Espanjan Filip V (19. joulukuuta 1683 – 9. heinäkuuta 1746) oli suurdouphin Ludvigin ja Baijerin Maria Anna Victorian toinen poika. Hän oli myös Ludvig XIV:n ja Itävallan Maria Teresan pojanpoika. Filip nousi Espanjan valtaistuimelle Kaarle II:n kuoltua vuonna 1700 ja oli Espanjan kuningas vuosina 1700–1724 ja uudelleen 1724–1746. Kaarle II oli lapsesta lähtien heikkokuntoinen ja jälkeläisetön, mikä käynnisti monarkkisten vaateiden ja liittoutumien kilpajuoksun Euroopassa.

Varhaiselämä ja valtaistuimelle nousu

Filip syntyi Versaillesin palatsissa Ranskassa ja kasvattajina hänellä oli sekä ranskalainen hovikulttuuri että Bourbonin perheen vaikutus. Kun Kaarle II testamenttasi kruunun Bourbon-veljelle, Filipille, se johti nopeasti laajaan sodanpurkaukseen, joka tunnetaan nimellä Espanjan perintösota (1701–1714). Sodassa vastavoimana toimivat Habsburgit sekä useat muut eurooppalaiset valtiot, jotka pyrkivät estämään Ranskan ja Espanjan unionin muodostumisen.

Valtakausi, sodan seuraukset ja rauhansopimukset

Perintösodan lopettaivat osittain rauhansopimukset, joista merkittävin oli Utrechtin rauha (1713–1714). Sopimusten tuloksena Espanja menetti useita aluetta Euroopassa ja Välimerellä: muun muassa Espanjan Alankomaat, Milanon ja Neapelin vaikutusvalta siirtyivät Habsburgien käsiin, ja Britannialle luovutettiin mm. Gibraltar ja Menorka. Myöhemmin Napolin ja Sisilian kohtaloihin vaikuttivat myös diplomaattiset vaihdokset: Filip menetti Napolin kuningaskunnan Pyhän saksalaisen keisarin Kaarle VI:lle ja Sisilian kuningaskunnan Victor Amadeus II:lle.

Hallinnolliset uudistukset ja sisäpoliittinen linja

Filip V aloitti Bourbon-hallitsijana myös hallinnollisen keskittämisen ja uudistusten sarjan, joiden tavoitteena oli vahvistaa kuninkaan valtaa ja elvyttää Espanjan taloutta sekä merenkulkua. Hänen valtakaudellaan pyrittiin uudistamaan verotusta, modernisoimaan armeijaa ja rakentamaan laivastoa, jotta Espanja voisi jälleen kilpailla merimahtien kanssa. Keskeisiä vallanpitäjiä olivat muun muassa aikana vaikuttaneet ministerit ja neuvonantajat, joiden politiikka vaihteli ajan mittaan – kuuluisimpia lyhytaikaisia nousijoita olivat mm. kardinaali Alberoni, joka yritti 1710–20-luvuilla palauttaa Espanjan vaikutusvaltaa Italiassa.

Abdikointi ja paluu valtaan

Vuonna 1724 Filip yllättäen luopui kruunusta poikansa hyväksi ja vetäytyi eläkkeelle, mutta hänen poikansa Ludvig I kuoli saman vuoden kuluessa, minkä seurauksena Filip palasi takaisin Espanjan valtaistuimelle vielä samana vuonna. Tämän jälkeen hän hallitsi kuolemaansa saakka. Filipin henkilökohtainen elämä vaikutti myös dynastiseen jatkumoon: hän meni ensin naimisiin Maria Luisa de Savoyn kanssa, ja myöhemmin Elisabeth Farnesen kanssa, jonka kautta syntyivät useat myöhemmät Bourbon-hallitsejat.

Perhe ja perintö

Filip oli Espanjan ensimmäinen Bourbonien kuningas, ja hänen suvustaan kehittyi uusi dynastia, joka vaikutti Espanjan politiikkaan pitkään. Hän oli isä useille lapsille; hänen poikansa Ludvig I nousi hetkeksi valtaistuimelle vuonna 1724, ja myöhemmin Filipin lapsista kolme nousi Espanjan kuninkaiksi: Ludvig I (1724), Ferdinando (Ferdinand VI, 1746–1759) ja Kaarle (Kaarle III, 1759–1788). Filipin hallituskausi ja hänen politiikkansa vaikuttivat merkittävästi Espanjan siirtymään kohti keskitetympää hallintoa ja modernimpaa valtiokehitystä.

Kuolema ja jälkivaikutus

Filip kuoli Madridin kuninkaallisessa palatsissa 9. heinäkuuta 1746 ja hänet haudattiin kunniapaikalle. Hän kuoli Madridissa, Espanjassa. Hänen valtakautensa kokonaiskesto – noin 45 vuotta ja 21 päivää – on yksi Espanjan nykyajan pisimmistä. Bourbonien tulo Espanjan valtaistuimelle muutti maan kansainvälistä asemaa ja sisäpoliittista kehitystä pitkäksi aikaa, ja Filip V:n hallinto jätti pysyvän jäljen sekä hallintokäytäntöihin että dynastiseen jatkuvuuteen.