Claude Bernard (12. heinäkuuta 1813 – 10. helmikuuta 1878) oli ranskalainen fysiologi, jota pidetään yhtenä modernin fysiologian ja kokeellisen lääketieteen perustajista. Hän oli yksi ensimmäisistä, joka korosti kokeellisten kontrollien ja sokeiden kokeiden merkitystä, jotta tieteelliset havainnot saataisiin mahdollisimman puolueettomammiksi. Bernard esitteli käsitteen milieu intérieur — sisäinen elinympäristö — joka myöhemmin Walter Cannonin ansiosta tunnettiin termillä homeostaasi, joka on keskeinen ajatus fysiologiassa ja lääketieteessä.
Tieteellinen työ ja merkittävät löydöt
Bernard kehitti kokeellista menetelmää ja korosti hypoteesien testaamista hallituissa olosuhteissa. Hän teki laajoja eläinkokeita, joiden avulla hän tutki mm. ruoansulatusta, verenkierron hermostollista säätelyä ja aineenvaihduntaa. Tunnetuimpia saavutuksia ovat muun muassa työ maksassa varastoituvan glykogeenin (sokerivaraston) selvittämiseksi sekä tutkimukset haiman ja ruoansulatuksen entsyymiaktiivisuudesta.
Bernardin kuuluisin kirja on vuodelta 1865 julkaistu teos Introduction à l'étude de la médecine expérimentale, jossa hän puolusti kokeellista lähestymistapaa lääketieteessä ja muotoili ajatuksia tutkimuksen periaatteista. Hän on myös usein siteerattu lausahduksestaan: "elämän tiede on upea ja häikäisevästi valaistu sali, johon pääsee vain kulkemalla pitkän ja kammottavan keittiön läpi", jolla hän korosti käytännön ja vaativan työn merkitystä tieteelliselle edistykselle.
Elämä, ura ja kiistat
Bernard syntyi vuonna 1813 Saint-Julienissa, lähellä Villefranche-sur-Saônea. Nuorena hän kirjoitti komedioita ja kokeili näyttämöuraa; aikaisessa vaiheessa elämäänsä hän matkusti Pariisiin esittelemään teostaan. Kritiikin myötä hän kuitenkin kääntyi kohti lääketiedettä ja lopulta omistautui kokeelliselle fysiologialle.
Vuonna 1845 Bernard meni naimisiin Françoise Marie (Fanny) Martinin kanssa; hänen vaimonsa varallisuus auttoi osaltaan rahoittamaan Bernardin tutkimuksia ja laboratorio‑toimintaa. Bernardin laajat eläinkokeet herättivät voimakasta julkista keskustelua ja vastustusta; toisaalta hän itse puolusti eläinkokeita tieteellisen edistyksen edellytyksenä ja kohtasi antivivisektion kannattajien kritiikkiä.
Bernard toimi useissa oppilaitoksissa ja sai tunnustusta työstään laajasti. Hänen kuolemansa jälkeen hänelle järjestettiin julkiset hautajaiset, mikä oli siihen aikaan poikkeuksellista ja kertoi hänen asemastaan ranskalaisen tieteen merkittävänä vaikuttajana.
Perintö
Claude Bernardin ajatukset kokeellisesta lääketieteestä ja sisäisen ympäristön merkityksestä ovat vaikuttaneet syvästi fysiologiaan, biokemiaan ja kliiniseen lääketieteeseen. Hänen korostamansa tieteellinen metodi, kontrolloidut kokeet ja objektiivisuus ovat edelleen keskeisiä tutkimuksen periaatteita, ja käsitys milieu intérieur — homeostaasi — on yksi modernin biolääketieteen kulmakivistä.
Kuollessaan Bernardille järjestettiin julkiset hautajaiset. Tällaisia kunnianosoituksia ei tuolloin tavallisesti annettu tiedemiehille, mikä kuvastaa hänen vaikutustaan Ranskan tieteellisessä ja yhteiskunnallisessa elämässä.
