Josquin des Prez
Josquin des Prez (syntynyt St Quentinin lähellä joskus vuosien 1450 ja 1455 välillä; kuollut St Condé-sur-l'Escaut, 27. elokuuta 1521) oli ranskalainen säveltäjä. Hän oli yksi renessanssin suurimmista säveltäjistä. Hän muutti musiikkia keskiaikaisten sävellysten äänimaailmasta ja kehitti tyylin, joka johti 1500-luvun renessanssisäveltäjien, kuten Adrian Willaertin, Palestrinan, Lassuksen ja Byrdin, suuriin sävellyksiin.
Vuonna 1611 tehty puupiirros Josquin des Prezistä, joka on kopioitu hänen elinaikanaan tehdystä, nyt kadonneesta öljymaalauksesta.
Life
Varhaisvuodet
Josquin syntyi noin 1450-55 ja kuoli vuonna 1521. Nimi Josquin oli tuolloin yleinen nimi Pohjois-Ranskassa ja Flanderissa. Se oli bretonialaisen pyhimyksen nimi, joka oli elänyt kyseisellä alueella 7. vuosisadalla. Nimi Des Prez alkoi suvussa lempinimenä, ja vähitellen siitä tuli sukunimi. Vanhoissa asiakirjoissa nimi Josquin des Prez kirjoitetaan usealla eri tavalla. Usein häntä kutsutaan yksinkertaisesti nimellä "Josquin".
Tiedämme hyvin vähän hänen elämästään. Tiedämme hyvin vähän siitä, mitä ihmiset ajattelivat hänestä hänen elämänsä aikana, vaikka hänen kuolemansa jälkeen monet ihmiset ihailivat hänen musiikkiaan. Jopa hänen syntymäpaikkansa on epävarma. Emme tiedä, missä hän sai musiikkikoulutuksensa. Häntä kuvailtiin "Ockeghemin oppilaaksi", mutta se voi tarkoittaa vain sitä, että hän opiskeli Ockeghemin musiikkia.
Tiedämme, että hänestä tuli laulaja Aix-en-Provencen kappelissa, Anjoun herttuan kappelissa. Herttuan kuoltua vuonna 1480 hän työskenteli Ranskan kuninkaan Ludvig XI:n palveluksessa, kunnes hänkin kuoli vuonna 1483. Emme tiedä, missä hän työskenteli sen jälkeen, mutta hän julkaisi jonkin verran musiikkia, muun muassa kuusi chansonia. Hän työskenteli todennäköisesti jonkin aikaa Milanossa.
Italia
Vuonna 1489 Josquin lähti Roomaan ja työskenteli paavin kappelissa. Hän viipyi siellä ainakin vuoteen 1495 asti, mahdollisesti myöhemminkin. Siellä hän kirjoitti musiikkia kappeliin, muun muassa joitakin motetteja. Hänen musiikkinsa alkoi tulla tunnetuksi joissakin Pohjois-Italian osissa. Italiassa käytiin sotaa. Ranskan kuningas tunkeutui useaan otteeseen osaan Italiaa. Josquin näyttää kirjoittaneen useita kappaleita Ranskan kuninkaallista hovia varten, mukaan lukien hautajaismusiikkia kuningas Ludvig XII:n kuoleman johdosta vuonna 1515.
Hän toimi vuoden ajan (1503-1504) maestro di cappella Ferrarassa. Hän saattoi jättää tämän työn ruttotaudin puhkeamisen vuoksi. Muutama kuukausi hänen lähtönsä jälkeen työn otti vastaan kuuluisa säveltäjä Jacob Obrecht. Obrechtille maksettiin vain puolet Josquinin palkasta. Hyvin pian sen jälkeen Obrecht kuoli ruttoon.
Myöhemmät vuodet Pohjois-Ranskassa
Vuodesta 1504 kuolemaansa 1521 asti Josquin oli jälleen Pohjois-Ranskassa, jossa hän toimi Condé-sur-l'Escaut'n provostina, joka on mahdollisesti hänen synnyinpaikkansa. Kirkko oli hyvin tärkeä, ja siinä oli erinomainen kuoro.
Ennen kuolemaansa Josquin maksoi paljon veroja varmistaakseen, että hänen omaisuutensa ei kuoltuaan menisi paikalliselle kartanonherralle vaan hänen kirkolleen. Hänen kuolemansa jälkeen hänen talonsa myytiin, ja rahat käytettiin erityisiin jumalanpalveluksiin hänen muistokseen. Hänen vanhan talonsa seinällä oli Neitsyt Marian patsas, ja kun kirkkokulkueet kulkivat ohi, ne pysähtyivät sen eteen ja lauloivat Josquinin motetit Pater Noster ja Ave Maria.
Hänen musiikkinsa
Hänen musiikkinsa on lähes yksinomaan kuoromusiikkia. Se koostuu pääasiassa kirkkomusiikista: moteteista ja messuista, mutta hän kirjoitti myös jonkin verran maallista (ei-uskonnollista) musiikkia, mukaan lukien joitakin chansoneja (ranskalaisia lauluja) ja jonkin verran instrumentaalimusiikkia. Yksi suosittu laulu on nimeltään El Grillo . Se tarkoittaa "sirkkaa" ja kuvaa sirkan laulua ruohikossa.
Josquin oli polyfonian mestari. Hänen nimestään oli tullut niin kuuluisa, että hänen kuolemansa jälkeen monet kustantajat painattivat muiden säveltäjien musiikkia ja tekeytyivät Josquinin säveltämiksi, jotta useammat ihmiset ostaisivat sitä. Viime vuosina musiikkitieteilijät ovat tutkineet monia näistä käsikirjoituksista hyvin huolellisesti ja yrittäneet selvittää, mitkä niistä olivat todella Josquinin käsialaa.
