Joshua Mqabuko Nyongolo Nkomo (19. kesäkuuta 1917 – 1. heinäkuuta 1999) oli Zimbabwen afrikkalaisen kansanliiton (ZAPU) johtaja ja sen perustaja. Hän kuului ndebele-heimoon (Kalanga) ja nousi yhdeksi Etelä-Rhodesian/Zimbabwen kansallisen vapautusliikkeen keskeisistä hahmoista.
Varhaiselämä ja ura ennen politiikkaa
Nkomo työskenteli nuorena opettajana ja yhteisöaktivistina, mikä johdatti hänet poliittiseen toimintaan etsiessään keinoja rotusortoa ja taloudellista epätasa-arvoa vastaan. Hänen varhaiset kokemuksensa antoivat pohjan myöhemmälle kansalliselle johtajuudelle ja yhteyksille eri etnisiin ryhmiin maassa.
Poliittinen toiminta ja ZAPU
Nkomo oli mukana perustamassa ja johtamassa useita kansallisia järjestöjä, joiden tavoitteena oli päästä eroon valkoisen vähemmistön hallinnosta Southern Rhodesiassa. Hän oli ZAPU:n (Zimbabwe African People's Union) perustaja ja pitkään sen näkyvin johtaja. ZAPU:n aseellisena siipenä toimi Zimbabwe People's Revolutionary Army (ZIPRA), joka taisteli siirtomaavallan sekä myöhemmin kilpailevan vapautusliikkeen kanssa.
Vankeus, pako ja aseellinen taistelu
Rhodesian valkoinen vähemmistöhallitus reagoi nationalistiseen toimintaan voimakkaasti: Nkomo vangittiin ja hänelle määrättiin pitkä vankeusrangaistus. Vapautumisensa ja myöhemmän maanpaon jälkeen Nkomo johti osaltaan aseellista vastarintaa sekä diplomaattista työtä kansainvälisen tuen saamiseksi. Hänen ja toisen suuren liikkeen, Robert Mugaben johtaman ZANU:n, välillä syntyi poliittinen ja sotilaallinen kilpailu vapautuskamppailun aikana.
Itsenäisyys, sisäiset konfliktit ja Unity Accord
Kun Zimbabwen itsenäisyys koitti vuonna 1980, Robert Mugaben ZANU nousi valtaan. Rauhan ja yhdistymisen sijaan seurasi jännitteitä ja väkivaltaa, erityisesti Matabelelandin alueella, jossa ZAPU:ta ja ndebeleväestöä kohtasi verinen sorto (tunnettu myös nimellä Gukurahundi). Lopulta vuonna 1987 solmittu Unity Accord yhdisti ZAPU:n ja ZANU-PF:n muodollisesti; sopimuksen jälkeen Nkomo palasi osaksi hallinnollista valtakoneistoa ja hänelle myönnettiin korkea virka (varapresidentin tehtävä), joskaan yhdistyminen ei poistanut kaikkia jakolinjoja tai kolhuja hänen kannatuksestaan.
Kuolema ja perintö
Nkomo kuoli 1. heinäkuuta 1999. Häntä muistellaan sekä vapaustaistelun johtajana että kiistanalaisena kansallisena hahmona: hänen panostaan siirtomaavallan vastaisessa kamppailussa arvostetaan, mutta poliittinen kilpailu ja sen myötä tulleet tragediat jättivät jälkensä hänen maineeseensa ja Zimbabwen poliittiseen historiaan. Nkomoa pidetään edelleen merkittävänä hahmona maan itsenäistymisen prosessissa ja monissa perinteissä hänen rooliaan juhlistetaan paikallisesti.
Hänen elämänsä ja toimintansa kuvaavat Zimbabwen muuttuvaa ja usein vaikeaa siirtymää kohti itsenäisyyttä sekä paisuvia etnisiä ja poliittisia jännitteitä, jotka vaikuttivat maan kehitykseen vuosikymmenien ajan.