Marie François Sadi Carnot — Ranskan presidentti (1837–1894), murhattu 1894

Marie François Sadi Carnot — Ranskan kolmannen tasavallan presidentti (1837–1894), kausi 1887–1894 ja kohtalokas murha 1894; elämä, poliittinen ura ja perintö.

Tekijä: Leandro Alegsa

Marie François Sadi Carnot (ranskankielinen ääntäminen: [maʁi fʁɑ̃swa sadi kaʁno]; 11. elokuuta 1837 - 25. kesäkuuta 1894) oli ranskalainen valtiomies, Ranskan kolmannen tasavallan neljäs presidentti. Hän toimi Ranskan presidenttinä vuodesta 1887 siihen asti, kunnes Sante Geronimo Caserio murhasi hänet vuonna 1894.

 

Varhainen elämä ja koulutus

Sadi Carnot syntyi 11. elokuuta 1837 Limogesissa Ranskassa. Hän kuului tunnettuun Carnot-sukuun, jonka jäsenet osallistuivat aktiivisesti Ranskan poliittiseen ja tieteelliseen elämään. Nuorena hän sai teknillistä koulutusta: Carnot opiskeli muun muassa École Polytechniquessa ja jatkoi opintojaan teknillisissä ja insinööritieteellisissä aineissa. Ennen poliittista uraa hän työskenteli insinöörinä ja valtionhallinnon tehtävissä, mistä hänellä oli hyvä käytännön kokemus julkisesta hallinnosta ja talousasioista.

Ura ja poliittinen nousu

Carnot siirtyi vähitellen politiikkaan ja tuli tunnetuksi maltillisena, rehellisenä ja vastuuntuntoisena republikaanina. Hänet valittiin edustajaksi ja hän osallistui aktiivisesti kolmannen tasavallan politiikkaan. Carnot pyrki vakauden ylläpitoon ja hallinnon toimivuuteen aikana, jolloin Ranska kamppaili sisäisten poliittisten konfliktien ja sosiaalisten jännitteiden kanssa. Häntä pidettiin kompromissihakuisena johtajana, joka arvosti laajaa yhteiskunnallista ja poliittista tukea.

Presidenttikausi (1887–1894)

  • Valinta: Carnot valittiin presidentiksi vuonna 1887. Hän edusti kolmannen tasavallan maltillista linjaa.
  • Johtamistyyli: Presidenttinä hän pyrki ylläpitämään poliittista vakautta, edistämään talouden tasapainoa ja tukemaan valtion instituutioiden luotettavuutta. Hänen kautensa aikana Ranska jatkoi teollistumista ja kansainvälistä läsnäoloaan.
  • Luonne: Carnot tunnettiin vaatimattomasta elämäntavastaan, rehellisyydestään ja virkamiesmaisesta tehokkuudestaan — piirteistä, jotka herättivät monissa kunnioitusta sekä poliitikkojen että kansalaisten keskuudessa.

Murha ja seuraukset

25. kesäkuuta 1894 Sadi Carnot murhattiin julkisessa tilaisuudessa. Hänen surmaajakseen paljastui italialainen anarkisti Sante Geronimo Caserio. Tapaus järkytti Ranskaa syvästi ja lisäsi pelkoa anarkistisesta väkivallasta, minkä seurauksena hallitus kiristi otteita turvallisuudessa ja poliittisessa valvonnassa. Murha vaikutti myös yleiseen keskusteluun poliittisesta väkivallasta ja yhteiskunnallisesta vakaudesta Euroopassa.

Muisto ja perintö

Sadi Carnotia muistetaan useimmiten hänen rehellisyydestään, hallinnon vakautta korostaneesta otteestaan ja traagisesta kohtalostaan. Hänen kuolemansa on osa 1800-luvun loppupuolen Euroopan poliittista historiaa, joka heijastaa aikakauden jännitteitä — kasvavaa teollisuutta, radikaaleja poliittisia liikkeitä ja yhteiskunnallisia muutoksia. Carnotin nimi esiintyy yhä Ranskan poliittisessa muistissa, ja hänen presidenttikautensa nähdään monissa yhteyksissä pyrkimyksenä yhdistää kansakunta vaikeina aikoina.

Puheenjohtajuus

Carnot oli tunnettu rehellisyydestään, mikä teki hänestä suositun ehdokkaan Jules Grévyn seuraajaksi, joka oli eronnut skandaalin seurauksena. Hänet valittiin 616 äänellä 827 äänestä. Hän astui virkaansa kriittisenä aikana, jolloin tasavaltaan hyökättiin lähes avoimesti .

Carnot'n suosio auttoi pakottamaan kenraali Boulangerin maanpakoon. Boulanger oli konservatiivi ja monarkian kannattaja, ja hänen pelättiin yrittävän kaataa tasavallan.

Carnot oli lähes suosituimmillaan, kun hän osallistui 24. kesäkuuta 1894 Lyonissa järjestettyyn julkiseen juhlaillalliseen. Sen jälkeen Sante Geronimo Caserio -niminen italialainen anarkisti puukotti häntä, ja hän kuoli pian puolenyön jälkeen 25. kesäkuuta. Puukotus herätti laajaa kauhua ja surua, ja presidenttiä kunnioitettiin juhlallisin hautajaisseremonioin Panthéonissa.

 

Aiheeseen liittyvät sivut

  • Ranskan politiikka
 


Etsiä
AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3