti hyväksynyt passiivista hyväksyntää arvotyhjiölle; hän ehdotti, että ihmisten tulisi pyrkiä luomaan uusia arvoja (mm. käsite Übermensch) ja elämänmyönteisiä tulkintoja.

Nihilismi kulttuurissa ja politiikassa

Nihilismi on vaikuttanut laajasti kirjallisuuteen, taiteeseen ja politiikkaan. Se näkyy teoksissa, jotka käsittelevät merkityksettömyyden kokemusta, yhteiskuntakritiikkiä tai moraalista hämärtymistä. Filosofisesti siitä ovat keskustelleet esimerkiksi eksistentialistit (kuten Jean-Paul Sartre ja Albert Camus), jotka tunnistivat nihilismin ongelman mutta pyrkivät vastaamaan siihen ihmisen vapauden ja valinnan kautta.

Politiikassa nihilismi on joskus yhdistetty väkivaltaiseen radikalismiin, kuten venäläisiin vallankumouksellisiin liikkeisiin 1800-luvun lopulla. Toisaalta termiä on myös käytetty herjaamaan ideologisia vastustajia — kutsumalla jotakuta nihilistiksi pyritään usein leimaamaan hänen näkemyksensä moraalisesti tuhoisiksi tai häiritseviksi.

Vastaukset ja kritiikki

Nihilismin herättämiin huoliin on tarjottu erilaisia vastauksia:

• Uusien arvojen luominen: Nietzsche ja monet nykykriitikot kannattavat aktiivista arvotyötä ja erilaisten merkitysten rakentamista.
• Eksistentiaalinen vastaus: eksistentialistit korostavat yksilön vastuuta luoda oma merkityksensä toiminnan ja valintojen kautta.
• Religioottinen tai eettinen kritiikki: uskonnolliset ja monien moraalifilosofien esittävät, että objektiviset arvot tai transsendenttinen perusta ovat välttämättömiä nihilismiä vastaan.

Kriitikot huomauttavat myös, että termiä "nihilismi" käytetään helposti liioitellen; usein puhutaan siitä, mitä se ei ole (elämän kieltäminen), sen sijaan että eriteltäisiin tarkasti, minkälaisesta arvokritiikistä on kyse.

Nykymerkitys

Tänä päivänä nihilismi on sekä akateeminen käsite että yleiskielessä käytetty termi. Filosofiassa keskustelu jatkuu erityisesti moraalifilosofian, eksistentialismin ja postmodernismin piirissä. Populaarikulttuurissa nihilismin teemat — merkityksen puute, yksinäisyys, yhteiskuntavieras — näkyvät elokuvissa, kirjallisuudessa ja musiikissa. Monille nykyajattelijoille haaste ei ole niinkään todistaa nihilismiä vääräksi, vaan löytää kestäviä tapoja elää ja toimia merkityksettömyyden mahdollisuuden tunnustaen.

Origins

Sana "nihilismi" tulee sanasta "nihil", joka on latinankielinen sana "ei mitään". Sanan "nihilismi" tarkkaa alkuperää ei kuitenkaan tiedetä. Keskiajalla sanaa käytettiin joistakin harhaopin lajeista. Ranskan vallankumouksen aikoihin sillä tarkoitettiin kristinuskon ja perinteisten eurooppalaisten arvojen tuhoamista. Sitä käytettiin monissa Euroopan maissa. Pian sanaa käytettiin myös englanniksi. Se tuli luultavasti sanan ranskankielisestä, saksankielisestä tai myöhäislatinalaisesta muodosta.

"Nihilismistä" tuli filosofinen sana ensin saksaksi ja sitten venäjäksi. Nämä kaksi merkitystä yhdisti Friedrich Nietzsche.

Saksalainen nihilismi

Vuonna 1733 saksalainen kirjailija Friedrich Leberecht Goetz käytti sanaa "nihilismi". Hän käytti sanaa kirjallisuusterminä. Myös sveitsiläinen ajattelija nimeltä Jacob Hermann Obereit käytti sanaa vuonna 1787 ja Friedrich Heinrich Jacobi vuonna 1799. Tällöin siitä tuli ensimmäisen kerran osa filosofiaa. Uskomus siitä, ettei kukaan voi tietää todellista todellisuutta, on sitä, mitä Obereit kutsui "nihilismiksi". Hän käytti tätä määritelmää kutsuessaan Immanuel Kantia nihilistiksi. Tämä johtui siitä, että Kantin mukaan ihmiset eivät voi olla varmoja todellisista asioista, vaan voivat olla varmoja vain kokemuksistaan todellisista asioista. Jacobi käytti tätä määritelmää myös sanoakseen, että Kant ja hänen seuraajansa olivat nihilistejä. Esimerkiksi Johann Gottlieb Fichteä hän kutsui tunnetusti nihilistiksi. Jacobi piti saksalaista idealismia ja humanismia eräänlaisina nihilismin lajeina, jotka olivat peräisin valistuksen aikakaudelta. Hänen mukaansa nämä niin sanotut rationaaliset filosofiat olivat rationaalisuuden täydellinen vastakohta.

Noin vuonna 1824 saksalainen toimittaja Joseph von Görres käytti sanaa "nihilismi" poliittisessa merkityksessä. Hän sanoi, että yhteiskunnallisten rakenteiden hylkääminen oli nihilismiä. Mutta sana "nihilismi" melkein kuoli sukupuuttoon tänä aikana. Esimerkiksi saksalaista ajattelijaa Max Stirneriä kutsutaan yhdeksi ensimmäisistä todellisista nihilisteistä, mutta hän ei koskaan käyttänyt sanaa. Hän kirjoitti suurimman osan teoksistaan 1840-luvulla.

Venäläinen nihilismi

Venäläinen nihilismi oli varhainen nihilistinen filosofia. Se oli myös alakulttuuri, joka joskus sekoittui vallankumouksellisuuteen. Venäläistä nihilismiä kutsutaan usein virheellisesti eräänlaiseksi poliittiseksi terrorismiksi tämän vuoksi. Sen pääintressi oli tuhota perinteiset arvot erityisesti taiteessa ja uskonnossa. Sen tärkeimmät filosofit olivat Nikolai Tšernyševski ja Dmitri Pisarev. Se hyökkäsi myös vapaaseen tahtoon ja Jumalaan uskomista vastaan. Saksalainen nihilismi tuli saksalaisesta idealismista, mutta venäläinen nihilismi oli erilainen, koska se hyökkäsi idealismia vastaan.

Nikolai Nadezhdin oli luultavasti ensimmäinen kirjailija, joka käytti sanaa "nihilismi" venäjäksi. Hän käytti sitä ensimmäisen kerran vuonna 1829 kutsumalla skeptisyyttä samaksi kuin nihilismiä. Ja Vasilij Bervi käytti samaa merkitystä. Myös venäläiset toimittajat, kuten Mihail Katkov ja Vissarion Belinski, käyttivät sanaa. Katkov kutsui nihilismiksi, koska se hylkäsi kaiken moraalin. Hän pelkäsi, että se voisi aiheuttaa vallankumouksen. Belinski käytti sanaa neutraalimmassa merkityksessä. Sana ei kuitenkaan ollut vielä tuolloin suosittu.

Mihail Bakuninia kutsutaan usein venäläisen nihilismin isäksi. Vuonna 1842 hän kirjoitti: "Luotetaan siis ikuiseen henkeen, joka tuhoaa ja hävittää vain siksi, että se on kaiken elämän käsittämätön ja ikuinen lähde. Tuhon intohimo on myös luovaa intohimoa!". Sitten 1850- ja 60-luvuilla alkoi muotoutua venäläisen nihilismin teoria. Alun perin se oli filosofia, jossa suhtauduttiin skeptisesti moraaliin ja totuuteen. Vuonna 1862 venäläinen kirjailija Ivan Turgenev teki sanan "nihilismi" tunnetuksi. Hän käytti sitä romaanissaan Isät ja pojat kuvaamaan nuoremman sukupolven asennetta. Kirjan nihilistit sanovat olevansa ihmisiä, jotka hylkäävät kaiken mahdollisen. Vaikka Turgenev oli enemmänkin nihilistien vastustaja, monet nuoret alkoivat kutsua itseään "nihilistiksi" tämän kirjan vuoksi.

Pisareville nihilismi oli lähinnä filosofista eikä poliittista. Hän ajatteli, että poikkeuksellisten ihmisten pitäisi vapauttaa itsensä säännöistä ja moraalista. Hän ajatteli, että jokainen, joka tekee näin, on tavallisten ihmisten yläpuolella. Myöhemmin venäläinen nihilismi muuttui kuitenkin yhä poliittisemmaksi. Se innoitti monia vallankumouksellisia, kuten Sergei Nechajevia ja Vladimir Leniniä.

Nietzsche

Luultavasti tärkein selitys nihilismille on peräisin Friedrich Nietzscheltä. Hän kirjoitti paljon kritiikkiä nihilismiä vastaan. Mutta hänellä oli myös samankaltaisia näkemyksiä kuin Dmitri Pisarevin ja Max Stirnerin kaltaisilla nihilisteillä. Tämän vuoksi häntä kutsutaan joskus nihilistiksi ja joskus anti-nihilistiksi. Hänen selityksessään nihilismistä yhdistyivät sanan saksankielinen ja venäläinen merkitys, ja hän meni myös pidemmälle.

Kun Nietzsche esittää kysymyksen "Mitä nihilismi tarkoittaa?", hänen vastauksensa on, että "korkeimmat arvot devalvoivat itsensä". Hän sanoo, että nihilismiä on se, kun joku ajattelee, että se, minkä pitäisi olla olemassa, ei ole sitä, mikä on olemassa. Esimerkiksi jotkut ihmiset haluavat, että reaalimaailman sijaan olisi olemassa täydellinen maailma. Mutta nihilismi ei ole vain sitä, että kaikki halutaan pois - Nietzsche sanoo, että nihilismi on myös pyrkimystä hyökätä ja tuhota kaikki olemassa oleva.

 
Dmitri Pisarev oli 1860-luvun tärkein venäläinen nihilisti.  


Friedrich Nietzsche kirjoitti paljon nihilismin ongelmista.  


Jacob Hermann Obereit oli 1700- ja 1800-lukujen tärkein anti-inhilisti.  

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mitä on nihilismi?

K: Kuka kirjoitti nihilismistä?

K: Miten Nietzsche selitti nihilismiä?

K: Kuka popularisoi sanan "nihilismi"?

K: Mitä Fjodor Dostojevski ajatteli nihilismistä?

Kysymys: Miten Nietzsche suhtautui kristinuskon rooliin arvojen tuhoamisessa?

K: Onko buddhalaisuus nihilismiä?

Hae kirjaimella