Ferdinand VI — Espanjan kuningas: elämä ja hallitus (1713–1759)
Ferdinand VI — Espanjan kuningas (1713–1759): elämä ja hallitus 1746–1759, politiikka, henkilökohtainen tarina, lapsettomuus ja Bourbon-perinnön vaikutus Espanjan historiaan.
Ferdinand VI (Fernando; 23. syyskuuta 1713 – 10. elokuuta 1759) oli Espanjan kuningas heinäkuusta 1746 kuolemaansa asti. Hän oli edeltäjänsä Filip V:n ja tämän ensimmäisen vaimon Maria Luisa Savoijin neljäs poika. Ferdinand oli kolmas Espanjaa hallinnut Bourbon, mutta hän kuoli lapsettomana, ja hänen velipuolensa Kaarlesta tuli kuningas.
Elämä ja perhetausta
Ferdinand syntyi 23. syyskuuta 1713 kuninkaallisessa perheessä ja sai kasvatuksensa hovin konservatiivisessa ilmapiirissä. Vuonna 1729 hän solmi avioliiton Portugalin infantan Bárbara de Portugalin kanssa. Avioliittoa leimasi molemminpuolinen lojaalius: pariskunta pysyi uskollisena toisilleen eikä siitä syntynyt lapsia. Bárbaran läsnäolo ja tuki olivat Ferdinandille tärkeitä koko elämän ajan.
Hallituskausi ja sisäpoliittiset uudistukset
Ferdinan hallituskausi (1746–1759) tunnetaan yleisesti rauhallisena ja sisäisten uudistusten ajanjaksona. Hän pyrki vakauttamaan valtion taloutta ja parantamaan julkista hallintoa. Merkittävässä roolissa kuninkaan hallinnossa oli ministeri Zenón de Somodevilla, Marqués de la Ensenada, joka ajoi laajoja talous-, laiva- ja verouudistuksia. Ensenadan aloitteet sisälsivät muun muassa laivaston vahvistamisen, tullipolitiikan kehittämisen ja verojärjestelmän tehostamisen, vaikka kaikki suunnitellut uudistukset eivät täysin toteutuneet poliittisten vastusten vuoksi.
Ulkopolitiikka ja kauppa
Ferdinand valitsi ulkopolitiikassaan pääosin neutraalin linjan; hän pyrki välttämään sotia ja pitämään rauhan suhteet muihin Euroopan valtoihin. Tämän ansiosta Espanja vältti laajamittaista sotilaallista osallistumista useimpiin 1700-luvun keskivaiheen konflikteihin. Samalla valtaapitävät edistivät kauppaa ja merenkulkua sekä yrittivät elvyttää siirtomaakauppaa ja merivoimia, jotta Espanja voisi paremmin puolustaa sekä kaupallisia että taloudellisia etujaan.
Kulttuuri ja hovielämä
Ferdinand oli taiteiden ja tieteiden suojelija. Hoviin kutsuttiin muusikoita ja taiteilijoita, ja kuningas tuki akateemista toimintaa sekä taideinstituutioita. Tunnettu esimerkki hovin kulttuuri-investoinneista oli italialaisen keulakuoron laulajan Farinellin (Carlo Broschi) vaikutus: hänen tulonsa Espanjan hoviin toi viihdettä ja lohtua kuninkaalliselle pariskunnalle. Ferdinand käytti hovin suosiollisuutta edistääkseen kulttuuria, mutta ei pyrkinyt laajoihin ulkoisiin valloituksiin.
Viimeiset vuodet ja perintö
Ferdinandin vaimon kuolema vuonna 1758 vaikutti häneen syvästi. Menetyksen jälkeen kuningas vetäytyi osin julkisesta elämästä ja hänen terveytensä ja mielialansa heikkenivät. Ferdinand kuoli 10. elokuuta 1759 ilman suoria jälkeläisiä. Hänen kuolemansa jälkeen kruunu siirtyi velipuolelle Kaarlelle, joka tuli kuningas Kaarle III:ksi.
Ferdinand VI:n hallituskausi muistetaan ennen kaikkea rauhasta, hallinnollisista ja taloudellisista pyrkimyksistä sekä kulttuurin tukemisesta. Monet hänen aikanaan aloitetuista uudistushankkeista loivat pohjaa myöhemmille, laajemmille muutoksille, joita Espanjassa toteutettiin 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla.
Infancy
Hän syntyi Madridin kuninkaallisessa Alcazarissa (kuninkaallinen palatsi) ja oli Espanjan kuningas Filip V:n ja hänen vaimonsa kuningatar Maria Luisan nuorin poika. Hänen vanhempiensa suhde oli rakastava, ja Ferdinand oli heidän neljäs lapsensa. Hänen äitinsä kuitenkin kuoli vuonna 1714, ja kuningas meni uudelleen naimisiin, tällä kertaa Parman herttuan veljentyttären Elisabeth Farnesen kanssa. Kuningatar Elisabeth oli hallitseva nainen, joka hallitsi aviomiestään. Näin ollen uusi kuningatar sai vielä seitsemän lasta, mukaan lukien Ferdinandin oma seuraaja Kaarle III. Ferdinand oli luonteeltaan melankolinen, ujo ja epäluuloinen omia kykyjään kohtaan. Kun häntä kehuttiin ammuskelusta, hän vastasi: "Olisi vaikeaa, jos en osaisi tehdä jotakin". Ampuminen ja musiikki olivat hänen ainoat nautintonsa, ja hän suojeli anteliaasti kuuluisaa laulajaa Farinellia, jonka ääni rauhoitti hänen melankoliaan. Nuorempana poikana hänen veljensä Ludvig, Asturian prinssi, oli kruununperijä. Ludvig kuoli kuitenkin kuusitoistavuotiaana vuonna 1724 hallittuaan vain kahdeksan kuukautta. Ferdinandista tuli näin ollen Asturian prinssi ja kruununperijä.
Avioliitto
Ferdinand avioitui 20. tammikuuta 1729 Portugalin Johanneksen V:n ja Itävallan Maria Annan tyttären Barbaran kanssa. Tämä avioliitto lujitti entisestään liittoa Portugalin kanssa, joka oli kihlannut Barbaran veljen Ferdinandin pikkusiskon kanssa. Tarkkailijat arvelivat, että hänen vaimonsa hyvin kotoinen ulkonäkö aiheutti prinssille näkyvän järkytyksen, kun hänet esiteltiin hänelle ensimmäistä kertaa. Hän kuitenkin kiintyi vaimoonsa syvästi ja osoittautui itse asiassa lähes yhtä ihastuneeksi häneen kuin hänen isänsä kuningatar Maria Luisaan.
Reign
Kun hän nousi valtaistuimelle, Espanja joutui Itävallan perimyssotaan, joka päättyi ilman Espanjan etua. Hän aloitti valtakautensa hankkiutumalla eroon leskikuningatar Elisabetin ja tämän italialaisten hovimiesten vaikutusvallasta. Kuninkaana hän noudatti tiukkaa puolueettomuuspolitiikkaa Ranskan ja Britannian välisessä sodassa eikä suostunut kummankaan tarjousten houkuttelemana liittymään sotaan. Tärkeimmät tehtävät Ferdinand VI:n hallituskaudella hoiti valtiovarain-, laivasto- ja intiaaniministeri Ensenadan markiisi. Hän ehdotti, että valtio auttaisi maan nykyaikaistamisessa. Hänen mielestään tämä oli välttämätöntä, jotta voitaisiin säilyttää ulkoisesti vahva asema, jotta Ranska ja Iso-Britannia pitäisivät Espanjaa liittolaisena olettamatta, että Espanja luopuisi vaatimuksestaan Gibraltariin. Espanjan nykyaikaistamissuunnitelmiin kuului muun muassa uusi valtiovarainministeriö, Amerikan kaupan edistäminen, laivaston nykyaikaistaminen, suhteiden parantaminen kirkkoon ja kulttuurisen kehityksen varmistaminen.
Hänen vaimonsa Barbaran kuolema, joka oli ollut hänelle uskollinen ja pidättäytynyt huolellisesti poliittisista juonitteluista, särki hänen sydämensä. Vaimon kuoleman (elokuu 1758) ja hänen oman kuolemansa (elokuu 1759) välisenä aikana hän vaipui lamaantuneeseen tilaan, jossa hän ei edes pukeutunut, vaan kuljeskeli puistossaan parturoimattomana, peseytymättömänä ja yöpaita yllään. Hänet haudattiin Salesas Realesin luostariin Espanjassa.
Otsikot ja tyylit
- 23. syyskuuta 1713 - 31. elokuuta 1724 Hänen kuninkaallinen korkeutensa, Espanjan infantti Don Fernando
- 31. elokuuta 1724 - 9. heinäkuuta 1746 Hänen kuninkaallinen korkeutensa Asturian prinssi.
- 9. heinäkuuta 1746 - 10. elokuuta 1759 Hänen Majesteettinsa Espanjan kuningas.
Etsiä