Jean Paul Pierre Casimir-Perier (ransk. ääntäminen: [ʒɑ̃ kazimiʁ pɛʁje]; 8. marraskuuta 1847 – 11. maaliskuuta 1907) oli ranskalainen poliitikko, joka toimi Ranskan kolmannen tasavallan viidentenä presidenttinä lyhyen ajan vuosina 1894–1895. Hänet tunnetaan etenkin perhetaustastaan, lyhyestä mutta voimakkaasta presidenttikaudestaan sekä siitä, että hän vetäytyi politiikasta eronsa jälkeen ja siirtyi liikemaailmaan.

Tausta ja varhainen ura

Casimir-Perier syntyi Pariisissa vaikutusvaltaiseen perheeseen: hänen isänsä oli Auguste Casimir-Perier ja hän oli suvun nimekkään poliitikon, pääministerinä toimineen Casimir Pierre Perierin (toimiessan muun muassa kuningas Louis-Philippen aikana) pojanpoika. Perhetausta avasi hänelle ovia poliittiseen elämään, ja hän aloitti uransa toimimalla isänsä sihteerinä, kun isä oli sisäministerinä Thiersin presidenttikaudella.

Hän eteni nopeasti kansallisessa politiikassa. Elokuun 17. päivänä 1883 Casimir-Perier nimitettiin sotaministeriön alivaltiosihteeriksi ja toimi tässä virassa 7. tammikuuta 1885 asti. Myöhemmin hän oli Ranskan kansalliskokouksen (kamarien) varapuheenjohtaja vuosina 1890–1892 ja valittiin vuonna 1893 kamarin puheenjohtajaksi.

Pääministerinä ja ulkoministerinä

Joulukuun 3. päivänä 1893 Casimir-Perier muodosti hallituksen ja toimi sekä presidentin ministerinä (pääministerinä) että ulkoministerinä. Hänen jaksonsa pääministerinä ja ulkoministerinä kesti vain muutaman kuukauden — hän erosi tehtävistään toukokuussa 1894. Eroamisen jälkeen hänet valittiin jälleen kamarien puheenjohtajaksi, mikä osoitti hänen asemansa parlamentissa säilyneen vahvana.

Presidenttikausi ja ero

Kesäkuun 24. päivänä 1894, presidentti Sadi Carnot'n salamurhan jälkeen, Casimir-Perier valittiin Ranskan presidentiksi. Hän sai 451 ääntä, kun hänen pääkilpailijansa Henri Brisson sai 195 ääntä ja Charles Dupuy 97 ääntä. Casimir-Perier astui virkaan vaikeassa poliittisessa tilanteessa ja pyrki korostamaan presidentin aktiivista roolia hallituksen toiminnassa.

Kuitenkin hänen presidenttikautensa jäi hyvin lyhyeksi. Hän toimi virassa vain kuusi kuukautta ja erosi 14. tammikuuta 1895. Eron taustalla oli syvä yhteensopimattomuus hänen ja ministerien välille: Casimir-Perier valitti, että ministerit usein jättivät hänet huomiotta eivätkä neuvotelleet hänen kanssaan merkittävistä päätöksistä, erityisesti ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Hän katsoi, ettei voi toimia muodollisena seremoniallisena johtajana, vaan halusi todellisen vaikutusvallan, ja koki olonsa merkityksettömäksi hallituksen päätöksenteossa.

Jälkielämä ja liiketoiminta

Eron jälkeen Casimir-Perier vetäytyi kokonaan julkisesta politiikasta. Hän suuntasi kiinnostuksensa liiketoimintaan ja erityisesti kaivosalaan sekä teollisiin sijoituksiin. Hän osallistui yritystoimintaan ja toimi useiden liikeyritysten ja kaivosten hallinnossa, mikä oli tuohon aikaan tavallinen tie monille poliittisista piireistä vetäytyneille henkilöille.

Dreyfusin oikeudenkäynti ja viimeiset vuodet

Vuonna 1899 käydyssä Alfred Dreyfusin uusintakäsittelyssä Rennesissä Casimir-Perier'n todistus oli merkittävä Dreyfusin oikeuksien kannalta. Hänen lausuntonsa eroasi esimerkiksi kenraali Mercier'n todistuksesta, ja sitä pidettiin arvokkaana Dreyfusin puolesta puhuneessa argumentaatiossa.

Casimir-Perier kuoli Pariisissa 11. maaliskuuta 1907. Häntä muistetaan erityisesti siitä, että hän ei suostunut jäämään pelkäksi seremonialliseksi valtiopäämieheksi, vaan korosti presidentin aktiivista roolia — ominaisuus, joka johti hänen eroonsa mutta myös jää merkittäväksi osaksi hänen poliittista perintöään.

Perintö

  • Lyhyt mutta merkittävä presidenttikausi: Vaikka virassa vain kuusi kuukautta, Casimir-Perierin ero herätti keskustelua presidentin ja ministerien välisestä vallanjakautumisesta kolmannen tasavallan politiikassa.
  • Rehellisyys ja toimintakyky: Hänestä jäi kuva poliitikosta, joka halusi vaikuttaa käytännössä eikä tyytyä muodolliseen valtaan.
  • Osallistuminen julkiseen elämään eron jälkeen: Siirtyminen liiketoimintaan ja osallistuminen Dreyfusin oikeudenkäynnin käänteisiin osoittavat, että hän jatkoi yhteiskunnallista vaikuttamista myös politiikan ulkopuolella.