Josip Broz, lempinimeltään Tito, (7. toukokuuta 1892 - 4. toukokuuta 1980) oli jugoslavialainen kommunistivallankumouksellinen, joka toimi Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan johtajana vuodesta 1945 kuolemaansa asti vuonna 1980. Vuosina 1945–1953 hän oli pääministeri ja vuosina 1953–1980 presidentti. Hänen hautajaisensa 4. toukokuuta 1980 olivat maailman suurimmat valtiolliset hautajaiset, ja niihin osallistui 128 edustajaa 154:stä YK:n jäsenmaasta. Tito oli kiistelty henkilö, jonka johtajuudesta oli vahvoja ja erilaisia mielipiteitä. Jotkut kriitikot ovat kuvailleet häntä autoritääriseksi ja hyväntahtoiseksi diktaattoriksi.


Varhaiselämä ja nousu

Tito syntyi Kroatiassa, tuolloin Austro‑Unkarin keisarikunnassa. Hän työskenteli nuorena tehtaissa ja liittyi ensimmäisen maailmansodan aikana armeijaan. Sodan jälkeen Broz liittyi kommunistiseen liikkeeseen ja nousi nopeasti puolueen riveissä. Hänestä tuli merkittävä johtaja toisen maailmansodan aikana, kun hän organisoi ja johti partisaniliikettä, joka taisteli sekä akselivaltoja että kotimaisia yhteistyöhaluisia joukkoja vastaan.

Toinen maailmansota ja liittolaisuus

Toisen maailmansodan aikana Tito johti partisansissiiliä, jonka menestys kasvatti hänen asemansa sodan jälkeisessä Jugoslaviassa. Partisaanit vakiinnuttivat vallan useilla alueilla ja lopulta perustivat uuden hallinnon sodan jälkeen. Titon armeija ja puolue onnistuivat katkaisemaan saksalaisten ja heidän liittolaistensa hallinnan monilla alueilla, mikä teki hänestä sodan jälkeisen Jugoslavian avainhahmon.

Hallinto, poliittinen järjestelmä ja talous

Tito loi sosialistisen, mutta itsenäisen polun Neuvostoliitosta poiketen. Vuonna 1948 tapahtunut eroon johtanut kiista Stalinin kanssa (Cominformin erottaminen) oli käännekohta: Jugoslavia säilytti kommunistisen järjestelmän mutta kehitti oman, ei‑moskovalaisen linjansa. Yksi tärkeä uudistus oli työpaikkojen itsehallintomalli (samohallinta), jossa yritysten työntekijöillä oli muodollisesti enemmän vaikutusmahdollisuuksia. Talouspolitiikka pyrki teollistamiseen ja sosiaalisten palveluiden laajentamiseen, ja useissa vaiheissa Jugoslavia saavutti suhteellista vaurautta verrattuna muihin itäblokin maihin.

Kansainväliset suhteet ja liikkeellepaneva rooli

Tito oli yksi ei‑liittoutuneiden valtioiden liikkeen (Non‑Aligned Movement) perustajista ja Belgradin rooli 1961 perustamisessa vahvisti hänen kansainvälistä asemaansa. Hänen ulkopolitiikkansa korosti puolueettomuutta kylmän sodan suurvaltojen suhteissa ja etsi yhteistyötä sekä lännen että kehitysmaiden kanssa.

Ihmisoikeudet, oppositio ja kritiikki

Vaikka Tito poikkesi Neuvostoliiton tiukimmasta mallista, hänen hallintonsa oli autoritaarinen monella tapaa. Poliittinen oppositio tukahdutettiin, ja turvallisuuspalveluilla (mm. UDBA) oli laajat valtuudet valvoa ja pidättää toisinajattelijoita. Erityisesti Stalinin kannattajien karkotusleiri Goli Otok on jäänyt merkittäväksi esimerkiksi poliittisista vainoista. Myös sensuuri, liikkumisen ja yhdistymisvapauden rajoitukset sekä satunnaiset mielivaltaiset pidätykset kuuluvat hänen hallintonsa varjoihin.

Johtamistyyli ja persoona

Tito henkilöityi vahvasti jugoslavialaisuuden ideaan ja hänet nähtiin monesti liittovaltion yhdistävänä voimana. Häneen liittyi myös jonkin verran persoonallisuuskulttia: hänen nimensä ja kuvansa olivat laajasti näkyvillä, mutta toisaalta hän ei rakentanut aivan samaa julkista henkilöpalvontaa kuin jotkin muut kommunistiset johtajat. Hänet nimettiin muun muassa marsalkaksi ja hänet tunnettiin karismaattisena ja päättäväisenä poliitikkona.

Perintö

Titon kuoleman jälkeen Jugoslavian liittovaltio pysyi muodollisesti pystyssä vielä vuosikymmeniä, mutta erilaisten kansallisten ja taloudellisten jännitteiden seurauksena liitto hajosi 1990‑luvulla useiksi itsenäisiksi valtioiksi. Häntä muistetaan sekä valtiota rakentaneena johtajana että ihmisoikeuksia rajoittaneena autoritäärinä vallankäyttäjänä. Tito ja hänen aikakautensa herättävät edelleen voimakkaita mielipiteitä historian ja politiikan tutkijoiden sekä tavallisten ihmisten keskuudessa.

Yhteenveto: Tito oli keskeinen sotilas- ja poliittinen johtaja, joka loi Jugoslaviasta Neuvostoliitosta erillään pysyneen sosialistisen valtion. Hänen kaudellaan oli sekä modernisoivia ja yhdistäviä piirteitä että autoritaarisia ja oikeuksia rajoittavia käytäntöjä. Hänen perintönsä on monisyinen ja sitä arvioidaan eri tavoin eri näkökulmista.