Hendrik Lorentz
Hendrik Antoon Lorentz (18. heinäkuuta 1853 - 4. helmikuuta 1928) oli hollantilainen fyysikko. Hän sai vuonna 1902 fysiikan Nobel-palkinnon yhdessä Pieter Zeemanin kanssa Zeemanin ilmiön löytämisestä ja teoreettisesta selityksestä. Hän myös johti muunnosyhtälöt, joita Albert Einstein käytti myöhemmin kuvaamaan avaruutta ja aikaa.
Elämäkerta
Varhainen elämä
Hendrik Lorentz syntyi Arnhemissa, Gelderlandissa (Alankomaat) Gerrit Frederik Lorentzin (1822-1893) poikana. Vuonna 1862, äidin kuoleman jälkeen, hänen isänsä meni naimisiin Luberta Hupkesin kanssa.
Ura
Lorentz ja erityinen suhteellisuusteoria
Vuonna 1905 Einstein käytti monia näistä käsitteistä kirjoittaessaan artikkelin "Liikkuvien kappaleiden sähködynamiikasta", joka tunnetaan nykyään erityisenä suhteellisuusteoriana. Koska Lorentz loi perustan Einsteinin työlle, teoriaa kutsuttiin alun perin Lorentz-Einstein-teoriaksi.
Lorentz ja yleinen suhteellisuusteoria
Lorentz oli yksi niistä harvoista tutkijoista, jotka alusta alkaen tukivat Einsteinin pyrkimyksiä yleiseen suhteellisuusteoriaan - hän kirjoitti useita tutkimusartikkeleita ja keskusteli Einsteinin kanssa henkilökohtaisesti ja kirjeitse. Hän esimerkiksi yritti yhdistää Einsteinin formalismia Hamiltonin periaatteeseen (1915).
Kuolema
Tammikuussa 1928 Lorentz sairastui vakavasti ja kuoli pian sen jälkeen 4. helmikuuta.
Albert Einstein ja Hendrik Antoon Lorentz, Ehrenfestin kuvaamana kotinsa edessä Leidenissä vuonna 1921.
