Carl Radle – yhdysvaltalainen basisti, Derek and the Dominosin jäsen
Carl Radle – legendaarinen yhdysvaltalainen basisti Derek and the Dominosista. Ura Tulsasta huipulle, yhteistyö Eric Claptonin ja tähtien kanssa. Perintö ja traaginen poismeno 1980.
Carl Dean Radle (s. 18. kesäkuuta 1942 Tulsa, Oklahoma, kuoli 30. toukokuuta 1980) oli yhdysvaltalainen muusikko, joka tunnetaan parhaiten Derek and the Dominon basistina sekä Eric Claptonin luottobasistina 1970‑luvulla. Hän oli kysytty studiomuusikko, joka soitti sadoilla sessioilla ja oli mukana lukuisilla kulta- ja platinalevyillä. Radlen soittoa on kiitetty sen melodisuudesta, varmasta rytmistä ja kappaletta palvelevasta, taloudellisesta lähestymistavasta.
Varhainen ura ja läpimurto
Tulsa oli 1950–60‑luvuilla vilkas musiikkikaupunki, jonka Tulsa sound yhdisti rhythm & bluesia, countrya ja rockia. Tässä ympäristössä kasvanut Radle omaksui monipuolisen soittootteen, joka teki hänestä arvostetun komppisoittajan. 1960‑luvun lopulla hän nousi esiin Delaney & Bonnie and Friends -kokoonpanossa, jonka kiertueilla hän tutustui laajaan muusikkoverkostoon sekä Eric Claptoniin.
Derek and the Dominos
Vuonna 1970 Radle liittyi Claptonin, Bobby Whitlockin ja Jim Gordonin kanssa kokoonpanoon, joka tunnetaan nimellä Derek and the Dominos. Yhtyeen ainoaksi studioalbumiksi jäi Layla and Other Assorted Love Songs (1970), jolla Radlen tiukka mutta melodinen basso kannattelee kappaleita kuten Layla ja Bell Bottom Blues. Vaikka yhtyeen ura jäi lyhyeksi, sen vaikutus rock‑musiikkiin on ollut pysyvä, ja Radlen panos kuullaan monilla levyn ikonisilla raidoilla.
Yhteistyöt ja 1970‑luvun huippuvuodet
Radlesta tuli 1970‑luvulla yksi aikansa käytetyimmistä basisteista. Hän oli keskeinen osa Joe Cockerin näyttävää Mad Dogs & Englishmen -kiertuetta ja livelevytystä (1970). Radle soitti myös George Harrisonin All Things Must Pass -albumilla (1970) ja oli mukana The Concert for Bangladesh -hyväntekeväisyyskonserteissa ja -julkaisulla (1971). Hänen uraansa leimasi yhteistyö muiden Tulsasta ponnistaneiden muusikoiden, kuten rumpali Jamie Oldakerin ja kosketinsoittaja Dick Simsin, kanssa.
Claptonin palattua pitkältä tauolta Radle kokosi ja johti usein tämän yhtyettä vuosina 1974–1979. Hän soitti Claptonin menestyslevyillä 461 Ocean Boulevard (1974), There's One in Every Crowd (1975), No Reason to Cry (1976), Slowhand (1977) ja Backless (1978), ja hänen bassonsa kuullaan lukuisilla kiertueilla ja livejulkaisuissa tuolta ajalta.
Studiotyössä Radle toimi laajasti rockin, countryn ja rhythm & bluesin parissa ja teki sessioita muun muassa Delaney & Bonnien, Leon Russellin, J. J. Calen ja blueskitaristi Freddie Kingin kanssa. Hänen maineensa rakentui muusikkona, joka sai kappaleet hengittämään ilman turhaa sooloilua ja joka löysi nopeasti oikean kompin erilaisissa kokoonpanoissa.
Soittotyyli ja vaikutus
Radlen tunnusmerkkejä olivat tukeva groove, melodiset vastamelodiat laulun alla ja soiton selkeys – hän rakensi kappaleisiin selkeän rytmisen selkärangan ja antoi muille soittajille tilaa. Tämä lähestymistapa teki hänestä esikuvan monille rock‑ ja roots‑musiikin basisteille. Radlen työ kuullaan edelleen radiossa, elokuvissa ja lukuisilla kokoelmilla, mikä on vahvistanut hänen asemaansa eräänä aikakautensa kysytyimmistä komppibasisteista.
Kuolema ja perintö
Toukokuun 30. päivänä 1980 Radle kuoli 37-vuotiaana alkoholisminsa ja huumeriippuvuutensa aiheuttamaan munuaistulehdukseen. Hänen mittava levytysuralleen ja 1970‑luvun rockin keskeisiin teoksiin jäänyt kädenjälki elää – erityisesti Derek and the Dominosin ja Eric Claptonin levyillä – ja hänen soittonsa toimii edelleen oppimateriaalina ja inspiraationa uusille basistisukupolville.
Valikoituja levytyksiä
- Derek and the Dominos: Layla and Other Assorted Love Songs (1970)
- Delaney & Bonnie and Friends: On Tour with Eric Clapton (1970)
- Joe Cocker: Mad Dogs & Englishmen (1970, live)
- George Harrison: All Things Must Pass (1970)
- George Harrison & Friends: The Concert for Bangladesh (1971, live)
- Eric Clapton: 461 Ocean Boulevard (1974)
- Eric Clapton: There's One in Every Crowd (1975)
- Eric Clapton: No Reason to Cry (1976)
- Eric Clapton: Slowhand (1977)
- Eric Clapton: Backless (1978)
Etsiä