Investiture-kiista
Investituurikiista, joka tunnetaan myös nimellä maallikkoinvestituurikiista, oli keskiajan Euroopan merkittävin maallisten ja uskonnollisten vallanpitäjien välinen konflikti. Se alkoi 1100-luvulla Pyhän Rooman keisari Henrik IV:n ja paavi Gregorius VII:n välisenä kiistana. Kysymys oli siitä, kuka valvoisi piispojen nimityksiä (investituura).
Kiista johti monien vuosien katkeruuteen ja lähes viisikymmentä vuotta kestäneeseen sisällissotaan Saksassa. Tämä sota päättyi suurten herttuoiden ja apottien voittoon ja lopulta Saksan keisarikunnan hajoamiseen.
Gregorius VII:n ja Henrik IV:n välinen kiista
Kun uudistusmunkki Gregorius VII valittiin paaviksi vuonna 1073, alkoi kiista keisarin ja paavin välillä.
Saksan papiston korkeammissa piireissä Gregoriuksella oli monia vihollisia. Siksi kuningas Henrik julisti, ettei Gregorius ollut enää paavi ja että roomalaisten olisi valittava uusi paavi [1]. Kun Gregorius kuuli tästä, hän vietti Henrik IV:n kirkonkiroukseen, julisti, ettei hän enää ollut keisari, ja ilmoitti alamaisilleen, ettei heidän enää tarvinnut totella häntä, kuten he olivat vannoneet.
Kuninkaan kirkonkirous teki syvän vaikutuksen sekä Saksassa että Italiassa. Kolmekymmentä vuotta aiemmin hänen isänsä Henrik III oli syrjäyttänyt kolme paavia, mutta kun Henrik IV yritti kopioida tämän menettelyn, hän ei saanut kansan tukea. Saksit aloittivat toisen kapinan, ja kuninkaanvastainen puolue vahvistui kuukausi kuukaudelta.
Canossalle
Henrik oli tässä vaiheessa jo erotettu kirkosta, ja koska kotimaassa oli laajalle levinnyt vastarinta, jonka keulakuvana oli Rudolf, Henrik tapasi paavin Etelä-Alpeilla sijaitsevassa linnoituksessa. Kolmen päivän ajan hän osoitti katumustaan lumessa, paljain jaloin ja säkkikankaaseen pukeutuneena, mikä johti sovintoon paavi Gregorius VII:n kanssa.
Henrikin toinen kirkonkirous
Kapinoivien saksalaisten aatelisten oppositio käytti Henrikin kirkonkirousta hyväkseen asettaakseen kilpailevan kuninkaan Rudolf Rheinfeldenin (Forchheim, maaliskuu 1077). Aluksi Gregorius näytti olevan puolueeton, koska molemmat osapuolet (keisari ja kapinalliset) olivat melko tasavahvoja. Lopulta hän kuitenkin päätti Rudolfin puolesta tämän voitettua Flarchheimissa (27. tammikuuta 1080) ja julisti kuningas Henrikin kirkonkirouksen ja syrjäyttämisen uudelleen (7. maaliskuuta 1080).
Tätä pidettiin laajalti epäoikeudenmukaisena. Kun Rudolf kuoli saman vuoden lokakuun 16. päivänä, Henry, joka oli nyt kokeneempi, ryhtyi taisteluun. Vuonna 1081 hän aloitti konfliktin Gregoria vastaan Italiassa. Gregoriuksen valta oli nyt heikentynyt, ja kolmetoista kardinaalia hylkäsi hänet. Rooma antautui saksalaiselle kuninkaalle, ja Ravennan Guibert nousi Klemens III:n valtaistuimelle (24. maaliskuuta 1084). Henrikin kruunasi keisariksi kilpailijansa, kun taas Gregorius itse joutui pakenemaan Roomasta normannialaisen "vasallinsa" Robert Guiscardin seurassa.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä oli Investiture Controversy?
V: Investiture Controversy oli maallisten ja uskonnollisten vallanpitäjien välinen konflikti keskiajan Euroopassa.
K: Ketkä olivat Investiture Controversyn tärkeimmät osapuolet?
V: Investituurikiistan tärkeimmät osapuolet olivat Pyhän Rooman keisari Henrik IV ja paavi Gregorius VII.
K: Mikä oli Investituurikiistan kiista?
V: Investituurikiistan kiista koski sitä, kuka valvoi piispojen nimityksiä (investituuria).
K: Mitä seurauksia investituurikiistalla oli?
V: Investituurikiista johti monien vuosien katkeruuteen ja lähes viisikymmentä vuotta kestäneeseen sisällissotaan Saksassa. Se päättyi suurten herttuoiden ja apottien voittoon ja lopulta Saksan valtakunnan hajoamiseen.
Kysymys: Milloin virkaanastujaisriita alkoi?
V: Investituurikiista alkoi 1100-luvulla.
K: Mikä oli toinen nimi investituurikiistalle?
V: Investituurikiistan toinen nimi oli maallikkoinvestituurikiista.
K: Miksi Investituurikiista oli merkittävä keskiajan Euroopassa?
V: Investituurikiista oli merkittävä keskiajan Euroopassa, koska se edusti maallisen ja uskonnollisen vallan välistä kamppailua piispojen nimittämisen valvonnasta, joka oli tuohon aikaan erittäin arvostettu valta- ja vaikutusvaltainen asema.
