Sokkotutkimus ja kaksoissokkokoe – määritelmä, tarkoitus ja esimerkki
Sokkotutkimus ja kaksoissokkokoe – selkeä määritelmä, tarkoitus ja käytännön esimerkki. Lue, miksi sokkotutkimus lisää luotettavuutta lääke‑ ja makutesteihin.
Sokkotutkimus (tai sokkokoe) on suunniteltu tutkimus- tai testimenetelmä, jossa tiedonvaihto kokeen suorittajan, koehenkilön tai molempien osalta on rajoitettu siten, että he eivät tiedä, mitä hoitoa, tuotetta tai käsittelyä kukin koehenkilö saa. Tällä pyritään välttämään ennakko-odotusten ja tahattoman vaikutuksen aiheuttamaa harhaa. Termiä käytettäessä tavallisesti viitataan siihen, että testin suorittaja ei tiedä, mitä hoitoa koehenkilölle annetaan; kun kumpikaan osapuoli on sokkoutettu, kyseessä on kaksoissokkokoe.
Miksi sokkotutkimus tehdään?
Sokkoutuksen tarkoituksena on vähentää systemaattista vinoutumaa, joka voi johtua esimerkiksi arvioijan odotuksista, koehenkilön odotuksista tai näiden välisestä vuorovaikutuksesta. Tunnettu ilmiö on placebo‑efekti, jossa odotukset vaikuttavat hoitovasteeseen. Sokkoutus suojaa myös arvioijaa niin, että hän ei tahattomasti tulkitse löydöksiä odotustensa mukaisesti.
Esimerkkejä käytännöstä
- Yksinkertainen kuluttajatutkimus: kuluttajia pyydetään vertailemaan eri tuotemerkkien makuja. On selvää, että tuotteen tunnistetiedot on pidettävä piilossa — muuten kuluttajat suosivat yleensä sitä tuotemerkkiä, jonka he tuntevat.
- Lääketutkimus: kun testataan uutta lääkettä, potilaiden ja kokeen suorittajan ei pitäisi tietää kussakin tapauksessa annettua annosta tai sitä, saako henkilö lumelääkettä vai aktiivista ainetta.
Sokkoutuksen muodot
- Yksinkertainen sokko (single blind): yleensä koehenkilö ei tiedä saamastaan käsittelystä, mutta tutkija tietää.
- Kaksoissokko (double blind): sekä koehenkilö että hoidon antaja/arvioija ovat sokkoutettuja.
- Kolmoissokko (triple blind): lisäksi analyytikot tai datan käsittelijät eivät tiedä ryhmäjäsennyksiä ennen analyysiä.
Kuinka sokkoutus toteutetaan käytännössä?
Sokkoutusta voidaan toteuttaa useilla käytännöllisillä keinoilla, kuten:
- identtisillä pakkaus- ja annosmuodoilla (lumelääke vs. aktiivinen lääke),
- koodatuilla lääkepakkauksilla ja keskitetyllä satunnaistuksella,
- riippumattomilla arvioijilla, jotka eivät ole mukana potilaiden hoidossa,
- turvamenettelyillä, joissa hätätilanteessa tieto voidaan avata vain tarvittaessa (unblinding).
Edut ja rajoitukset
Sokkotutkimukset vähentävät havainnoijan ja koehenkilön odotusvaikutusta ja parantavat tutkimuksen uskottavuutta. Kuitenkin sokkoutus ei poista kaikkia vinouman muotoja: esimerkiksi subjektiiviset mittarit ja sivuvaikutukset voivat paljastaa hoitoryhmän. Myös käytännölliset ja eettiset esteet voivat estää sokkoutuksen (esim. leikkaushoidoissa tai tilanteissa, joissa hoito eroaa selvästi ulkoisesti).
Etiikka ja turvallisuus
Sokkoutus edellyttää aina asianmukaista tiedonantoa ja suostumusta. Joissain tilanteissa lumelääkkeen käyttö voi olla epäeettistä, jos saatavilla on toimiva hoito. Turvallisuuden varmistamiseksi tutkimuksissa on usein riippumaton data‑ ja turvallisuuskomitea (DSMB), joka voi avata sokkoutuksen potilasturvallisuuden vuoksi.
Raportointi ja laatu
Tutkimusten raportoinnissa on tärkeää kuvata sokkoutusmenetelmät tarkasti: kuka oli sokkoutettu, miten sokkoutus toteutettiin ja otettiinko käyttöön toimenpiteitä sokkoutuksen onnistumisen arvioimiseksi. Rutiineihin kuuluu myös ilmoittaa mahdolliset sokkoutuksen murtumat ja miten ne on käsitelty analyysissä.
Sokkotutkimuksen vastakohta on avoin tutkimus, jossa kaikki osapuolet tietävät annetut hoidot. Termit sokea (adjektiivi) ja sokeuttaa (transitiivinen verbi), kun niitä käytetään tässä merkityksessä, ovat kuvaannollisia laajennuksia kirjaimellisesta ajatuksesta, jonka mukaan jonkun silmät sidotaan.
Esimerkkejä
Sokkokokeita käytettiin myös puhtaasti tieteellisten puitteiden ulkopuolella. Vuonna 1817 tiedemiehistä ja muusikoista koostuva komitea vertasi Stradivarius-viulua laivainsinööri François Chanot'n valmistamaan kitaramalliseen viuluun. Tunnettu viulisti soitti kumpaakin soitinta samalla kun komitea kuunteli viereisessä huoneessa ennakkoluulojen välttämiseksi.
Yksi ensimmäisistä esseistä, joissa suositeltiin sokeaa lähestymistapaa kokeisiin yleensä, oli Claude Bernardin 1800-luvun jälkipuoliskolla tekemä, joka suositteli, että tieteellinen koe jaettaisiin kokeen suunnittelevan teoreetikon ja naiivin (ja mieluiten kouluttamattoman) tarkkailijan kesken, joka rekisteröi tulokset tuntematta etukäteen testattavaa teoriaa tai hypoteesia. Tämä ehdotus oli jyrkässä ristiriidassa valistuksen aikakauden vallitsevan asenteen kanssa, jonka mukaan tieteellinen havainnointi voi olla objektiivisesti pätevää vain, jos sen tekee hyvin koulutettu ja tietoinen tiedemies.
Kaksoissokkomenetelmät tulivat erityisen tunnetuiksi 1900-luvun puolivälissä.
Esimerkkejä
Sokkokokeita käytettiin myös puhtaasti tieteellisten puitteiden ulkopuolella. Vuonna 1817 tiedemiehistä ja muusikoista koostuva komitea vertasi Stradivarius-viulua laivainsinööri François Chanot'n valmistamaan kitaramalliseen viuluun. Tunnettu viulisti soitti kumpaakin soitinta samalla kun komitea kuunteli viereisessä huoneessa ennakkoluulojen välttämiseksi.
Yksi ensimmäisistä esseistä, joissa suositeltiin sokeaa lähestymistapaa kokeisiin yleensä, oli Claude Bernardin 1800-luvun jälkipuoliskolla tekemä, joka suositteli, että tieteellinen koe jaettaisiin kokeen suunnittelevan teoreetikon ja naiivin (ja mieluiten kouluttamattoman) tarkkailijan kesken, joka rekisteröi tulokset tuntematta etukäteen testattavaa teoriaa tai hypoteesia. Tämä ehdotus oli jyrkässä ristiriidassa valistuksen aikakauden vallitsevan asenteen kanssa, jonka mukaan tieteellinen havainnointi voi olla objektiivisesti pätevää vain, jos sen tekee hyvin koulutettu ja tietoinen tiedemies.
Kaksoissokkomenetelmät tulivat erityisen tunnetuiksi 1900-luvun puolivälissä.
Kaksoissokkokokeet
Kaksoissokkotutkimus kuvaa erityisen tiukkaa tapaa suorittaa koe. Sillä pyritään eliminoimaan koehenkilöiden ja kokeen johtajien subjektiiviset, tunnistamattomat ennakkoluulot.
Kaksoissokkokokeessa osallistujat ja tutkijat eivät tiedä, ketkä osallistujista kuuluvat kontrolliryhmään ja ketkä koeryhmään. Koehenkilöiden satunnainen jakaminen koe- ja kontrolliryhmiin on avainasemassa kaikissa kaksoissokkotutkimusasetelmissa. Kolmas osapuoli säilyttää tiedot siitä, keitä koehenkilöt olivat ja mihin ryhmään he kuuluivat, kunnes tutkimus on päättynyt.
Kaksoissokkomenetelmiä voidaan soveltaa mihin tahansa koetilanteeseen, jossa on mahdollista, että tutkijoiden, osallistujien tai molempien tietoinen tai tiedostamaton puolueellisuus vaikuttaa tuloksiin.
Kaksoissokkokokeet
Kaksoissokkotutkimus kuvaa erityisen tiukkaa tapaa suorittaa koe. Sillä pyritään eliminoimaan koehenkilöiden ja kokeen johtajien subjektiiviset, tunnistamattomat ennakkoluulot.
Kaksoissokkokokeessa osallistujat ja tutkijat eivät tiedä, ketkä osallistujista kuuluvat kontrolliryhmään ja ketkä koeryhmään. Koehenkilöiden satunnainen jakaminen koe- ja kontrolliryhmiin on avainasemassa kaikissa kaksoissokkotutkimusasetelmissa. Kolmas osapuoli säilyttää tiedot siitä, keitä koehenkilöt olivat ja mihin ryhmään he kuuluivat, kunnes tutkimus on päättynyt.
Kaksoissokkomenetelmiä voidaan soveltaa mihin tahansa koetilanteeseen, jossa on mahdollista, että tutkijoiden, osallistujien tai molempien tietoinen tai tiedostamaton puolueellisuus vaikuttaa tuloksiin.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on sokea tai sokkoutettu koe?
A: Sokkokoe tai sokkokoe on testi tai koe, jossa kokeen suorittaja ei tiedä, mitä hoitoa koehenkilölle annetaan.
K: Miksi sokeaa tai sokkoutettua koetta käytetään?
V: Sokkokokeen avulla vältetään harhaa, jota kokeen suorittaja saattaisi muuten aiheuttaa.
K: Mikä on kaksoissokkokoe?
V: Kaksoissokkokoe on koe, jossa sekä testaaja että koehenkilö ovat sokkoutettuja.
K: Minkälaisessa kokeessa tuotteen tunnistetiedot pitäisi salata?
V: Kokeessa, jossa kuluttajia pyydetään vertailemaan eri tuotemerkkien makua, tuotteen tunnistetiedot on salattava.
K: Miksi tuotteen tunnistetiedot pitäisi piilottaa makujen vertailukokeessa?
V: Tuotteen tunnistetiedot olisi piilotettava makujen vertailukokeessa, jotta kuluttajat eivät suosisi heille tuttua tuotemerkkiä.
K: Millaisessa kokeessa potilaiden ja kokeen suorittajan ei pitäisi tietää kussakin tapauksessa annettua annosta?
V: Lääkeaineiden testauskokeessa sekä potilaat että kokeen suorittaja eivät saisi tietää kussakin tapauksessa annettavaa annosta.
K: Mikä on sokean kokeen vastakohta?
V: Sokkokokeen vastakohta on avoin koe.
Etsiä