Marie Antoinette – Ranskan viimeinen kuningatar ja vallankumouksen symboli

Marie Antoinette (2. marraskuuta 1755 - 16. lokakuuta 1793) oli kuningas Ludvig XVI:n vaimona Ranskan viimeinen kuningatar ennen kuin monarkia lakkautettiin Ranskan vallankumouksessa. Hän syntyi nimellä Maria Antonia Itävallan arkkiherttuattarena.

Itävallan keisarinna Maria Teresian ja keisari Frans I:n tyttärenä Marie Antoinette kasvoi Wienissä. Hänen kasvatuksensa painottui etikettiin, musiikkiin ja ranskankieleen, jota hän puhui nuorena kömpelösti mutta omaksui myöhemmin hovikielensä tasolle. Hän oli tunnetun säveltäjä Christoph Willibald Gluckin suojatti ja harrasti musiikkia, teatteria ja tanssia.

Avioliitto ja hovielämä Versailles’ssa

Hän avioitui Ludvigin kanssa vuonna 1770, jolloin hän oli 14-vuotias ja neljä vuotta ennen kuin Ludvigista tuli kuningas. He eivät aluksi olleet läheisiä, ja aluksi heidän oli vaikea saada lapsia. Seitsemän avioliittovuoden jälkeen hän synnytti tyttären ja myöhemmin vielä kolme lasta. Hän oli Ranskan Ludvig XVII:n äiti, josta ei kuitenkaan koskaan tullut kuningasta.

Liitto osoitti Ranskan ja Itävallan uutta lähentymistä, mutta se herätti epäluuloa sekä Pariisin kaduilla että Versailles’n sisäpiireissä. Avioliiton täysimittaista toteutumista viivästytti nuorenparin kokemattomuus, ja vasta keisari Joosef II:n vierailu vuonna 1777 edisti asian ratkeamista. Kun Ludvig XV kuoli 1774, Louis-Augustesta tuli Ludvig XVI ja Marie Antoinettesta kuningatar.

Versailles’ssa hän pyrki luomaan omaa tilaa muodikkaassa Petit Trianon -paviljongissaan ja rakensi sinne maalaisidyllin, Hameau de la Reine -kylän. Hänen makunsa muotiin – korkeat kampaukset, hatut ja chemise à la reine -mekko – loi valtavia trendejä, mutta teki hänestä myös helpon maalin satiireille. Hänen läheinen yhteistyönsä muotitaiteilija Rose Bertinin ja kampaaja Léonardin kanssa lisäsi mainettaan tyylin suunnannäyttäjänä.

Maine, muoti ja skandaalit

Vaikka hän ei ollut aluksi epäsuosittu, monet ranskalaiset eivät halunneet maalle itävaltalaista kuningatarta. Ranskan liitto Itävallan kanssa oli epäsuosittu; nämä kaksi maata olivat olleet vihollisia vuoteen 1756 asti, ja niiden liitto oli johtanut Ranskan tappioon seitsenvuotisessa sodassa. Vasta Ranskan vallankumouksen aikana hänestä tuli Ranskan vanhan monarkian (Ancien Régime) epäsuosittu symboli. Huhujen mukaan hän tuhlasi liikaa rahaa, hänellä oli rakastajia ja hän tuki Ranskan vihollisia. Huhun mukaan hän olisi sanonut: "Syökööt he kakkua", kun hän kuuli talonpoikien näkevän nälkää, mutta siitä ei ole todisteita. Monet näistä huhuista olivat muiden hovissa työskentelevien ihmisten aloittamia, sillä Marie Antoinettella oli vain vähän ystäviä. Ei ole selvää, mikä aiheutti Ranskan vallankumouksen, mutta siihen oli paljon suurempia syitä kuin hänen menonsa.

Vuosien 1780–1789 aikana pamflettikirjoittajat levittivät kuningatarta halventavia libellejä, joissa häntä syytettiin moraalittomuudesta ja tuhlaavaisuudesta. Näiden kertomusten vaikutusta voimistivat kaksi tekijää: valtakunnan talouskriisi (osittain sodankäynnin kustannusten, kuten Amerikan vapaussodan tukemisen, takia) ja vuoden 1785 Timanttikaulakorun tapaus, johon kuningatar ei ollut osallinen mutta joka vahingoitti hänen mainettaan peruuttamattomasti. Häntä alettiin kutsua pilkkanimellä ”Madame Déficit”.

Vallankumous ja yritys paeta

Vuonna 1789 syksyn nälkäkapinat huipentuivat lokakuun naisten marssiin Versailles’hin. Kuningatar joutui kohtaamaan joukon, joka vaati leipää ja poliittisia myönnytyksiä. Kuningas ja kuningatar siirrettiin tämän jälkeen Tuileries’n palatsiin Pariisiin, missä he elivät valvonnan alaisina.

Hän oli mukana suunnittelemassa kuninkaallisen perheen epäonnistunutta pakoyritystä Pariisista vuonna 1791. Tämä sai monet ihmiset luulemaan, että kuninkaallinen perhe, erityisesti Marie Antoinette, juonitteli ulkomaisten hallitusten kanssa valittujen hallitusten syrjäyttämiseksi. Kesäkuun 1791 Varennesiin päättynyt pako vahvisti epäluuloja ”itävaltalaisesta vaikutuksesta” ja lisäsi jännitteitä Ranskan ja Itävallan välillä. Kuninkaallinen perhe pidätettiin vuonna 1792, ja monarkia lakkautettiin.

10. elokuuta 1792 Tuileries’n palatsi vallattiin, ja perhe vietiin Vankitorniin, Templeen. Kuningas teloitettiin tammikuussa 1793, minkä jälkeen Marie Antoinettea alettiin kutsua vallankumouksellisten keskuudessa nimellä ”les veuve Capet”, Capetin leski.

Vankeus, oikeudenkäynti ja teloitus

Marie Antoinette siirrettiin elokuussa 1793 Conciergerien vankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä Vallankumouksellisessa tuomioistuimessa. Häntä syytettiin maanpetoksesta, valtion varojen väärinkäytöstä ja salaliitosta ulkovaltojen kanssa. Syytteisiin lisättiin myös järkyttävä insestiväite, jonka hän torjui sanoin, jotka hiljensivät salin ja herättivät sympatiaa etenkin naisyleisössä. Häntä puolusti asianajaja Claude François Chauveau-Lagarde, mutta tuomio oli käytännössä ennalta määrätty. Marie Antoinette teloitettiin giljotiinilla vuonna 1793, yhdeksän kuukautta miehensä teloituksen jälkeen.

Teloitus tapahtui 16. lokakuuta 1793 Place de la Révolutionilla. Hän pukeutui valkoiseen, pyysi anteeksi, kun astui vahingossa pyövelin jalalle, ja säilytti loppuun asti arvokkuutensa. Hänen ruumiinsa haudattiin Madeleine-kirkon hautausmaalle tunnuksettomasti; Bourbonien restauraation jälkeen vuonna 1815 jäännökset siirrettiin Saint-Denis’n basilikan kuninkaalliseen nekropoliin.

Perhe

Marie-Thérèse Charlotte (1778–1851), ”Madame Royale”; selviytyi vallankumouksesta ja vapautui vankeudesta myöhemmin.
Louis Joseph (1781–1789), kruununperijä, kuoli lapsena sairauteen.
Ranskan Ludvig XVII: Louis-Charles (1785–1795), kuoli vankeudessa eikä koskaan hallinnut.
Sophie-Béatrice (1786–1787), kuoli imeväisenä.

Perintö ja arvioita

Marie Antoinettesta tuli sekä vanhan järjestyksen liiallisuuksien symboli että syntipukki kriiseille, joihin hänellä oli rajallinen vaikutus. Historiantutkimus on sittemmin korostanut hänen poliittisen vaikutusvaltansa olleen pienempi 1770-luvulla ja kasvaneen lähinnä 1789 jälkeen, kun hän yritti suojella monarkiaa kirjeenvaihdolla sukulaishoveihin ja maltillisiin liittolaisiin. Hänen lausumakseen väitettyä ”Syökööt he kakkua” -sanontaa ei voida todentaa; lause tunnetaan jo aiemmista lähteistä.

Kulttuurihistoriassa hänet muistetaan ennen kaikkea muodin ikonina ja ristiriitoja herättäneenä kuningattarena. Hänen elämäänsä ovat kuvanneet lukuisat elämäkerrat, elokuvat ja näyttämöteokset, ja hänen hahmonsa toimii yhä peilinä pohdittaessa vallan, maineen ja julkisen mielipiteen vaikutuksia yksilöön.

Elämäkerta

Lapsuus Wienissä (1755-1767)

Marraskuun 2. päivän aamuna 1755 Maria Teresa, Unkarin kuningatar ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarinna, synnytti viidentoista lapsensa ja viimeisen tyttärensä Marie Antoinetten. Keisarinna tuli nopeasti terveeksi synnytyksen jälkeen, ja hänen kerrottiin näyttäneen onnelliselta ja terveeltä. Marie Antoinettea hoiti lastenhoitaja Constance Weber. Kun Marie Antoinette oli lapsi, hän antoi usein lahjoja Constance Weberille ja tämän pojalle Josephille. Joosefin mukaan Marie Antoinette sanoi kerran Constancea: "Hyvä Weber, pidä huolta pojastasi".

Joseph Weber lisäsi, että arkkiherttuat ja arkkiherttuattaret saivat ystävystyä "tavallisten" (tavallisten) lasten kanssa. Muissa kuin virallisissa juhlissa ihmiset, joilla ei ollut kovin korkeaa syntyperää tai arvonimeä, olivat silti pidettyjä ja heidät päästettiin hoviin. Marie Antoinette tunnettiin nuorena nimellä "Antoine". Itävallan hovi, jossa nuori Madame Antoine varttui, oli jo alkanut muuttua paljon vähemmän muodolliseksi. Antoinea opetti kreivitär Brandeis, joka rakasti Marie Antoinettea ja kohteli häntä hyvin ystävällisesti. Antoinen ensimmäinen kirjattu kirje, jonka hän kirjoitti 11- tai 12-vuotiaana, oli "rakkaalle Brandeis'lle" "uskolliselta oppilaaltasi (oppilailta), joka rakastaa sinua kovasti, Antoine". Vaikka kreivitär opetti Antoinelle moraalia ja uskontoa, hän ei kuitenkaan kouluttanut häntä monissa muissa aineissa, eikä Antoine pitänyt keskittymisestä. Myöhemmin eräs hänen ystävistään sanoi, että kun hän puhui, hänen sanansa eivät liittyneet toisiinsa, "kuin heinäsirkka". Kun Antoine oli 12-vuotias, hän ei osannut kirjoittaa eikä edes puhua kunnolla ranskaa ja saksaa, vaikka hän puhui hyvin italiaa. Hän rakasti kuitenkin suuresti musiikkia. Vuonna 1759, vähän ennen kuin hän täytti neljä vuotta, Antoine lauloi isänsä juhlissa ranskalaisen laulun, kun taas hänen sisaruksensa lauloivat italialaisia lauluja. Hän kuunteli ja tapasi kerran myös Wolfgang Amadeus Mozartin, joka soitti "ihanasti". Mozart yritti kosia Antoinettea. Hänestä tulisi lopulta Mozartin musiikin fani. Hän oli kuuluisa myös kauniista tanssistaan ja sirosta tavastaan kantaa päätään. Häntä oli virallisesti opettanut kuuluisa ranskalainen balettimestari Jean-Georges Noverre. Lukutaito oli hänellä paljon heikompi.

Silti hän rakasti lapsuudenkotiaan Wienissä ja kaipasi sitä myöhemmin kovasti. Hän sanoi kerran äidistään: "Rakastan keisarinnaa, mutta pelkään (pelkään) häntä, jopa etäältä; kun kirjoitan hänelle, en koskaan tunne oloani täysin levolliseksi (mukavaksi)." Hän inhosi sisartaan, arkkiherttuatar Marie "Mimi" Christineä, jota hänen äitinsä näytti rakastavan eniten. Mutta hänen suhteensa siskoonsa Maria "Charlotte" Carolinaan oli aivan toisenlainen: he rakastivat toisiaan lämpimästi. He olivat hyvin läheisiä, ja eräs taidemaalari sanoi myöhemmin, että he "muistuttivat (näyttivät) suuresti toisiaan". Charlotte oli voimakkaampi, ja Antoinea pidettiin yleensä kauniimpana.

Poliittinen avioliitto (1767-1770)

Vuoden 1767 alussa keisarinnalla oli mukanaan viisi tytärtä. Marie Christine oli jo naimisissa Saksin prinssi Albertin kanssa. Erittäin kaunis Elisabet oli 23-vuotias, Amalia melkein 21-vuotias, Josepha 16-vuotias, Charlotte 14-vuotias ja Antoine nyt 12-vuotias. Keisarinna halusi Josephan, joka oli lempeä ja kaunis, naimisiin Espanjan Kaarle III:n kanssa. Mutta sitten alkoi tapahtua pahoja asioita. Hänen poikansa Josephan toinen vaimo kuoli isorokkoon ja haudattiin. Sen jälkeen Maria Teresa sairastui isorokkoon ja melkein kuoli.

Sitten Maria Teresa vei tyttärensä Josephan, joka oli aloittamassa häämatkaansa Napoliin, Joosefin vaimon haudalle rukoilemaan. Mutta hautaa ei ollut suljettu tarpeeksi tiukasti. Todennäköisesti tämän vuoksi Josepha sai äkillisesti isorokon ja kuoli. Myös Elisabet sairastui tautiin. Hän jäi henkiin, mutta hänen kauneutensa oli kadonnut. Antonia, joka oli sairastanut isorokon kaksivuotiaana ja tullut jälleen terveeksi, ei saanut tautia.

Napolin kuningas Ferdinandille tarvittiin kuitenkin vielä morsian. Maria Teresa kirjoitti nopeasti kirjeen, jossa hän selitti Espanjan Kaarle III:lle, mitä oli tapahtunut kuukausi Josephan kuoleman jälkeen. "Annan teille ... yhden tyttäreni korvaamaan menetyksen", hän kirjoitti. "Minulla on tällä hetkellä (juuri nyt) kaksi, jotka voisivat sopia, toinen on arkkiherttuatar Amalia, jolla sanotaan olevan kauniit kasvot ja jonka terveyden pitäisi luvata ... toinen on arkkiherttuatar Charlotte, joka on myös hyvin terve ja vuoden ja seitsemän kuukautta nuorempi kuin Napolin kuningas." Pian Napolin kuningas meni naimisiin Charlotten kanssa, ja Amalia meni naimisiin Ludvig XV:n pojanpojan, Don Ferdinand Parman kanssa. Amalia ei ollut tyytyväinen äitinsä päätökseen.

Ainoa jäljellä oleva tytär oli nyt Marie Antoinette. Keisarinna Maria Teresia päätti käyttää Antoniusta saadakseen Itävallan ystävystymään Ranskan kanssa. Pitkien keskustelujen jälkeen Antonia kihlautui Ranskan Dauphinin Louis-Augusteen kanssa. Ranskalainen duc de Choiseul ja itävaltalainen Starhembergin prinssi auttoivat häiden järjestämisessä.

He alkoivat välittömästi valmistella Marie Antoinettea avioliittoa varten. Hänen hampaansa olivat vinot, mutta ranskalainen hammaslääkäri tuli korjaamaan ne. Kolmen tuskallisen kuukauden jälkeen Marie Antoinette sai hymyn, joka oli "hyvin kaunis ja suora". Hänen paksun "kiharavuorensa" puki Larsenneur, kuuluisa kampaaja, joka puuteroi ja pehmitti hänen hiuksensa. Marie Antoinettella oli myös korkea otsa, jota pidettiin siihen aikaan epämuodikkaana. vaikka hänellä oli pitkä, siro kaula.

Myös hänen koulutustaan muutettiin. Marraskuussa 1768 Abbe Jacques-Mathieu de Vermond lähti Wieniin opettamaan Antoniasta. Hän oli fiksu, mutta vailla niitä tietoja, joita tulevalla kuningattarella pitäisi olla. Hän oli myös laiska eikä pystynyt keskittymään. Hän ei osannut lukea tai kirjoittaa kunnolla ranskaa tai saksaa, mutta vuosi Vermondin saapumisen jälkeen hän osasi puhua sitä riittävän hyvin. Kun hän lähti Itävallasta, hän puhui ranskaa helposti ja hyvin, vaikka siinä olikin pieni saksalainen aksentti. Abbe huomasi myös, että Marie Antoinette ei tiennyt paljoakaan Ranskan historiasta, jota he opiskelivat huolellisesti yhdessä. Loppujen lopuksi Marie sai melko hyvän koulutuksen.

Martin van Meytensin kuva Marie "Antoine" Antoinettesta seitsemänvuotiaana.

Marie Antoinetten vaakuna Ranskan Dauphineena.

Kuolema

Marie Antoinette teloitettiin julkisesti giljotiinilla maanpetoksesta Pariisissa 16. lokakuuta 1793, kuukausia miehensä kuoleman jälkeen. Hänen nuorin poikansa Louis-Charles kuoli myöhemmin tuberkuloosiin ja aliravitsemukseen vallankumouksen aikana. Hänet haudattiin Saint Denisin basilikaan. Hänen vanhin tyttärensä Marie Therese oli ainoa perheestä, joka selvisi vallankumouksesta.

Kuvat

Maria Antonia Itävallan arkkiherttuatar, 12-vuotias

Marie-Antoinette ja hänen lapsensa, öljy kankaalle, Elisabeth Vigee-Lebrun, 1787.

Marie-Antoinette viedään teloitettavaksi, 1793,

Marie-Antoionetten teloitus, 16. lokakuuta 1793.

Kuningattaren viimeinen piirros, Louis Davidin tekemä.

Tittelit syntymästä kuolemaan

2. marraskuuta 1755 - 19. huhtikuuta 1770: Hänen kuninkaallinen korkeutensa Itävallan arkkiherttuatar Maria Antonia.
19. huhtikuuta 1770 - 10. toukokuuta 1774: Hänen kuninkaallinen korkeutensa Ranskan Dauphine.
10. toukokuuta 1774 - 1. lokakuuta 1791: Hänen Kristillisin Majesteettinsa Ranskan ja Navarran kuningatar.
1. lokakuuta 1791 - 21. syyskuuta 1792: Hänen Kristillisin Majesteettinsa Ranskan kuningatar.
21. syyskuuta 1792 - 21. tammikuuta 1793: Madame Capet
21. tammikuuta 1793 - 16. lokakuuta 1793: La Veuve ("leski") Capet

Aiheeseen liittyvät sivut

Affair of the Diamond kaulakoru

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Kuka oli Marie Antoinette?

A: Marie Antoinette oli Ranskan viimeinen kuningatar kuningas Ludvig XVI:n puolisona ennen kuin monarkia lakkautettiin Ranskan vallankumouksessa. Hän syntyi nimellä Maria Antonia Itävallan arkkiherttuattarena.

Kysymys: Kuinka vanha hän oli avioituessaan Ludvigin kanssa?

V: Hän avioitui Ludvigin kanssa vuonna 1770, jolloin hän oli 14-vuotias ja neljä vuotta ennen kuin Ludvigista tuli kuningas.

K: Oliko Marie Antoinette aluksi suosittu?

V: Vaikka hän ei ollut aluksi epäsuosittu, monet ranskalaiset eivät halunneet, että maalla olisi itävaltalainen kuningatar, koska Ranskan liitto Itävallan kanssa oli epäsuosittu.

K: Mikä sai hänet muuttumaan epäsuosituksi symboliksi Ranskan vallankumouksen aikana?

V: Ranskan vallankumouksen aikana huhut kertoivat, että hän tuhlasi liikaa rahaa, hänellä oli rakastajia ja hän tuki Ranskan vihollisia, minkä vuoksi hänestä tuli Ranskan vanhan monarkian (Ancien Régime) epäsuosittu symboli.

Kysymys: Sanoiko Marie Antoinette todella: "Syökööt he kakkua"?

V: Ei ole todisteita siitä, että Marie Antoinette olisi sanonut tämän lauseen kuultuaan, että talonpojat näkevät nälkää. Monet näistä huhuista olivat muiden ihmisten aloittamia hovissa, jossa hänellä oli vain vähän ystäviä.

K: Mikä aiheutti Ranskan vallankumouksen?

V: Ei ole selvää, mikä aiheutti Ranskan vallankumouksen, mutta siihen oli paljon suurempia syitä kuin hänen menonsa.

Kysymys: Miten Marie Antoinette kuoli?

V: Hän auttoi suunnittelemaan epäonnistuneen pakomatkan Pariisista itselleen ja perheelleen vuonna 1791, mikä sai monet ihmiset luulemaan, että he juonittelivat vaaleilla valittuja hallituksia vastaan. Kuninkaallinen perhe pidätettiin vuonna 1792, ja Marie Antoinette teloitettiin giljotiinilla vuonna 1793 yhdeksän kuukautta sen jälkeen, kun hänen miehensä oli myös kuollut teloituksessa.