Daniel Ray "Dan" Coats (s. 16. toukokuuta 1943) on yhdysvaltalainen poliitikko ja Yhdysvaltain republikaanisen puolueen jäsen. Hän toimi Yhdysvaltain senaattorina Indianasta vuosina 1989–1999 ja uudelleen vuosina 2011–2017. Ennen senaattoria Coats oli edustajainhuoneen jäsen; hän toimi Yhdysvaltain edustajainhuoneessa vuosina 1981–1989.
Coats nimitettiin ja vahvistettiin liittovaltion tiedusteluyhteisön johtoon, ja hän toimi kansallisen tiedustelupalvelun viidentenä johtajana 15. maaliskuuta 2017–15. elokuuta 2019. Tehtävässä hänen vastuullaan oli koordinoida Yhdysvaltojen eri tiedustelupalveluja, raportoida presidentille ja kongressille sekä arvioida kansallista turvallisuutta ja ulkopoliittisia uhkia.
Coatsin urassa korostuivat kansallisen turvallisuuden ja ulkopolitiikan kysymykset. Palatessaan senaattiin vuonna 2011 hän toimi muun muassa senaatin tiedustelukomiteassa ja oli sen puheenjohtaja ennen siirtymistään tiedustelupalvelun johtoon. Käytännössä hänen työnsä sisälsi uhka-arvioiden laatimista, salaisia ja julkisia kuulemisia kongressissa sekä tiedustelutiedon välittämistä hallinnolle.
Coatsilla on tausta yksityissektorilla ja julkisissa tehtävissä; hän on koulutukseltaan juristi ja toiminut aiemmin myös asianajotehtävissä sekä politiikan ja hallinnon tehtävissä Indianassa. Vaikka hän on tunnettu erityisesti turvallisuusasioista, hänen poliittinen linjansa painottuu konservatiiviseen talouspolitiikkaan ja vahvaan puolustukseen.
Maaliskuussa 2015 Coats ilmoitti jäävänsä eläkkeelle ja ilmoitti, ettei hän aio asettua ehdolle uudelleenvaaleissa vuonna 2016. Hänen tilalleen valittiin republikaanien Todd Young.
Valittu presidentti Donald Trump nimitti 5. tammikuuta 2017 Coatsin kansallisen tiedustelupalvelun johtajaksi James R. Clapperin seuraajaksi. Senaatti vahvisti Coatsin 15. maaliskuuta 2017. Elokuussa 2019 Coats ilmoitti eroavansa tehtävästään ja ero astui voimaan 15. elokuuta 2019.
Coatsin pitkä ura kansallisessa politiikassa käsittää useita kausia kongressissa, tiedustelu- ja ulkopoliittista työskentelyä sekä julkista keskustelua turvallisuusuhkista. Häntä on kuvattu vakaaksi, pragmaattiseksi konservatiiviksi, joka painotti tiedustelun riippumattomuutta ja yhtenäistä uhka-arviointia poliittisten erimielisyyksien yli.