Choi Kyu-hah (16. heinäkuuta 1919 - 22. lokakuuta 2006) (myös Choi Kyu-ha) oli Etelä-Korean presidentti vuosina 1979–1980. Hän syntyi Wonjun kaupungissa Gangwonin maakunnassa. Choi oli koulutukseltaan lakimies ja toimi pitkän uran valtionhallinnossa ja diplomatiassa; hän oli muun muassa Etelä-Korean ulkoministeri vuosina 1967–1971 ja pääministeri vuosina 1975–1979. Choin ura leimautui pragmaattiseen, virkamiesmäiseen johtamistyyliin, mutta hänellä oli rajallinen poliittinen valta Parkin autoritaarisessa järjestelmässä.

Kun

Park Chung Heen murhattiin 26. lokakuuta 1979, ajautui maa poliittiseen kriisiin. Tuolloin toimiva pääministeri Choi astui väliaikaisesti tehtävään ja lupasi hillitä levottomuuksia, laatia uuden perustuslain ja järjestää demokraattisemmat vaalit — Parkin kaudella järjestetyt vaalit koettiin laajasti epärehellisiksi. Choi valittiin virallisesti presidentiksi joulukuussa 1979 (hänestä tuli maan neljäs presidentti) ja hän otti vastaan tehtävän kriisitilanteessa, jolloin odotukset demokratisoinnista olivat korkealla.

Choiin kohdistui kuitenkin nopeasti kasvava paine armeijan ja kovempien vallankäyttäjien taholta. Joulukuussa 1979 kenraalimajuri Chun Doo-hwan ja hänen läheiset liittolaisensa armeijassa toteuttivat ns. 12.12. vallankaappauksen, jonka seurauksena he syrjäyttivät armeijan korkeamman johdon ja alkoivat nopeasti keskittää valtaa.

Vuoden 1980 alussa Chunin ja hänen kannattajiensa vaikutusvalta kasvoi entisestään. Huhtikuussa 1980 Choi nimitti Chunin Korean keskustiedustelupalvelun johtajaksi, mikä antoi tälle laajan vallan tiedustelu- ja sisäpoliittisissa toimenpiteissä. Toukokuussa Chun laajensi hallintaansa julistamalla sotatilalain ja poistamalla monia siviilihallinnon tunnusmerkkejä — käytännössä sotilasjohto otti vallan. Tämän seurauksena opiskelijamielenosoitukset ja laajemmat kansankannatukset kiihtyivät erityisesti Soulissa ja Gwangjussa. Gwangjussa aseelliset yhteenotot ja sotilasjoukkojen verinen väliintulo johtivat ns. Gwangjun verilöylyyn (18.–27. toukokuuta 1980), jossa julkisten selvitysten mukaan kuoli satoja siviilejä — virallinen uhriluku ilmoitti yli 200 kuollutta, mutta myöhemmissä tutkimuksissa ja silminnäkijäraporteissa luku on ollut suurempi. Tapahtumat jäivät Etelä-Korean kollektiiviseen muistiin ja ovat myöhemmin olleet keskeinen syy demokratialiikkeen vaatimuksille vastuuseen ja oikeudelle.

Gwangjun verilöyly ja sotilasjohdon tiukentunut kontrolli tekivät Choin asemasta kestämättömän. Choi erosi virastaan elokuussa 1980; Chunista tuli virallisesti presidentti syyskuun alussa 1980 (hän astui virkaan 1. syyskuuta 1980).

Choi vetäytyi poliittisesta elämästä eroamisensa jälkeen ja eli pitkälti poissa julkisuudesta. Hänen kautensa nähdään usein heikkona ja ristiriitaisena: toisaalta hän edusti siirtymävaiheen hallintoa ja lupasi demokratiaa, toisaalta hänen aikansa muistetaan sotilasvallan vahvistumisesta ja Gwangjun verilöylystä. Myöhemmin, 1990-luvun ja 2000-luvun demokraattisissa kehityksissä Gwangjun tapahtumat paljastuivat laajasti, ja niiden käsittely vaikutti osaltaan Presidenttien ja sotilasjohtajien vastuukysymysten arviointiin.

Choi kuoli 22. lokakuuta 2006 87-vuotiaana. Hänen perintönsä on monitasoinen: häntä on arvosteltu passiivisuudesta ja kyvyttömyydestä estää sotilasvallankaappaus, mutta hänet muistetaan myös johtajana, joka hetken ajan yritti ohjata maata kohti poliittista muutosta vaikeassa kriisitilanteessa.