Henrik IV (1050–1106) – Salianien keisari ja sijoituskiistan keskeinen hahmo
Henrik IV (1050-1106) oli Saksan kuningas vuodesta 1056 ja Pyhän Rooman keisari vuodesta 1084, kunnes hän joutui luopumaan vallasta vuonna 1105. Hän oli Salian-dynastian kolmas keisari ja yksi yhdentoista vuosisadan mielenkiintoisimmista ja merkittävimmistä henkilöistä. Hänen valtakauttaan leimasivat sijoituskiista paavin kanssa sekä useat sisällissodat Italiassa ja Saksassa kruunulle pyrkineiden kanssa.
Varhaiselämä ja valtaannousu
Henrik syntyi vuonna 1050 Salian-dynastian jäsenenä. Kun hänen isänsä, keisari Henrik III, kuoli vuonna 1056, pienen pojan valtaistuimelle nouseminen synnytti vallanpitäjien ja aateliston välisiä kiistoja. Nuoren kuninkaan valtakausi alkoi regentin johtamana; hän astui itse aktiivisemmin hallintoon vasta aikuistuessaan 1060-luvulla.
Sijoituskiista ja Canossa
Henrikin valtakauden keskeinen konflikti oli niin kutsuttu sijoituskiista, kamppailu valtion ja kirkon vallasta—erityisesti siitä, kuka saa nimittää piispoja ja muita kirkollisia virkoja. Keskeinen vastustaja oli paavi Gregorius VII, ja kiista kärjistyi 1070–1080-luvuilla. Vuonna 1076 paavi julisti Henrikin pannaan, ja tilanne johti legendaariseen tapaamiseen Canossassa tammikuussa 1077, jossa Henrik teki katumuksen (”Canossan matka”) saadakseen pannasta lievennyksen ja palauttaakseen asemansa.
Sisällissodat ja antikuningas
Canossan jälkeen valtataistelu jatkui. Henrikin valtaa haastettiin Saksassa: 1077 vastustajat valitsivat Rudolf von Schwabenin antikuningakseen, mikä johti pitkittyneeseen sisällissotaan. Konflikti oli myös luonneeltaan feodaalinen valtataistelu keskushallinnon ja paikallisaateliston välillä. Henrikin taistelut tekivät hänen valtakaudestaan epävakaan ja verisen useilla alueilla.
Rooman kampanjat ja keisarointi
Vuonna 1080–1084 Henrik ryhtyi ratkaiseviin toimiin haastajaansa ja paavia vastaan: hän nimitettiin uudelleen pannaan ja hän tuki antipapiksi noussutta henkilöä. Vuonna 1084 hänet kruunattiin keisariksi Roomassa — kruunajaiset tapahtuvat kontekstissa, jossa valta oli jakautunut ja kaupunkiin vaikuttivat myös Normannien ja paikallisten voimasuhteiden toimet. Rooman valloitukset ja normannien väliintulo johtivat kaupunkissa väkivaltaan ja kärsimykseen, mikä heikensi Henrikin mainetta etenkin kirkon silmissä.
Myöhäiskausi, valtataistelu pojan kanssa ja luopuminen vallasta
Vaikka Henrik pystyi ajoittain vakiinnuttamaan asemaansa, hänen valtansa rapautui vähitellen. Sisäiset erimielisyydet ja aristokratian tyytymättömyys johtivat uusiin kapinoihin. Lopulta hänen ainoa poikansa, tuleva Henrik V, liittyi vastustajiin. Vuonna 1105 Henrik pakotettiin luopumaan vallasta, ja seuraavana vuonna hän kuoli (1106). Hänen poikansa seurasi häntä valtaistuimelle.
Hallintotapa ja perintö
Henrikin hallituskausi on historiallisesti merkittävä, koska se kuvastaa keskiajan Euroopan peruskonflikteja: keskushallinnon ja feodaalisen aateliston ristiriitaa sekä kirkon ja valtioiden välisiä vallanjakokysymyksiä. Sijoituskiistan seuraukset muovasivat suhteita paavinistuin ja saksalainen kuninkaallinen valta pitkiksi ajoiksi; lopulta teoreettinen ratkaisu tuli vasta Konstanzin ja Wormsin neuvottelujen jälkeen (ja lopulta Wormsissa ja Concordat of Worms 1122), mutta juuri Henrikin ja Gregoriuksen vastakkainasettelu oli käännekohta, joka käynnisti laajemman kirkko- ja valtiokehityksen.
Merkitys historiassa
- Valtasuhteiden muutos: Henrikin valtakausi osoitti, että keisarin kyky kontrolloida nimityksiä ja aatelistoa oli rajallinen verrattuna kirkon moraaliseen ja hengelliseen vaikutusvaltaan.
- Symbolinen hetki: Canossan katumus jäi historiankirjoihin symbolina kirkon ja maallisen vallan ristiriidasta.
- Perintö: Salianien aika ja sen päättyminen muodostivat sillan feodaalisen keskiajan ja myöhemmin syntyvän valtakeskittymän murrokseen.
Henrik IV:n elämä ja valtakausi ovat monitasoinen kertomus vallasta, uskonnosta ja politiikasta keskiajan Euroopassa. Hänen kohtaamisensa paavin kanssa ja pitkät kiistat vaikuttivat pitkään sekä Saksan että koko Länsi-Euroopan poliittiseen ja kirkolliseen kehitykseen.
Elämäkerta
Henrik oli keisari Henrik III:n vanhin poika, jonka toinen vaimo oli Agnes de Poitou, ja hän syntyi todennäköisesti Goslarin kuninkaallisessa palatsissa. Kun Henrik III kuoli yllättäen vuonna 1056, kuusivuotiaasta Henrik IV:stä tuli ongelmitta kuningas. Keisarinna Agnes toimi regenttinä, ja hänen neuvonantajakseen nimitettiin Saksan paavi Viktor II.
Toisin kuin Henrik III, Agnes ei voinut vaikuttaa uusien paavien, Tapanin IX:n ja Nikolai II:n, valintaan. Nämä paavit tekivät yhteistyötä Etelä-Italian normannien kanssa. Mutta ensimmäinen suuri ongelma alkoi, kun Nikolai vaati vaikutusvaltaa Saksan vaaleissa.
Sijoituskiista
Gregorius VII, uudistusmunkki, valittiin paaviksi vuonna 1073. Tällöin alkoi kiista keisarin ja paavin välillä.
Saksan papiston korkeammissa piireissä Gregoriuksella oli monia vihollisia. Siksi kuningas Henrik julisti, ettei Gregorius ollut enää paavi ja että roomalaisten olisi valittava uusi paavi. 1 Kun Gregorius kuuli tästä, hän ekskommunisoi Henrik IV:n, julisti, ettei hän ollut enää keisari, ja kumosi valat, jotka kansa oli vannonut kuningas Henrikille.
Kuninkaan kirkonkirous teki syvän vaikutuksen sekä Saksassa että Italiassa. Henrik III oli kolmekymmentä vuotta aiemmin syrjäyttänyt kolme paavia, mutta kun Henrik IV yritti kopioida tämän menettelyn, hän ei saanut kansan tukea. Saksit aloittivat toisen kapinan, ja kuninkaanvastainen puolue vahvistui.
Canossalle
Tilanne muuttui nyt erittäin kriittiseksi Henryn kannalta. Oli selvää, että hänen oli hinnalla millä hyvänsä saatava synninpäästö Gregorilta. Aluksi hän yritti tehdä sen lähetystön välityksellä, mutta kun Gregorius hylkäsi sen, hän matkusti itse Italiaan.
Paavi oli jo lähtenyt Roomasta. Henrik yritti pakottaa paavin antamaan hänelle synninpäästön tekemällä katumuksen hänen edessään Canossassa, jossa Gregorius oleskeli. Kristityn kannalta tuntui mahdottomalta kieltää katuvaiselta pääsy takaisin kirkkoon, ja siksi Gregorius poisti kiellon. Tästä seurasi kuitenkin uusi konflikti, koska Henrik IV luuli, että ekskommunikaation päättyminen merkitsi sitä, että hän oli jälleen kuningas. Gregorius ei kuitenkaan päättänyt asiasta.
Henrikin toinen kirkonkirous
Kapinalliset saksalaiset aateliset käyttivät Henrikin kirkonkirousta hyväkseen asettaakseen kilpailevan kuninkaan, Swabian herttua Rudolfin (Forchheim, maaliskuu 1077). Aluksi Gregorius näytti olevan puolueeton, koska molemmat osapuolet (keisari ja kapinalliset) olivat melko tasavahvoja. Lopulta hän kuitenkin päätti tukea Rudolph Swabian Rudolphia tämän voitettua Flarchheimissa (27. tammikuuta 1080) ja julisti kuningas Henrikin kirkonkirouksen ja syrjäyttämisen uudelleen (7. maaliskuuta 1080).
Tätä pidettiin laajalti epäoikeudenmukaisena. Kun Rudolph Swabian kuoli saman vuoden lokakuun 16. päivänä, Henrik ryhtyi taistelemaan kuninkaaksi pääsystä. Vuonna 1081 hän aloitti konfliktin Gregoria vastaan Italiassa. Gregoriuksen valta oli nyt vähentynyt, ja kolmetoista kardinaalia lakkasi tukemasta häntä. Rooma antautui saksalaiselle kuninkaalle, ja Ravennan Guibert nousi Klemens III:n kruunuun (24. maaliskuuta 1084). Henrikin kruunasi keisariksi kilpailijansa, kun taas Gregorius itse joutui pakenemaan Roomasta normannialaisen "vasallinsa" Robert Guiscardin seurassa.
Avioliitot
Henrikin vaimo Bertha kuoli 27. joulukuuta 1087. Myös hänet haudattiin Speyerin katedraaliin. Heidän lapsensa olivat:
- Saksan Agnes (syntynyt 1072), avioitui Schwabenin herttuan Friedrich I von Staufenin kanssa.
- Conrad (12. helmikuuta 1074 - 27. heinäkuuta 1101)
- Adelaide, kuoli lapsena
- Henry, kuoli lapsena
- Henrik V, Pyhän Rooman keisari
Sukupuu
| Pyhän saksalaisen keisarin Henrik IV:n sukulaiset | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
