Kitara on kielisoitin, jonka ääni syntyy kielten värähtelystä. Alkuperäisessä kuvauksessa mainitaan jousisoittimella, jota, mutta kitara soitetaan yleensä nyppimällä tai näppäilemällä kieliä sormilla tai plektralla, ei jousella. Kitaran tärkeimmät osat ovat runko (koppainen akustisissa kitaroissa), nielulauta (otelaudan alue), kaula (soittopää mukaan lukien) ja kielenkiinnikkeet eli virittimet sekä kielet. Kitaran runko ja kaula tehdään useimmiten puusta, mutta myös muovia, metallia tai komposiitteja käytetään joissain malleissa. Kielet valmistetaan useimmiten teräksestä tai nailonista riippuen kitaratyypistä.

Kitaran osat lyhyesti

  • Koneisto ja virittimet: pitävät kielet vireessä ja mahdollistavat virityksen.
  • Kaula ja otelauta: otelauta sisältää paikat eli nauhat, joiden avulla säädetään sävelkorkeutta.
  • Runko: akustisessa kitarassa ontto resonanssikoppa vahvistaa ääntä; sähkökitarassa usein kiinteä runko tai puoliontto runko ja mikit vahvistusta varten.
  • Silta ja satula: kielten kiinnitys- ja tavoitelaite, joka vaikuttaa keston ja intonaation laatuun.
  • Kielet: eri paksuuksia ja materiaaleja, joilla on suuri vaikutus sointiin ja soittotuntumaan.

Perustyypit

Kitaroita voi luokitella monin tavoin: rakenteen, kielten määrän ja käyttötarkoituksen mukaan. Yleisimpiä tyyppejä:

  • Akustinen kitara: ontto runko vahvistaa äänen luonnollisesti. Akustisia kitaroita on mm. klassinen kitara (nailonkielet) ja teräskielinen steel-string. Akustinen soitin tuottaa oman dynamiikkansa.
  • Sähkökitara: tarvitsee vahvistimia äänen vahvistamiseen ja voi olla kiinteärunkoinen (solid-body), puoliontto tai ontto-runkoinen. Sähkökitaroita käytetään laajasti populaarimusiikissa ja rockissa.
  • Akustinen sähkökitaran hybridi (electro-acoustic): akustinen runko, mutta sisäänrakennettu mikrofoni tai mikit ja esivahvistin, jotta ääni voidaan viedä vahvistimeen.
  • Erikoisvariantit: bassokitara (usein neljä kieltä), 7- tai 8-kieliset kitarat laajennetuille alueille, 12-kielinen kitara, lap steel ja muut alueelliset tai soitintyyppiin liittyvät versiot.

Useimmissa kitaroissa on kuusi kieltä, mutta saatavilla on myös neljän, seitsemän, kahdeksan, kymmenen tai kaksitoista kielet. Useampi kielipari tai lisäkieli antaa soinnille täyteläisyyttä.

Soittotekniikka

Kitaran kieliä nypitään oikean käden sormilla ja kynsillä tai käytetään plektraksi kutsuttua muovista tehtyä otinta (plektraksi). Vasenkätinen soittaja voi käyttää peilikuvavaihtoehtoja tai erityisiä vasenkätisiä kitaroita. Vasemmalla kädellä pidetään kiinni kitaran kaulasta ja painetaan kieliä eri kohdissa otelautaa, jolloin eri sormien asennot tuottavat eri sävelkorkeudet.

Perustekniikoita:

  • Akkordien soittaminen: usean kielen samanaikainen painaminen ja nyppiminen tai strumlaaminen.
  • Strummaus: rytminen kielten läpi kuljettaminen plektralla tai sormin.
  • Fingerpicking: sormilla nyplääminen yksittäisiä ääniä tai melodioita, yleinen erityisesti akustisessa musiikissa ja klassisessa pelityylissä.
  • Lead-soitto ja soolotekniikat: hammer-on, pull-off, bendit (kielten vääntäminen), vibrato ja legatotekniikat tuovat ilmaisua.
  • Muting ja palm muting: kielen osittainen vaimentaminen tuottaa rytmistä ja napakkaa soundia, yleistä esim. rock- ja metal-tyyliin.

Käyttö eri musiikkityyleissä

Kitarat ovat keskeisiä monissa tyyleissä klassisesta klassiseen ja rockiin. Useimmat 1950-luvulta lähtien julkaistut kappaleet populaarimusiikin kentällä on sävelletty kitaralla, ja kitara toimii usein sekä rytmi- että sooloinstrumenttina eri yhteyksissä.

Viritys, kielet ja huolto

Yleisin standardivire on E‑A‑D‑G‑B‑E (matala->korkea) kuusikielisille kitaroille, mutta vaihtoehtoisia vireitä käytetään laajalti. Viritys tehdään virittimillä ja apuna käytetään usein viritysapplikaatioita tai viritysmittareita. Kitaran nauhat ja merkit auttavat sormiasetuksissa oikeiden sointien löytämisessä ja opiskelussa.

Hoito-ohjeita:

  • Vaihta kitaran kielet säännöllisesti; naarmuuntuneet tai hapettuneet langat heikentävät sointia.
  • Puhdista otelauta ja runko, ja huolehdi oikeasta kosteusympäristöstä etenkin puurunkoisissa kitaroissa.
  • Tarkista intonaatio (äänten viritys eri nauhoissa) ja säädä tarvittaessa sillan tai virityslaitteiden avulla.
  • Jos soittotuntuma tai ääni tuntuu oudolta, ammattilaisen tekemä setup (kieli­korkeus, intonaatio, kaulan säädöt) parantaa soittokokemusta.

Lisätietoa ja vinkkejä aloittelijalle

Aloittelijan kannattaa harjoitella sormitekniikoita hitaasti ja säännöllisesti, opetella perussoinnut ja rytmit sekä kuunnella eri tyylejä oppiakseen soinnillisesta monimuotoisuudesta. Kitaraa voi soittaa oikean käden sormilla tai plektralla; molemmat tavat antavat eri sointivivahteita. Eri kielten ja kitaratyyppien kokeilu auttaa löytämään itselle sopivan instrumentin ja soittotavan.

Kaiken kaikkiaan kitara on monipuolinen, kannettava ja suosittu soitin, joka sopii monenikäisille ja -tasoisille soittajille ja löytyy lähes kaikista musiikkityyleistä.