Kaksoissokkokoe
Sokkokoe tai sokkokoe on testi tai koe, jossa kokeen suorittaja ei tiedä, mitä hoitoa koehenkilölle annetaan. Tarkoituksena on välttää harhaa, jota kokeen suorittaja muutoin saattaisi aiheuttaa. Jos sekä testaaja että koehenkilö ovat sokkoutettuja, kyseessä on kaksoissokkokoe.
Oletetaan, että kuluttajia pyydetään vertailemaan eri tuotemerkkien makuja. On selvää, että tuotteen tunnistetiedot on pidettävä piilossa - muuten kuluttajat suosivat yleensä sitä tuotemerkkiä, jonka he tuntevat. Vastaavasti lääkettä testattaessa potilaiden ja kokeen suorittajan ei pitäisi tietää kussakin tapauksessa annettua annosta.
Sokkotutkimuksen vastakohta on avoin tutkimus. Termit sokea (adjektiivi) tai sokeuttaa (transitiivinen verbi), kun niitä käytetään tässä merkityksessä, ovat kuvaannollisia laajennuksia kirjaimellisesta ajatuksesta, jonka mukaan jonkun silmät sidotaan.
Esimerkkejä
Sokkokokeita käytettiin myös puhtaasti tieteellisten puitteiden ulkopuolella. Vuonna 1817 tiedemiehistä ja muusikoista koostuva komitea vertasi Stradivarius-viulua laivainsinööri François Chanot'n valmistamaan kitaramalliseen viuluun. Tunnettu viulisti soitti kumpaakin soitinta samalla kun komitea kuunteli viereisessä huoneessa ennakkoluulojen välttämiseksi.
Yksi ensimmäisistä esseistä, joissa suositeltiin sokeaa lähestymistapaa kokeisiin yleensä, oli Claude Bernardin 1800-luvun jälkipuoliskolla tekemä, joka suositteli, että tieteellinen koe jaettaisiin kokeen suunnittelevan teoreetikon ja naiivin (ja mieluiten kouluttamattoman) tarkkailijan kesken, joka rekisteröi tulokset tuntematta etukäteen testattavaa teoriaa tai hypoteesia. Tämä ehdotus oli jyrkässä ristiriidassa valistuksen aikakauden vallitsevan asenteen kanssa, jonka mukaan tieteellinen havainnointi voi olla objektiivisesti pätevää vain, jos sen tekee hyvin koulutettu ja tietoinen tiedemies.
Kaksoissokkomenetelmät tulivat erityisen tunnetuiksi 1900-luvun puolivälissä.
Esimerkkejä
Sokkokokeita käytettiin myös puhtaasti tieteellisten puitteiden ulkopuolella. Vuonna 1817 tiedemiehistä ja muusikoista koostuva komitea vertasi Stradivarius-viulua laivainsinööri François Chanot'n valmistamaan kitaramalliseen viuluun. Tunnettu viulisti soitti kumpaakin soitinta samalla kun komitea kuunteli viereisessä huoneessa ennakkoluulojen välttämiseksi.
Yksi ensimmäisistä esseistä, joissa suositeltiin sokeaa lähestymistapaa kokeisiin yleensä, oli Claude Bernardin 1800-luvun jälkipuoliskolla tekemä, joka suositteli, että tieteellinen koe jaettaisiin kokeen suunnittelevan teoreetikon ja naiivin (ja mieluiten kouluttamattoman) tarkkailijan kesken, joka rekisteröi tulokset tuntematta etukäteen testattavaa teoriaa tai hypoteesia. Tämä ehdotus oli jyrkässä ristiriidassa valistuksen aikakauden vallitsevan asenteen kanssa, jonka mukaan tieteellinen havainnointi voi olla objektiivisesti pätevää vain, jos sen tekee hyvin koulutettu ja tietoinen tiedemies.
Kaksoissokkomenetelmät tulivat erityisen tunnetuiksi 1900-luvun puolivälissä.
Kaksoissokkokokeet
Kaksoissokkotutkimus kuvaa erityisen tiukkaa tapaa suorittaa koe. Sillä pyritään eliminoimaan koehenkilöiden ja kokeen johtajien subjektiiviset, tunnistamattomat ennakkoluulot.
Kaksoissokkokokeessa osallistujat ja tutkijat eivät tiedä, ketkä osallistujista kuuluvat kontrolliryhmään ja ketkä koeryhmään. Koehenkilöiden satunnainen jakaminen koe- ja kontrolliryhmiin on avainasemassa kaikissa kaksoissokkotutkimusasetelmissa. Kolmas osapuoli säilyttää tiedot siitä, keitä koehenkilöt olivat ja mihin ryhmään he kuuluivat, kunnes tutkimus on päättynyt.
Kaksoissokkomenetelmiä voidaan soveltaa mihin tahansa koetilanteeseen, jossa on mahdollista, että tutkijoiden, osallistujien tai molempien tietoinen tai tiedostamaton puolueellisuus vaikuttaa tuloksiin.
Kaksoissokkokokeet
Kaksoissokkotutkimus kuvaa erityisen tiukkaa tapaa suorittaa koe. Sillä pyritään eliminoimaan koehenkilöiden ja kokeen johtajien subjektiiviset, tunnistamattomat ennakkoluulot.
Kaksoissokkokokeessa osallistujat ja tutkijat eivät tiedä, ketkä osallistujista kuuluvat kontrolliryhmään ja ketkä koeryhmään. Koehenkilöiden satunnainen jakaminen koe- ja kontrolliryhmiin on avainasemassa kaikissa kaksoissokkotutkimusasetelmissa. Kolmas osapuoli säilyttää tiedot siitä, keitä koehenkilöt olivat ja mihin ryhmään he kuuluivat, kunnes tutkimus on päättynyt.
Kaksoissokkomenetelmiä voidaan soveltaa mihin tahansa koetilanteeseen, jossa on mahdollista, että tutkijoiden, osallistujien tai molempien tietoinen tai tiedostamaton puolueellisuus vaikuttaa tuloksiin.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on sokea tai sokkoutettu koe?
A: Sokkokoe tai sokkokoe on testi tai koe, jossa kokeen suorittaja ei tiedä, mitä hoitoa koehenkilölle annetaan.
K: Miksi sokeaa tai sokkoutettua koetta käytetään?
V: Sokkokokeen avulla vältetään harhaa, jota kokeen suorittaja saattaisi muuten aiheuttaa.
K: Mikä on kaksoissokkokoe?
V: Kaksoissokkokoe on koe, jossa sekä testaaja että koehenkilö ovat sokkoutettuja.
K: Minkälaisessa kokeessa tuotteen tunnistetiedot pitäisi salata?
V: Kokeessa, jossa kuluttajia pyydetään vertailemaan eri tuotemerkkien makua, tuotteen tunnistetiedot on salattava.
K: Miksi tuotteen tunnistetiedot pitäisi piilottaa makujen vertailukokeessa?
V: Tuotteen tunnistetiedot olisi piilotettava makujen vertailukokeessa, jotta kuluttajat eivät suosisi heille tuttua tuotemerkkiä.
K: Millaisessa kokeessa potilaiden ja kokeen suorittajan ei pitäisi tietää kussakin tapauksessa annettua annosta?
V: Lääkeaineiden testauskokeessa sekä potilaat että kokeen suorittaja eivät saisi tietää kussakin tapauksessa annettavaa annosta.
K: Mikä on sokean kokeen vastakohta?
V: Sokkokokeen vastakohta on avoin koe.
