Pak Chŏng Hŭi (joskus myös Park Chung-hee) (14. marraskuuta 1917 - 26. lokakuuta 1979) oli Etelä-Korean diktaattori vuodesta 1961 salamurhaansa saakka. Time Magazine nimesi hänet yhdeksi vuosisadan sadasta aasialaisesta (1999). Häntä on arvosteltu ankarasti hallituksensa raakuudesta, erityisesti vuoden 1971 jälkeen. Nimimerkki oli Jungsu(중수; 中樹).

 

Varhaiselämä ja sotilasura

Pak syntyi vuonna 1917 Gumin kaupungissa nykyisessä Pohjois-Gyeongsangin provinssissa, joka tuolloin oli osa japanilaista Koreaa. Hän kouluttautui sotilasuralle ja palveli toisen maailmansodan ja sen jälkeisen ajanjakson aikana erilaisissa sotilas- ja turvallisuustehtävissä. Korean sodan (1950–1953) jälkeen Pak nousi Etelä-Korean armeijan johtoon ja tuli tunnetuksi järjestyksen ylläpitäjänä ja kurinalaisena toimijana.

Valtaannousu ja siirtyminen siviilihallintoon

Pak johti sotilasvallankaappausta vuonna 1961 ja muodosti sotilasjohdon, joka erotti poliittisen eliitin ja otti vallan väittäen tarpeen vakauttaa maa ja käynnistää talousuudistukset. Vuoden 1963 vaaleissa hänet valittiin presidentiksi siviilihallinnon kautta, ja hän jatkoi valtaa vahvasti keskitettynä johtajuutena. Hallinnon alkukausi tunnetaan vakauttamisesta, lain ja järjestyksen palauttamisesta sekä politiikasta, joka suositteli valtion ohjaamaa talouskasvua.

Talouspolitiikka ja teollistuminen

Pakin kaudella Etelä-Korea siirtyi voimakkaaseen teollistumisen ja vientivetoinen kasvun politiikkaan. Hallitus laati pitkäaikaisia viisivuotissuunnitelmia ja tuki valikoidusti suuryrityksiä (ns. chaebolit), investoi infrastruktuuriin ja kannusti vientiä. Nämä toimet loivat pohjan nopealle talouskasvulle ja nostivat miljoonia ihmisiä köyhyydestä. Samalla kehitys oli erittäin keskitettyä, ja talouspolitiikka suosi usein suuria yrityksiä sekä tiukkaa valtion ohjausta.

Sisäpoliittinen ote ja Yushin-järjestelmä

Vaikka talous kasvoi, Pakin hallinto käytti yhä kovempia keinoja poliittista oppositiota vastaan. Vuonna 1972 Pak julisti poikkeustilan ja otti käyttöön niin sanotun Yushin-perustuslain, joka keskitti vallan entistä tiukemmin presidentille, rajoitti perusoikeuksia ja piteni presidentin virkakausi käytännössä määräämättömäksi. Yushin-kaudella kiellettiin poliittiset järjestöt, mediaa sensuroitiin ja poliittiset vankilotuomiot sekä pidätykset lisääntyivät. Hallinnon vastustajia kohtaan käytettiin myös turvallisuusjoukkoja ja vakoojaverkostoja.

Yhteiskunnalliset uudistukset

Pakin hallinnon aikana käynnistettiin myös sosiaalisia ja maaseudun kehitysohjelmia, kuten Saemaul Undong (uuden kylän liike), joka pyrki parantamaan maatalousyhteisöjen infrastruktuuria ja elintasoa. Nämä ohjelmat toivat näkyviä parannuksia moniin maaseutuyhteisöihin, mutta niihin liittyi myös valtion tiukka ohjaus ja ideologinen suuntaus.

Salamurha ja perintö

Pak murhattiin 26. lokakuuta 1979, kun hänen turvallisuusjoukkojensa johtaja Kim Jae-gyu ampui hänet tapahtumassa, jonka motiivit ovat edelleen osittain kiistanalaiset. Murha johti poliittiseen kriisiin ja lopulta Yushin-järjestelmän romahdukseen. Pakin perintö on kaksijakoinen: hänestä muistetaan yhtäältä kansallisen modernisaation ja nopean talouskasvun arkkitehtina, toisaalta autoritaarisena johtajana, jonka hallinto rajoitti poliittisia vapauksia ja sortoi oppositiota. Hänen tyttärensä Park Geun-hye nousi myöhemmin maan presidentiksi vuosiksi 2013–2017, kunnes hänet erotettiin ja tuomittiin vallassa olleeseen korruptioon liittyneistä syytteistä.

Arvio ja vaikutus

Historiallisesti Pakin aikaa pidetään ratkaisevana Etelä-Korean muotoutumisessa teollisuusvaltioksi ja globaaliksi vientivalmiudeltaan vahvaksi taloudeksi. Samalla hänen valtakaudellaan tehdyt ihmisoikeusloukkaukset ja demokratian rajoitukset vaikuttavat edelleen keskusteluun hänen perinnöstään. Useimmat arvioijat korostavat, että talouskasvu ja poliittinen auktoritaarisuus liittyivät toisiinsa: valtion tiukka ote mahdollisti nopean modernisaation, mutta se tapahtui merkittävien demokratian ja yksilönvapauksien kustannuksella.

Tärkeimmät vuosiluvut lyhyesti:

  • 1917 – syntyi Gumissa
  • 1961 – johti sotilasvallankaappausta
  • 1963 – valittiin presidentiksi
  • 1972 – Yushin-perustuslaki, valta keskittyi
  • 1979 – salamurhattiin

Pak Chŏng Hŭin valtakausi on yksi 1900-luvun Korean historian merkittävimmistä ja kiistanalaisimmista ajanjaksoista, ja sen vaikutukset näkyvät sekä Etelä-Korean taloudessa että sen poliittisessa muistissa.