Black Sabbath – heavy metalin uranuurtaja, englantilainen yhtye
Black Sabbath — heavy metalin uranuurtaja: Ozzy Osbourne, Tony Iommi ja bändi, yli 100 miljoonaa myytyä albumia, ikoniset synkät riffit ja vaikuttava musiikkihistoria.
Black Sabbath oli englantilainen heavy metal -yhtye. Heitä pidetään heavy metalin keksijöinä, sillä he auttoivat aloittamaan genren 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. He ovat myyneet maailmanlaajuisesti yli sata miljoonaa albumia. Alkuperäinen kokoonpano oli Ozzy Osbourne (laulu), Tony Iommi (kitara), Terence "Geezer" Butler (basso) ja Bill Ward (rummut).
Yhtye perustettiin Birminghamissa vuonna 1968 (alkuaan nimellä Earth) ja nimi Black Sabbath otettiin käyttöön elokuvan ja kansanomaisen mielenkiinnon okkultismiin inspiroimana. Alun perin jäsenet soittivat blues- ja hard rock -vaikutteista musiikkia, mutta pian yhtyeen soundi syveni ja tummentui. Black Sabbathin varhaiset albumit, erityisesti Black Sabbath (1970), Paranoid (1970) ja Master of Reality (1971), loivat perustan modernille metallille: raskaat, matalataajuiset kitarariffit, painostava tunnelma ja synkät, usein yhteiskunnallista huolta tai irrallista kauhua kuvaavat lyriikat.
Tyyli ja vaikutus
Black Sabbathin tunnusmerkkeihin kuuluu Tony Iommin yksinkertaisuudessa tehokas riffikirjoittaminen, Geezer Butlerin melodinen basso sekä Bill Wardin monipuolinen, jazz-vaikutteinen rumpalointi. Iommin sointia muokkasivat myös henkilökohtaiset olosuhteet: ennen musiikkiuraa hän menetti sormenkärkiä teollisuustapaturmassa, minkä seurauksena hän kehitti keinoja soittaa ja usein viritti kitaransa alemmas kevyempien kielten jännityksen vuoksi. Tämä alennetun vireen ja matalien sointujen käyttö vaikutti suuresti yhtyeen raskaaseen äänimaailmaan.
Lyriikoissa yhtye käsitteli aiempaa rock-musiikkia tummempia teemoja, kuten sodan tuhoa ("War Pigs"), sosiaalista kyynisyyttä, uskontoa ja okkultismia. Näin Black Sabbath loi taakkansa ja estetiikkansa, joka innoitti myöhemmin monia metallin alalajeja, kuten doom-, stoner- ja sludge-metal -tyylejä.
Urapolku ja kokoonpanomuutokset
Black Sabbathin alkuperäinen kausi (1969–1979) tuotti useita klassikkoalbumeita ja stratosfäärisesti suositut kappaleet kuten "Paranoid", "Iron Man" ja "Black Sabbath". Vuonna 1979 yhtyeen ja Ozzy Osbournen välit kiristyivät, ja Ozzy irtisanottiin; hän lähti myöhemmin menestyvälle soolouralle. Seuraavina vuosikymmeninä yhtye jatkoi useilla eri laulajilla, joihin kuuluivat muun muassa Ronnie James Dio, Ian Gillan, Glenn Hughes ja Tony Martin. Dio-ajoilta ovat esimerkiksi albumit Heaven and Hell (1980) ja Mob Rules (1981), jotka nostivat yhtyeen soundin ja kriittisen arvostuksen uudelle tasolle.
Black Sabbath on tehnyt useita kokoontumisia: merkittävin oli alkuperäisen kokoonpanon palaaminen konserteille ja studiotyöhön 2000-luvulla. Heidät otettiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2006. Uusin studioalbumi, 13 (2013), julkaistiin osittain alkuperäisellä hengellä ja saavutti kaupallista menestystä. Yhtye teki myös jäähyväiskiertueensa nimeltään "The End", joka päättyi vuonna 2017.
Perintö
Black Sabbathin vaikutus nykymusiikkiin on valtava: monet bändit ja koko metalligenren kehitys lainaavat yhtyeen raskaita riffirakenteita, sommittelua ja tummia teemoja. Heidän pioneerityönsä 1970-luvun alussa määritteli, mitä heavy metal voi olla niin äänellisesti kuin tunnelmaltaan. Yhtye on myös tunnettu pitkästä ja vaiherikkaasta urastaan, joka kattaa useita sukupolvia muusikoita ja faneja.
Vaikka alkuperäisiä jäsenistä ei kaikki ole enää aktiivisesti kiertueilla mukana, Black Sabbathin tuotanto ja sen vaikutus elävät edelleen: levyjen uudelleenjulkaisut, tribuutit ja nykymuusikoiden lainaukset osoittavat, että heidän työnsä on vakiintunut modernin rockin ja metallin tärkeäksi osaksi.
Historia
Black Sabbath perustettiin vuonna 1968. Yhtyeen alkuperäinen nimi oli Earth ja se soitti blues-rock-musiikkia. Yhtyeen alkuaikoina Tony Iommi joutui työtapaturmaan, joka katkaisi hänen oikean kätensä keski- ja sormisormen kärjet. Hän alkoi virittää kitaraansa matalammalle löysäämällä jousia, jotta soittaminen olisi helpompaa hänen haavoittuneille sormilleen. Tuloksena oli tummempi ja syvempi kitarasoundi, joka sai bändin mielestä heidän musiikkinsa kuulostamaan synkältä ja pelottavalta. Musiikissa esiintyi myös epätavallisia äänensävyjen muutoksia ja tahtilajeja (metrejä). Yhtye julkaisi ensimmäisen albuminsa Black Sabbath vuonna 1970. Heidän menestynein singlensä, nimeltään "Paranoid", jonka tuotti Rodger Bain, tuli heidän samannimiseltä toiselta albumiltaan, joka julkaistiin myös vuonna 1970.
Kolmas albumi vuonna 1971 oli nimeltään "Master of Reality", ja se kuulosti vielä doomimaisemmalta kuin kaksi edellistä albumia. Tämän albumin jälkeen bändin jäsenet tulivat riippuvaisiksi kokaiinista ja kirjoittivat tämän kunniaksi kappaleen nimeltä 'Snowblind'. Heidän neljännen albuminsa vuonna 1972 oli tarkoitus olla nimetty kappaleen mukaan, mutta levy-yhtiö ei halunnut julkaista levyä, joka oli nimetty laittoman huumeen mukaan, joten he antoivat sille sen sijaan nimen 'Black Sabbath Vol. 4'. Heidän viides albuminsa 'Sabbath Bloody Sabbath' ilmestyi vuonna 1973, ja se oli ensimmäinen heidän albumeistaan, joka sai hyviä arvosteluja kriitikoilta, vaikka heidän mielipiteensä neljästä ensimmäisestä albumista muuttui myös paljon positiivisemmaksi ajan myötä.
Vuonna 1975 Sabbath julkaisi "Sabotage"-levyn, joka sisälsi pidempiä ja progressiivisempia kappaleita ja oli vähemmän doominen. Tämä suunnanmuutos jatkui vuoden 1976 'Technical Ecstasy'-levyllä, joka sai ristiriitaisia arvosteluja. Ozzy menetti kiinnostuksensa bändiin ja lähti lyhyeksi aikaa, mutta päätti palata takaisin ajoissa kahdeksannen albumin, 'Never Say Die!', joka sai huonoja arvosteluja.
Ozzy Osbourne sai potkut yhtyeestä vuonna 1979 huume- ja alkoholiriippuvuutensa vuoksi. Hänen tilalleen palkattiin amerikkalainen laulaja Ronnie James Dio. Hänen kanssaan yhtye äänitti kaksi studioalbumia ja yhden livealbumin. Ensimmäistä näistä kahdesta studioalbumista, "Heaven And Hell", pidettiin paluuna menestykseen ja musiikilliseen muotoon, ja "Mob Rules", joka oli äänitetty rumpali Vinny Appicen kanssa Bill Wardin lähdettyä, sai myös hyvän vastaanoton. Dio ja Vinny erosivat Black Sabbathista vuonna 1982 erilaisten musiikillisten ajatusten vuoksi. Bill liittyi takaisin, ja bändi palkkasi Deep Purplen laulajan Ian Gillanin kriitikoiden kannalta epäonnistunutta "Born Again" -albumia varten.
Seuraavien vuosien aikana Billin lähdettyä jälleen yhdessä Geezerin kanssa Iommi palkkasi useita eri laulajia, kuten Glenn Hughesin ja Tony Martinin, sekä erilaisia basisteja (Dave Spitz, Neil Murray jne.) ja rumpaleita (Eric Singer, Cozy Powell jne.) bändin johtoon. Monia tänä aikana julkaistuja albumeita ei ollut tarkoitus julkaista Black Sabbathina, sillä Tony Iommi halusi niiden olevan hänen soololevynsä.
Vuonna 1991 Ronnie James James Dio ja Vinny Appice liittyivät jälleen yhtyeeseen yhden albumin ja kiertueen ajaksi. Sen jälkeen Tony Iommi palkkasi jälleen Tony Martinin muiden eri muusikoiden ohella. Vuonna 1997 alkuperäinen kokoonpano kokoontui uudelleen ja jatkoi satunnaista esiintymistä vuoteen 2006 asti, jolloin bändin jäsenet keskittyivät omiin projekteihinsa.
Vuonna 2005 Black Sabbath valittiin "UK Music Hall of Fameen". Vuonna 2006 yhtye otettiin Rock and Roll Hall of Fameen.
Vuonna 2011 alkuperäinen kokoonpano ilmoitti palaavansa yhteen kiertueelle ja nauhoittamaan uuden albumin. Tony Iommi sai kuitenkin syöpädiagnoosin, mikä pakotti bändin perumaan useimmat kiertuepäivät, ja Bill Ward jätti bändin oltuaan tyytymätön sopimukseensa. Tony Iommi on sittemmin toipunut, ja Sabbath palkkasi rumpali Tommy Clufetosin kiertueelle. Brad Wilk rummuttaa kuitenkin uudella albumilla, jonka nimi on "13" ja joka julkaistiin kesäkuussa 2013. Myöhemmin bändi vetäytyi vuonna 2017.
Diskografia
Studioalbumit
- Black Sabbath (1970)
- Paranoidi (1970)
- Todellisuuden mestari (1971)
- Vol. 4 (1972)
- Sabbath Bloody Sabbath (1973)
- Sabotaasi (1975)
- Tekninen ekstaasi (1976)
- Älä koskaan sano kuole! (1978)
- Taivas ja helvetti (1980)
- Mob Rules (1981)
- Born Again (1983)
- Seitsemäs tähti (1986)
- Ikuinen idoli (1987)
- Päätön risti (1989)
- Tyr (1990)
- Dehumanizer (1992)
- Cross Purposes (1994)
- Kielletty (1995)
- 13 (2013)
Etsiä