Ferdinand VI (Fernando; 23. syyskuuta 1713 – 10. elokuuta 1759) oli Espanjan kuningas heinäkuusta 1746 kuolemaansa asti. Hän oli edeltäjänsä Filip V:n ja tämän ensimmäisen vaimon Maria Luisa Savoijin neljäs poika. Ferdinand oli kolmas Espanjaa hallinnut Bourbon, mutta hän kuoli lapsettomana, ja hänen velipuolensa Kaarlesta tuli kuningas.
Elämä ja perhetausta
Ferdinand syntyi 23. syyskuuta 1713 kuninkaallisessa perheessä ja sai kasvatuksensa hovin konservatiivisessa ilmapiirissä. Vuonna 1729 hän solmi avioliiton Portugalin infantan Bárbara de Portugalin kanssa. Avioliittoa leimasi molemminpuolinen lojaalius: pariskunta pysyi uskollisena toisilleen eikä siitä syntynyt lapsia. Bárbaran läsnäolo ja tuki olivat Ferdinandille tärkeitä koko elämän ajan.
Hallituskausi ja sisäpoliittiset uudistukset
Ferdinan hallituskausi (1746–1759) tunnetaan yleisesti rauhallisena ja sisäisten uudistusten ajanjaksona. Hän pyrki vakauttamaan valtion taloutta ja parantamaan julkista hallintoa. Merkittävässä roolissa kuninkaan hallinnossa oli ministeri Zenón de Somodevilla, Marqués de la Ensenada, joka ajoi laajoja talous-, laiva- ja verouudistuksia. Ensenadan aloitteet sisälsivät muun muassa laivaston vahvistamisen, tullipolitiikan kehittämisen ja verojärjestelmän tehostamisen, vaikka kaikki suunnitellut uudistukset eivät täysin toteutuneet poliittisten vastusten vuoksi.
Ulkopolitiikka ja kauppa
Ferdinand valitsi ulkopolitiikassaan pääosin neutraalin linjan; hän pyrki välttämään sotia ja pitämään rauhan suhteet muihin Euroopan valtoihin. Tämän ansiosta Espanja vältti laajamittaista sotilaallista osallistumista useimpiin 1700-luvun keskivaiheen konflikteihin. Samalla valtaapitävät edistivät kauppaa ja merenkulkua sekä yrittivät elvyttää siirtomaakauppaa ja merivoimia, jotta Espanja voisi paremmin puolustaa sekä kaupallisia että taloudellisia etujaan.
Kulttuuri ja hovielämä
Ferdinand oli taiteiden ja tieteiden suojelija. Hoviin kutsuttiin muusikoita ja taiteilijoita, ja kuningas tuki akateemista toimintaa sekä taideinstituutioita. Tunnettu esimerkki hovin kulttuuri-investoinneista oli italialaisen keulakuoron laulajan Farinellin (Carlo Broschi) vaikutus: hänen tulonsa Espanjan hoviin toi viihdettä ja lohtua kuninkaalliselle pariskunnalle. Ferdinand käytti hovin suosiollisuutta edistääkseen kulttuuria, mutta ei pyrkinyt laajoihin ulkoisiin valloituksiin.
Viimeiset vuodet ja perintö
Ferdinandin vaimon kuolema vuonna 1758 vaikutti häneen syvästi. Menetyksen jälkeen kuningas vetäytyi osin julkisesta elämästä ja hänen terveytensä ja mielialansa heikkenivät. Ferdinand kuoli 10. elokuuta 1759 ilman suoria jälkeläisiä. Hänen kuolemansa jälkeen kruunu siirtyi velipuolelle Kaarlelle, joka tuli kuningas Kaarle III:ksi.
Ferdinand VI:n hallituskausi muistetaan ennen kaikkea rauhasta, hallinnollisista ja taloudellisista pyrkimyksistä sekä kulttuurin tukemisesta. Monet hänen aikanaan aloitetuista uudistushankkeista loivat pohjaa myöhemmille, laajemmille muutoksille, joita Espanjassa toteutettiin 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla.