Louis-Philippe I — Ranskan heinäkuun monarkian kuningas (1773–1850)
Louis-Philippe I (6. lokakuuta 1773 – 26. elokuuta 1850) oli Orléansin sukuun kuuluva ranskalainen valtiomies, joka toimi Ranskan kuninkaana vuosina 1830–1848. Hän syntyi Pariisissa Palais-Royalissa ja hänen lapsuutensa ja nuoruutensa ajoittuivat aikaan ennen ja Ranskan vallankumouksen aikana. Hänen isänsä oli Philippe Égalité (Louis Philippe II, duc d’Orléans), joka osallistui vallankumoukseen ja teloitettiin myöhemmin. Louis-Philippe pakeni vallankumouksen järkyttämästä Ranskasta ja vietti pitkän ajan maanpaossa ennen paluutaan.
Tausta ja maanpako
Vallankumouksen myllerryksessä vanha kuningashuone kaatui: Ludvig XVI:n ja Marie Antoinetten teloituksen jälkeen Ranskasta tuli tasavalta. Louis-Philippe matkusti maanpaon aikana muun muassa Isoon-Britanniaan ja Pohjois-Amerikkaan. Hän seurasi eurooppalaista politiikkaa ja palasi Ranskaan, kun Bourbonit palautettiin valtaan vuonna 1814, mutta pysyi varovaisen etäisenä ultramontaanisesta ja konservatiivisesta politiikasta.
Nousu valtaan ja heinäkuun monarkia
Heinäkuun vallankumouksen seurauksena vuonna 1830 Ranskan Kaarle X:n luopumisen jälkeen valta siirtyi käytännössä Louis-Philippelle, joka hyväksyi valtaistuimen Chamber of Deputiesin pyynnöstä. Hänen suhteellisen pitkäikäisen aikansa edellinen virke sisältää virheen alkuperäisessä tekstissä; hänestä tuli kuningas vuonna 1830 ja hänen valtakautensa tunnettiin nimellä heinäkuun monarkia (1830–1848).
Hallintotapa ja politiikka
Louis-Philippe pyrki luomaan välivaiheen perinteisen monarkian ja edustuksellisen järjestelmän välille. Häntä kutsuttiin usein “porvarilliskuninkaaksi” (roi bourgeois), sillä hän tuki keskiluokan etuja, talousliberalismia ja teollisuuden kehitystä. Hallinnolle oli ominaista rajoitettu vaalioikeus, verotukseen ja varallisuuteen perustuva äänioikeus sekä suhteellisen vahva eduskunnan asema verrattuna aiempiin monarkioihin.
Suhteet Ison-Britannian kanssa olivat ystävälliset, ja hän kannatti kansainvälisessä politiikassa kohtuullista linjaa. Samalla hän tuki kolonialismia, erityisesti Algerian valloitusta ja siirtomaapolitiikkaa, mikä vahvisti Ranskan kansainvälistä asemaa mutta herätti myös vastustusta kotimaassa.
Sosiaalinen vastarinta ja romahdus
Vaikka talouskasvu ja porvariston nousu toivat vakautta, monet työläiset, köyhälistö ja poliittiset oppositioryhmät kokivat poliittisen osallistumisen ja sosiaalisten olojen olevan riittämättömiä. 1840-luvun lopulla poliittinen tyytymättömyys kasvoi. Hallinnon ajoittainen sensuuri ja poliittinen sorto heikensivät Louis-Philippen suosiota. Lopulta Ranskassa syttyivät mielenosoitukset, joiden yhteydessä ranskalaiset joukot tulittivat mielenosoittajia — tapahtumat johtivat laajempaan kapinaan ja käynnistivät Ranskan vuoden 1848 vallankumouksen, jonka seurauksena Louis-Philippe pakeni Englantiin "herra Smithinä".
Abdikaatio, perhe ja elämä maanpaossa
24. helmikuuta 1848 Louis-Philippe luopui kruunusta ja yritti periaatteessa järjestää vallan siirron perillisen kautta, mutta vallankumous johti nopeasti tasavallan julistamiseen (Toinen tasavalta). Hänen vanhin poikansa ja perijänsä Ferdinand-Philippe oli kuollut onnettomuudessa vuonna 1842, mikä vaikeutti perheelle järjestettävää rauhallista valtasuuntaa. Louis-Philippe pakeni Englantiin ja asettui maanpakoon Claremontiin, Surreyyn, missä hän eli elämänsä loppuun saakka.
Kuolema ja perintö
Louis-Philippe kuoli 26. elokuuta 1850 Claremontissa. Hänen valtakautensa perintö on monimutkainen: toisaalta hän vakautti Ranskaa 1830-luvulla, edisti talouskasvua, infrastruktuuria ja piti Ranskan suhteellisen vakaana Euroopan politiikassa; toisaalta hänen hallintonsa rajoitettu demokratia, porvarillinen etujen korostaminen ja ajoittainen poliittinen sorto kasvattivat luokkaristiriitoja ja johtivat lopulta 1848 tapahtumiin. Heinäkuun monarkian päättyminen avasi tien uudelle poliittiselle jakautumiselle ja toiselle tasavallalle.
Varhainen elämä
Hän syntyi Pariisin Palais Royalissa ja sai nimekseen Louis Philippe d'Orléans, Louis Philippe isänsä kunniaksi. Hänen vanhempansa olivat Orléansin herttua ja herttuatar. Yksi Ranskan kuninkaallisen hovin korkeimmista jäsenistä. Hän syntyi prinssiksi, jonka verenperimä oikeutti hänet puhuttelemaan nimellä Hänen Ylhäisyytensä. Hän sai syntymästään lähtien Valois'n herttuan arvonimen, joka oli yksi hänen isänsä toissijaisista arvonimistä. Hän oli vanhin herttuan ja herttuattaren neljästä lapsesta. Hän kuului Orléansin sukuun, joka oli Bourbonin hallitsevan suvun kadettihaara. Nämä kaksi sukuhaaraa polveutuivat molemmat suoraan Ludvig XIV:stä ja kilpailivat usein keskenään.
Hänen koulutuksestaan vastasi Madame de Genlis, joka oli myöhemmin hänen isänsä rakastajatar. Hän oli se, joka juurrutti nuoreen prinssiin melko liberaalin asenteen. Kun Louis Philippen isoisä kuoli vuonna 1785, hänen isänsä seurasi häntä Orléansin herttuan virassa ja Louis Philippe seurasi isäänsä Chartresin herttuan virassa.
Hänen vanhempiensa avioliitto oli kireä, ja herttua oli kuuluisa lukuisista avioliiton ulkopuolisista suhteistaan, ja hänen vaimonsa hyväksyi vain hiljaa hänen uskottomuutensa. Hän oli tunnetusti uskonnollinen nainen, joka nautti lastensa kasvamisen seuraamisesta. Louis Philippe oli vanhin pariskunnan neljästä lapsesta. Louis Philippe oli hyvin läheinen veljensä, nuoremman Montpensierin herttuan kanssa.
Vuonna 1792 hän liittyi Ranskan armeijaan ja lähti taistelemaan Itävaltaan. Huhtikuussa 1793 hän kuitenkin karkasi. Hän ei voinut palata Ranskaan, joten hän löysi työtä opettajana Sveitsistä. Sitten hän muutti Ruotsiin. Sen jälkeen hän asui Yhdysvalloissa ja muutti lopulta Englantiin.
Napoleonin luopumisen jälkeen vuonna 1814 Louis Philippe palasi Ranskaan. Kuningas Ludvig XVIII antoi hänelle takaisin Orléansin kartanot.
Avioliitto
Vuonna 1808 kosi prinsessa Elisabetia, Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas Yrjö III:n tytärtä. Hänen katolilaisuutensa ja hänen äitinsä kuningatar Charlotten vastustuksen vuoksi prinsessa kieltäytyi tarjouksesta vastahakoisesti.
Vuonna 1809 Louis Philippe avioitui Napolin ja Sisilian prinsessa Maria Amalian kanssa, joka oli Napolin kuningas Ferdinand IV:n ja Itävallan Maria Carolinan tytär. He saivat kymmenen lasta. Maria Amalia oli myös edesmenneen kuningatar Marie Antoinetten veljentytär.
Hän kuoli 26. elokuuta 1850 Claremont, Surrey, Englanti.
Chartresin herttua ja herttuatar sekä Louis Philippe -lapsi (vuoden 1837 kopio vuoden 1776 alkuperäiskuvasta).
Lapset
- Ferdinand Philippe, Orléansin herttua (3. syyskuuta 1810 - 13. heinäkuuta 1842) avioitui Mecklenburg-Schwerinin herttuatar Helenen kanssa ja sai lapsia.
- Louise (3. huhtikuuta 1812 - 11. lokakuuta 1850) avioitui Belgian Leopold I:n kanssa ja sai lapsia.
- Marie (12. huhtikuuta 1813 - 6. tammikuuta 1839) avioitui naimisiin Württembergin herttua Alexanderin kanssa, sai lapsia.
- Louis, Nemoursin herttua (25. lokakuuta 1814 - 26. kesäkuuta 1896) avioitui Saksin-Coburgin ja Gothan prinsessa Victorian kanssa ja sai lapsia.
- François, Joinvillen prinssi (14. elokuuta 1818 - 16. kesäkuuta 1900) avioitui Brasilian prinsessa Franciscan kanssa ja sai lapsia.
- Françoise (26. maaliskuuta 1816 - 20. toukokuuta 1818) kuoli nuorena.
- Clémentine (6. maaliskuuta 1817 - 16. helmikuuta 1907) avioitui Saksin-Coburgin ja Gothan prinssi Augustin kanssa, ja heillä oli lapsia.
- Kaarle, Penthièvren herttua (1. tammikuuta 1820 - 25. heinäkuuta 1828) kuoli nuorena.
- Henri, Aumalen herttua (16. tammikuuta 1822 - 7. toukokuuta 1897) avioitui Sisilian prinsessa Carolinan Augustan kanssa ja sai lapsia.
- Antoine, Montpensierin herttua (31. heinäkuuta 1824 - 4. helmikuuta 1890) avioitui Espanjan Infanta Luisa Fernandan kanssa ja sai lapsia.
Legacy
Ranskan kuninkaana hän antoi lapsilleen ja jälkeläisilleen laillisen oikeuden käyttää Orléansin prinssin/ss:n arvonimeä. Kuninkaallisen korkeuden tyyliin.
Otsikot ja tyylit
- 6. lokakuuta 1773 - 18. marraskuuta 1785 Hänen ylhäisyytensä Valois'n herttua.
- 18. marraskuuta 1785 - 6. marraskuuta 1793 Hänen ylhäisyytensä Chartresin herttua.
- 6. marraskuuta 1793 - 21. syyskuuta 1824 Hänen ylhäisyytensä Orléansin herttua.
- 21. syyskuuta 1824 - 9. elokuuta 1830 Hänen kuninkaallinen korkeutensa Orléansin herttua.
- 9. elokuuta 1830 - 24. helmikuuta 1848 Hänen Majesteettinsa [Ranskan] kuningas.
- 24. helmikuuta 1848 - 26. elokuuta 1850 Hänen Majesteettinsa kuningas Louis Philippe.
Heinäkuun monarkian vaakunat (1831-48).
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Kuka oli Louis Philippe I?
V: Louis Philippe I oli toinen henkilö, jolla oli Ranskan kuninkaan titteli.
K: Miksi Ranskasta tuli tasavalta?
V: Ranskasta tuli tasavalta Ludvig XVI:n ja Marie Antoinetten teloituksen jälkeen.
K: Kuinka kauan Louis Philippe vietti maanpaossa ennen kuin hänestä tuli kuningas?
V: Louis Philippe vietti 21 vuotta maanpaossa, ennen kuin hänestä tuli kuningas Ranskan Kaarle X:n luovuttua vallasta vuonna 1830.
Kysymys: Millä nimellä Louis-Philippen hallituskausi tunnettiin?
V: Louis-Philippen valtakausi tunnettiin heinäkuun monarkiana.
K: Mitä Louis-Philippe edisti valtakautensa aikana?
V: Louis-Philippe edisti ystävyyttä Ison-Britannian kanssa ja tuki kolonialismia, erityisesti Algerian valloitusta.
K: Miksi Louis Philippe pakeni Englantiin "herra Smithinä"?
V: Ranskalaiset joukot ampuivat mielenosoittajia, mikä käynnisti Ranskan vuoden 1848 vallankumouksen ja sai Louis Philippen pakenemaan Englantiin "herra Smithinä".
Kysymys: Mitä Ranskan kuningaskunnalle tapahtui Louis Philippen kuoleman jälkeen?
V: Louis Philippen vanhin poika ja perillinen kuoli ennen hänen seuraajakseen tuloa, mikä johti Ranskan kuningaskunnan loppumiseen.
