Waldeckin ja Pyrmontin Emma

Varhainen elämä

Emma oli neljäs seitsemästä lapsesta. Hänen isänsä oli Yrjö Viktor, Waldeckin ja Pyrmontin kuningas, ja hänen äitinsä oli Helena, Nassau-Weilburgin prinsessa. Hänen isänsä puolen isoäitinsä, Anhalt-Bernburg-Schaumburg-Hoymin Emma, oli Oranian-Nassaun prinsessa Carolinan ja Nassau-Weilburgin Karel Christiaanin lapsenlapsi. Hänen äitinsä puolen isoisänsä Willem Nassau-Weilburgin Willem oli myös heidän lapsenlapsensa. Tämä tarkoittaa, että Emma oli sukua Oranien-Nassaun talolle kahden sukulaisuussuhteen kautta.

Prinsessa kasvoi Schloss Arolsenissa Saksassa. Hänen tyttärensä, myöhempi kuningatar Wilhelmina kirjoitti omaelämäkerrassaan, että hänen äitinsä kotielämä oli hyvin modernia ja hyvin informoitua siihen aikaan nähden.

Hänen miehensä William III

Kuningas oli ollut naimisissa jo aiemmin serkkunsa Sophie Württembergin kanssa. Hän kuoli vuonna 1877. Heidän avioliittonsa oli onneton, ja he olivat asuneet erillään vuodesta 1855 lähtien. Vilhelm III:lla oli muutamia suhteita ensimmäisen avioliittonsa ulkopuolella. Sanomalehdet kertoivat jopa hänen suhteistaan amerikkalaiseen baarityttöön Elisa Parkeriin ja pariisilaiseen oopperalaulaja Leonora d'Ambreen.

Kun Sophie oli kuollut eivätkä pojat olleet menneet naimisiin kenenkään kanssa, William katsoi parhaaksi mennä uudelleen naimisiin. Näin Oranssin sukunimi ei kuolisi sukupuuttoon. Hän tapasi Sophien mentyään tämän kotiin tapaamaan tämän vanhempaa sisarta Paulinea. Hän oli myös harkinnut avioliittoa veljentyttärensä Elisabeth van Saksen-Weimar-Eisenachin kanssa.

Kun he kihlautuivat syyskuussa 1878, Emma oli 20-vuotias ja William 61-vuotias. He menivät naimisiin 7. tammikuuta 1879, ja 31. elokuuta 1880 syntyi Wilhelmina.

Emma 12-vuotiaana vuonna 1870

Avioliitto

Avioliiton ensimmäiset vuodet olivat kuningatar Emmalle onnellisia. Hän harrasti mielellään puunveistoa ja vietti paljon aikaa työpajassaan Utrechtissa. Hän käytti myös paljon aikaa Wimmynsä hoitamiseen. Mutta pian asiat muuttuivat. Vuonna 1884 Williamin nuorin poika Alexander kuoli. Hän oli 32-vuotias, eikä ollut naimisissa. Williamin muut pojat olivat jo kuolleet: Maurits vuonna 1850 6-vuotiaana ja William vuonna 1879 38-vuotiaana. Tämä merkitsi sitä, että prinsessa Wilhelmina olisi nyt seuraava kuningattareksi pyrkivä.

Prinsessa oli vasta kolmevuotias. Kuningas oli 65-vuotias. Ikäeron vuoksi hallitus äänesti Emmasta regentiksi. Tämä tarkoitti sitä, että jos kuningas kuolisi ennen kuin Wilhelmina olisi täyttänyt 18 vuotta, Emma hoitaisi kuningattaren tehtävää, kunnes Wilhelmina olisi tarpeeksi vanha ottaakseen paikan vastaan.

Regent

Kuninkaan terveys heikkeni nopeasti vuonna 1888. Toukokuussa perhe muutti Haagista palatsiinsa rauhalliseen Apeldoorniin. Kuningas ei enää pystynyt hallitsemaan maata. Hallitus äänesti, että kuningatar Emmasta tulisi regentti, ja hän vannoi 20. marraskuuta Haagissa valan hallitakseen miehensä puolesta. Hän hallitsi miehen sijasta vain kolme päivää; Vilhelm kuoli 23. marraskuuta 1890. Hän oli 73-vuotias. Tuosta päivästä lähtien, 10-vuotiaana, Wilhelmiinasta tuli virallisesti kuningatar. Emmasta tuli tyttärensä kuningatar-regentti vuoteen 1898 asti.

Emma työskenteli samalla tavalla kuin miehensä. Hän huolehti siitä, että hän tapasi kaikki ministerit kerran neljässätoista päivässä. Toisin kuin miehensä, hän avautui kaikille, jotka halusivat puhua hänelle. Hän avasi myös suuren osan hänelle henkilökohtaisesti lähetetystä postista. Kuningatar-leski-regenttinä ollessaan hän joutui vaihtamaan kabinettiaan kolme kertaa. Hän piti tätä vaikeana tehtävänä.

Hän huolehti myös tyttärensä kasvatuksesta. Hän halusi varmistaa, että hänen tyttärensä olisi valmis kuningattareksi.

Emma ja Wilhelmina surussa (1890).

Kuningatar-äiti

Nuori Wilhelmina valitsi pian oman tiensä, kun hänestä tuli kuningatar. Hän yritti päästä eroon äidistään, mutta joutui usein turvautumaan tämän hyvään protokollatietämykseen. Aluksi he asuivat yhdessä Noordeinden palatsissa. Kun Wilhelmina meni naimisiin, Emma muutti Lange Voorhoutin palatsiin. Hän ei enää osallistunut maan hallitsemiseen, mutta otti edelleen vastaan diplomaatteja ja muita henkilöitä kuninkaan leskenä.

Hän tuki työtä tuberkuloosin pysäyttämiseksi, sillä tuohon aikaan monet ihmiset kuolivat tuberkuloosiin. Myös hänen sisarensa Sophie oli kuollut siihen.

Seuraava kruununperijä Juliana syntyi vuonna 1909. Hallitus etsi jälleen regenttiä. Wilhelminan aviomies Hendrik ei ollut heidän mielestään sopiva. Koska heillä oli hyviä muistoja Emmasta regenttinä, he pyysivät Emmaa jälleen regentiksi. Wilhelmina suostui, ja vuodesta 1909 vuoteen 1927 (jolloin Juliana olisi täyttänyt 18 vuotta) Emma oli jälleen kerran regenttinä. Tällä kertaa sitä ei tarvittu.

Emma kuoli 20. maaliskuuta 1934 keuhkoputkentulehduksen komplikaatioihin.

Otsikot

• Hänen ylhäisyytensä Waldeckin ja Pyrmontin prinsessa Emma (1858-1879).
• Hänen Majesteettinsa kuningatar (1879-1890)
• Hänen Majesteettinsa kuningatar, regentti (1890-1898)
• Hänen Majesteettinsa kuningataräiti (1898-1934)