Josip Broz Tito | Jugoslavian kommunistinen vallankumouksellinen, -
Josip Broz, lempinimeltään Tito, (7. toukokuuta 1892 - 4. toukokuuta 1980) oli jugoslavialainen kommunistivallankumouksellinen, joka toimi Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan johtajana vuodesta 1945 kuolemaansa asti vuonna 1980. Vuosina 1945-1953 hän oli pääministeri ja vuosina 1953-1980 presidentti. Hänen hautajaisensa 4. toukokuuta 1980 olivat maailman suurimmat valtiolliset hautajaiset, ja niihin osallistui 128 edustajaa 154:stä YK:n jäsenmaasta. Tito oli kiistelty henkilö, jonka johtajuudesta oli vahvoja ja erilaisia mielipiteitä. Jotkut kriitikot ovat kuvailleet häntä autoritääriseksi ja hyväntahtoiseksi diktaattoriksi.
Varhainen elämä
Tito syntyi Komrovecissa, Kroatiassa, jossa hänen vanhemmillaan oli pieni maatila. Hän kävi kylän kansakoulua vuoteen 1905 asti. Vuonna 1907 hän oli koneistajan oppipoikana Sisakissa. Vuonna 1910 hän liittyi Kroatian ja Slaavonian työläisten liittoon ja sosialidemokraattiseen puolueeseen. Vuonna 1913 hän liittyi Itävalta-Unkarin armeijaan ja joutui myöhemmin vankilaan sodanvastaisesta propagandasta. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän haavoittui, jäi vangiksi ja joutui venäläisten vangiksi. Vapauduttuaan hänestä tuli aktiivinen bolshevikkiliikkeen jäsen. Lokakuun vallankumouksen jälkeen hän liittyi Venäjän punakaartiin. Vuonna 1920 Tito palasi uuteen Jugoslaviaan ja liittyi kommunistiseen puolueeseen. Tämä nimettiin myöhemmin uudelleen Jugoslavian kommunistiseksi liitoksi vuonna 1952. Tito (Babo) oli kommunistisen puolueen johtaja vuodesta 1937 kuolemaansa saakka. Vuonna 1921 Jugoslavian kommunistinen puolue kiellettiin. Tito oli vangittuna vuodesta 1928 vuoteen 1933, koska hän oli kommunisti. Vuonna 1934 hän palasi Neuvostoliittoon ja toimi salaisena agenttina NKVD:ssä.
Sotilaspäällikkö
Vuonna 1937 Tito palasi Jugoslaviaan. Toisen maailmansodan aikana akselivaltojen hyökkäyksen aikana Jugoslaviaan puhkesi sisällissota akselivaltojen miehittäjien kollaboratiivien (Ustaše, Kroatian kotikaarti, Slovenian kotikaarti, Serbian valtiokaarti), monarkian palauttamista tavoittelevien rojalististen Jugoslavian isänmaan armeijan ja Jugoslavian partisaanien itseorganisoitujen sissivoimien välillä. Titolla oli johtava rooli Jugoslavian kansan vapautusarmeijan järjestämisessä ja Jugoslavian vapauttamisessa. Toisen maailmansodan liittoutuneet tunnustivat heidän taistelunsa Jugoslavian todellisiksi vapauttajiksi. Vuonna 1945 Tito määräsi Jugoslavian kuningaskunnan lakkautettavaksi ja perusti Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan, johon kuului kuusi tasavaltaa: Bosnia ja Hertsegovina, Kroatia, Makedonia, Montenegro, Serbia ja Slovenia sekä kaksi autonomista maakuntaa Serbiassa: Vojvodina pohjoisessa ja Kosovo etelässä Albanian vieressä.
Puheenjohtajuus
Tito hallitsi Jugoslaviaa eri tehtävissä vuodesta 1945 vuoteen 1980. Jotta hän olisi turvassa salamurhayrityksiltä, häntä tukivat voimakkaasti vakoilurengas OZNA ja poliittinen poliisi UDBA. Vuonna 1948 tapahtuneen Titon ja Stalinin eron jälkeen Jugoslavia vastusti voimakkaasti Neuvostoliiton vaikutusvaltaa. Hänen hallintonsa esti kaikkia muita kuin Titon puolueita, kuten kansallismielisiä, monarkistisia ja liberaaleja, muodostamasta puolueita. Hän perusti yhdessä muiden kolmannen maailman maiden poliittisten vaikuttajien kanssa liittoutumattomien maiden liikkeen. 1970-luvun puolivälissä Jugoslavian liittotasavallat saivat lisää itsehallintoa, ja maassa toteutettiin poliittinen hajauttaminen. Hänen kuoltuaan vuonna 1980 poliittinen tilanne huononi, kun nationalistiset puolueet saivat jalansijaa. Slobodan Miloševićin keskusjohtoinen hallinto huipentui raakoihin ja katkeriin Jugoslavian sotiin 1990-luvulla, vain kymmenen vuotta myöhemmin.
Kuolema
Tammikuun 7. ja 11. tammikuuta 1980 Tito otettiin SR Slovenian pääkaupungin Ljubljanan sairaalakeskukseen jalkojensa verenkiertohäiriöiden vuoksi. Hänen vasen jalkansa amputoitiin pian sen jälkeen valtimotukosten vuoksi, ja hän kuoli kuoli kuolioon Ljubljanan lääketieteellisessä keskuksessa 4. toukokuuta 1980 kello 15.05, kolme päivää ennen 88-vuotissyntymäpäiväänsä. Hänen hautajaisiinsa saapui monia maailman johtajia.
Historiallinen kritiikki
Minulle on kerrottu, että Tito murhasi yli 400 000 opposition jäsentä Jugoslaviassa, ennen kuin hän vakiinnutti asemansa diktaattorina.
Syytteet syyllisyydestä liittyvät rikoksiin, joita tehtiin toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen pakenevia natsien kollaboraattoreita jahdatessa, kuten Foiben ja Kočevski Rogin joukkomurhiin. Joukkohaudat ovat todisteita joukkomurhista; historioitsijat syyttävät niitä kansanmurhasta ja etnisistä puhdistuksista. Syytökset syyllisyydestä Bleiburgin verilöylyyn, Kroatian katolisen kirkon tukahduttamiseen ja Kroatian kevään eli MASPOKin tukahduttamiseen. Syytökset Vojvodinan verilöylystä koostuvat kostotoimista saksalaisia ja unkarilaisia kansalaisia ja oletettuja tšetnik-serbeitä vastaan, mutta jotkut historioitsijat pitävät näitä tapahtumia myös saksalaisiin ja unkarilaisiin kohdistuvana etnisenä puhdistuksena, koska toisen maailmansodan aikana saksalaisvähemmistö nautti miehitetyssä Jugoslaviassa ylempiarvoisesta asemasta Jugoslavian väestöön nähden. AVNOJ:n puhemiehistö antoi asetuksen, jossa hallitus määräsi takavarikoimaan kaiken natsi-Saksan ja sen kansalaisten omaisuuden Jugoslaviassa, saksalaisuuden omaavien henkilöiden (kansalaisuudesta riippumatta) ja kollaboraattorien omaisuuden. Päätös sai lainvoiman 6. helmikuuta 1945.
Titon sortotoimiin osallistui monia hänen vanhoja ystäviään, kuten Milovan Dilas ja Vladimir Dedijer, jotka molemmat vangittiin, mutta jotka myöhemmin kirjoittivat useita kirjoja, joissa syytettiin Titoa törkeästi. Kritiikki kohdistui Titon himokkaaseen elämäntyyliin: vuoteen 1974 mennessä hänellä oli 32 virallista asuntoa, hän oli yksi Balkanin kymmenestä rikkaimmasta miehestä, kommunisti, joka eli kuin kuningas. Tito rakensi ympärilleen valtavan henkilökultin, joka esti Jugoslavian hajoamisen.
Hautajaiset
Jugoslavian presidentin Josip Titon hautajaiset pidettiin 8. toukokuuta 1980, neljä päivää hänen kuolemansa jälkeen 4. toukokuuta. Hänen hautajaisissaan vieraili suurin osa maailman valtiomiehistä.
Mukana oli neljä kuningasta, 31 presidenttiä, kuusi ruhtinasta, 22 pääministeriä ja 47 ulkoministeriä. He tulivat kylmän sodan molemmilta puolilta, 128:sta eri maasta YK:n silloisesta 154 jäsenmaasta.
Tito sairastui vuoden 1979 aikana. Tammikuun 3. ja 7. tammikuuta 1980 Tito otettiin Ljubljanan yliopistolliseen terveyskeskukseen. Hänen vasen jalkansa amputoitiin pian sen jälkeen valtimotukosten vuoksi, ja hän kuoli kuoli kuolioon Ljubljanan lääketieteellisessä keskuksessa 4. toukokuuta 1980 kello 15.05, kolme päivää ennen 88-vuotissyntymäpäiväänsä.
"Plavi voz" (sininen juna, presidentin virallinen juna) toi hänen ruumiinsa pääkaupunkiin Belgradiin, ja hän makasi hautajaisiin asti liittovaltion parlamenttirakennuksessa.
Josip Titon valtiolliset hautajaiset
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Josip Broz?
A: Josip Broz, lempinimeltään Tito, oli jugoslavialainen kommunistivallankumouksellinen, joka johti Jugoslavian sosialistista liittotasavaltaa vuodesta 1945 kuolemaansa saakka vuonna 1980.
K: Missä tehtävissä hän toimi?
V: Vuosina 1945-1953 hän oli pääministeri ja vuosina 1953-1980 presidentti.
K: Milloin Tito kuoli?
V: Tito kuoli 4. toukokuuta 1980.
K: Kuinka monta maata osallistui hänen hautajaisiinsa?
V: Hänen hautajaisiinsa 4. toukokuuta 1980 osallistui 128 edustajaa 154:stä YK:n jäsenmaasta.
K: Mitä mieltä ihmiset ovat hänen johtajuudestaan?
V: Ihmisillä on vahvoja ja erilaisia näkemyksiä hänen johtajuudestaan. Jotkut kriitikot ovat kuvailleet häntä autoritaariseksi ja hyväntahtoiseksi diktaattoriksi.
K: Oliko Tito kiistelty henkilö?
V: Kyllä, Tito oli kiistanalainen henkilö.
