Black Sabbath oli englantilainen heavy metal -yhtye. Heitä pidetään heavy metalin keksijöinä, sillä he auttoivat aloittamaan genren 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. He ovat myyneet maailmanlaajuisesti yli sata miljoonaa albumia. Alkuperäinen kokoonpano oli Ozzy Osbourne (laulu), Tony Iommi (kitara), Terence "Geezer" Butler (basso) ja Bill Ward (rummut).
Yhtye perustettiin Birminghamissa vuonna 1968 (alkuaan nimellä Earth) ja nimi Black Sabbath otettiin käyttöön elokuvan ja kansanomaisen mielenkiinnon okkultismiin inspiroimana. Alun perin jäsenet soittivat blues- ja hard rock -vaikutteista musiikkia, mutta pian yhtyeen soundi syveni ja tummentui. Black Sabbathin varhaiset albumit, erityisesti Black Sabbath (1970), Paranoid (1970) ja Master of Reality (1971), loivat perustan modernille metallille: raskaat, matalataajuiset kitarariffit, painostava tunnelma ja synkät, usein yhteiskunnallista huolta tai irrallista kauhua kuvaavat lyriikat.
Tyyli ja vaikutus
Black Sabbathin tunnusmerkkeihin kuuluu Tony Iommin yksinkertaisuudessa tehokas riffikirjoittaminen, Geezer Butlerin melodinen basso sekä Bill Wardin monipuolinen, jazz-vaikutteinen rumpalointi. Iommin sointia muokkasivat myös henkilökohtaiset olosuhteet: ennen musiikkiuraa hän menetti sormenkärkiä teollisuustapaturmassa, minkä seurauksena hän kehitti keinoja soittaa ja usein viritti kitaransa alemmas kevyempien kielten jännityksen vuoksi. Tämä alennetun vireen ja matalien sointujen käyttö vaikutti suuresti yhtyeen raskaaseen äänimaailmaan.
Lyriikoissa yhtye käsitteli aiempaa rock-musiikkia tummempia teemoja, kuten sodan tuhoa ("War Pigs"), sosiaalista kyynisyyttä, uskontoa ja okkultismia. Näin Black Sabbath loi taakkansa ja estetiikkansa, joka innoitti myöhemmin monia metallin alalajeja, kuten doom-, stoner- ja sludge-metal -tyylejä.
Urapolku ja kokoonpanomuutokset
Black Sabbathin alkuperäinen kausi (1969–1979) tuotti useita klassikkoalbumeita ja stratosfäärisesti suositut kappaleet kuten "Paranoid", "Iron Man" ja "Black Sabbath". Vuonna 1979 yhtyeen ja Ozzy Osbournen välit kiristyivät, ja Ozzy irtisanottiin; hän lähti myöhemmin menestyvälle soolouralle. Seuraavina vuosikymmeninä yhtye jatkoi useilla eri laulajilla, joihin kuuluivat muun muassa Ronnie James Dio, Ian Gillan, Glenn Hughes ja Tony Martin. Dio-ajoilta ovat esimerkiksi albumit Heaven and Hell (1980) ja Mob Rules (1981), jotka nostivat yhtyeen soundin ja kriittisen arvostuksen uudelle tasolle.
Black Sabbath on tehnyt useita kokoontumisia: merkittävin oli alkuperäisen kokoonpanon palaaminen konserteille ja studiotyöhön 2000-luvulla. Heidät otettiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2006. Uusin studioalbumi, 13 (2013), julkaistiin osittain alkuperäisellä hengellä ja saavutti kaupallista menestystä. Yhtye teki myös jäähyväiskiertueensa nimeltään "The End", joka päättyi vuonna 2017.
Perintö
Black Sabbathin vaikutus nykymusiikkiin on valtava: monet bändit ja koko metalligenren kehitys lainaavat yhtyeen raskaita riffirakenteita, sommittelua ja tummia teemoja. Heidän pioneerityönsä 1970-luvun alussa määritteli, mitä heavy metal voi olla niin äänellisesti kuin tunnelmaltaan. Yhtye on myös tunnettu pitkästä ja vaiherikkaasta urastaan, joka kattaa useita sukupolvia muusikoita ja faneja.
Vaikka alkuperäisiä jäsenistä ei kaikki ole enää aktiivisesti kiertueilla mukana, Black Sabbathin tuotanto ja sen vaikutus elävät edelleen: levyjen uudelleenjulkaisut, tribuutit ja nykymuusikoiden lainaukset osoittavat, että heidän työnsä on vakiintunut modernin rockin ja metallin tärkeäksi osaksi.