Kaarle Felix (Carlo Felice, 1765–1831) – Sardinjan kuningas ja Savoijin prinssi

Kaarle Felix (Carlo Felice Giuseppe Maria; 6. huhtikuuta 1765 - 27. huhtikuuta 1831) oli Savoijin prinssi ja myöhemmin Sardinian viimeinen savolainen hallitsija. Hän oli Espanjan Kaarle III:n veljenpoika ja Portugalin Maria I:n serkku sekä Itävallan Maria Carolinan vävy. Hän oli Sardinian kuningas vuosina 1821-1831.

Perhetausta ja nuoruus

Kaarle Felix syntyi 6. huhtikuuta 1765 Savon hoveissa, ja hän kuului Savoijin kuningassukuun. Hänen vanhempansa olivat kuningas Viktor Amedeo III ja Infanta Maria Antonia Espanjasta. Hän oli nuorin veljeksistä, joiden joukkoon kuuluivat myös kuningas Kaarle Emanuele IV ja Viktor Emanuele I. Nuoruudessaan Kaarle Felix sai perinteisen hovikasvatuksen, joka painotti sotilas- ja hallintoasioiden tuntemusta sekä monarkian konservatiivisia arvoja.

Elämä ennen kruunua ja avioliitto

Kaarle Felix vietti suuren osan aikuiselämästään perheen kanssa eri hoveissa Euroopassa, ja kuten monilla Habsburgien ja Bourbonien sukulaisilla, hänen elämäänsä kuului myös kenties varsin rajattuja dynastisia avioliittoja. Hän meni naimisiin Napolin ja Sisilian prinsessan Maria Cristinan kanssa. Avioliitto oli lapseton, eikä pariskunnalla siten ollut suoranaista perillistä kruunuun.

Hallituskausi 1821–1831

Vuonna 1821 Kaarle Felixin veljen, kuningas Viktor Emanuele I:n, vallassa koettiin poliittista levottomuutta ja liberaaleja vaatimuksia perustuslaista. Viktor Emanuele I luopui kruunusta, ja Kaarle Felix nousi valtaistuimelle samana vuonna. Hänen hallintokautensa oli tunnettu konservatiivisuudestaan ja vastustuksestaan vapaamielisiä uudistuksia kohtaan: hän hylkäsi vuoden 1821 vallankumouksellisten vaatimat perustuslainsäädökset ja tuki voimakkaasti palautusta vanhoihin valtiollisiin käytäntöihin. Alamaiset ja poliittiset kapinat kukistettiin, osittain myös ulkopuolisen liittolaisten tuella, jolloin Itävallan ja muiden konservatiivisten suurvaltojen rooli Euroopassa oli merkittävä.

Kaarle Felixin hallituskaudella viranomaisvalta ja sensuuri vahvistuivat, mutta samaan aikaan hän toimi myös kulttuurin suojelijana. Hän teki merkittäviä hankintoja taide- ja antiikkikokoelmiin ja tuki museoiden sekä monumenttien säilyttämistä ja restaurointia. Yksi hänen hallintokautensa kulttuuriperinnöistä on Turinissa kehittynyt egyptiläiskokoelma, jonka karttuminen ja järjestäminen loi pohjaa myöhemmälle Museo Egizion kehitykselle.

Kuolema ja perintö

Kaarle Felix kuoli 27. huhtikuuta 1831. Koska hänellä ei ollut lapsia, valtaistuin siirtyi Savoyn sivuhaaran edustajalle, Kaarle Albertolle (Carlo Alberto) Savoyn-Carignan -linjasta. Kaarle Felixin perintö on kaksijakoinen: poliittisesti hänet muistetaan konservatiivisena ja absolutistisena hallitsijana, joka palautti vanhan järjestyksen liberaalien pyrkimysten jälkeen; kulttuurisesti hän jätti jälkeensä useita merkittäviä kokoelmia ja suojelutoimia, jotka vaikuttivat etenkin Piemonten kulttuuri- ja museotoimintaan.

Yhteenveto: Kaarle Felix oli Savoijin dynastian jäsen, joka toimi Sardinian kuninkaana vuosina 1821–1831. Hänen hallintonsa korosti perinteistä monarkkista valtaa ja vastusti 1800-luvun alkuvuosikymmenien liberaaleja uudistusvaatimuksia, mutta samalla hän toimi kulttuurin ja historiallisen perinnön tukijana.

Hae kirjaimella