Konrad Hermann Josef Adenauer (syntynyt 5. tammikuuta 1876 Kölnissä; kuollut 19. huhtikuuta 1967 Rhöndorfissa (Bad Honnefin kaupunginosa)). Vuosina 1949–1963 hän oli Saksan liittotasavallan ensimmäinen liittokansleri (Bundeskanzler) ja vuosina 1951–1955 ulkoministeri.

Varhaiselämä ja ura ennen sotaa

Adenauer syntyi kaupunkiperheeseen Kölnissä ja oli perheensä viidestä lapsesta kolmas. Perhe oli katolinen, ja Adenauerille uskonto oli merkittävä osa identiteettiä. Hän opiskeli lakia ja toimi juristina ennen poliittista uraansa. Adenauer aloitti kunnallispolitiikan ja valittiin vuonna 1906 Kölnin kaupunginvaltuustoon. Vuonna 1917 hänestä tuli Kölnin pormestari, ja hän hoiti tehtävää pitkään vuosina 1917–1933.

Toinen maailmansota ja kansallissosialistien aika

Adenauer kuului aluksi katoliseen Zentrum-puolueeseen. Kun natsit nousivat valtaan, hän menetti pormestarinvirkansa vuonna 1933 ja joutui myöhemmin myös painostuksen ja vainon kohteeksi: hänet erotettiin virasta, hänelle asetettiin rajoituksia ja hänet pidätettiin useita kertoja. Toisen maailmansodan aikana hän pysyi poliittisesti vastahankaisena natsihallinnolle. Heinäkuun 1944 murhayrityksen (20.7.-attentaatin) jälkitilanteessa moni epäilty vastustaja joutui erityiseen vaaraan; Adenauer pidätettiin lyhyeksi ajaksi ja oli muutenkin tarkkailun kohteena.

Paluu politiikkaan sodan jälkeen

Sodan jälkeen Adenauer palasi lyhyesti taas Kölnin pormestariksi vuonna 1945, mutta menetti paikan pian liittomaaviranomaisten ja paikallisten voimasuhteiden muuttuessa. Hän osallistui aktiivisesti Saksan poliittiseen jälleenrakennukseen. Parlamentarischer Ratissa (perustuslain laatineessa parlamentissa) hän oli mukana keskeisissä neuvotteluissa ja toimi yhtenä johtavista hahmoista, puheenjohtajana ja järjestäjänä 1948–1949 tapahtumissa, jotka johtivat Saksan perustuslakiin (Grundgesetz).

CDU:n perustaminen ja Bonn pääkaupunkina

Adenauer oli merkittävä tekijä kristillis-sosiaalis-liberalien yhteisen liikkeen kokoamisessa ja oli keskeinen CDU:n (Christlich Demokratische Union) perustamisvaiheissa ja sen johtohahmo vuosikymmenten ajan. Hän vaikutti myös siihen, että Länsi-Saksan pääkaupungiksi valittiin Bonn Frankfurt am Mainin sijaan — valinta tehtiin osin symbolisista ja käytännön syistä sekä liittovaltiorakenteen väliaikaisuuden vuoksi.

Liittokanslerina: ulko- ja sisäpoliittinen suunta

Vuonna 1949 Adenauer valittiin Saksan liittotasavallan ensimmäiseksi liittokansleriksi. Hänen linjansa oli vahvasti lännessä suuntautuva: hän pyrki liittämään Länsi-Saksan länsimaihin poliittisesti ja sotilaallisesti, tukeutuen Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan ja Ranskaan kylmän sodan vastapainona. Hän oli keskeinen toimija siinä, että Länsi-Saksa liittyi lännen järjestöihin ja turvatakuihin ja hyväksyttiin kansainväliseen yhteisöön.

  • Nato-jäsenyys: Adenauer tuki Saksan palauttamista turvallisuuspoliittisesti ja sen liittymistä Natoon (yhteisön jäsenyys vuonna 1955 oli hänen ulkopoliittisen ohjelmansa keskeinen tavoite).
  • Taloudellinen suunta: Hän kannatti sosiaalista markkinataloutta ja yhteistyötä talousasioissa; tämä ajuri, yhdessä talousministeri Ludwig Erhardin toimien kanssa, loi pohjan Saksan uudelle taloudelliselle elpymiselle eli ns. "Wirtschaftswunderille".
  • Ulko- ja läntinen integraatio: Adenauer edisti Euroopan yhteistyötä ja Saksan paikkaa integroituvassa lännessä; hän oli mukana myös keskusteluissa Euroopan yhdentymisestä ja Länsi-Euroopan puolustusyhteistyöstä.
  • Suhteet Ranskaan: Adenauer teki merkittävän työn Saksan ja Ranskan lähentämiseksi, mikä huipentui läheisempään yhteistyöhön ja myöhemmin Élysée-sopimukseen (Élysée Treaty), jonka hän allekirjoitti yhteistyössä Ranskan johtajien kanssa (sopimus solmittiin 1963).
  • Suhde Israelin valtiolle: Hänen hallintonsa teki myös ratkaisevia päätöksiä juutalaisten vainoista ja toisen maailmansodan seurauksista: Länsi-Saksa solmi korvaussopimuksia Israelin kanssa (ns. Luxemburgin sopimus 1952), mikä oli osa valtion halua kantaa vastuuta historian rikkomuksista.
  • Hallstein-oppi: Adenauer kannatti myös tiukkaa diplomaattista linjaa DDR:ää vastaan, minkä ilmentymänä oli Hallstein-oppi, jonka mukaan Länsi-Saksa ei solminut diplomaattisia suhteita valtioiden kanssa, jotka tunnustivat Itä-Saksan.

Valintakierrokset, ero ja viimeiset vuodet

Adenauer valittiin uudelleen useita kertoja ja hänestä tuli yksi Saksan historian pitkäaikaisimmista johtajista. Hänen valtakautensa aikana CDU vakiinnutti asemansa Saksan poliittisena suurvaltana. Vuonna 1963 hän luopui liittokanslerin tehtävästä ja valtansa siirtyi seuraajalle; hänen seuraajansa liittokanslerina oli Ludwig Erhard. Adenauer säilytti edelleen vaikutusvaltaansa ja pysyi liittopäivien jäsenenä kuolemaansa saakka 19. huhtikuuta 1967.

Perintö ja merkitys

Konrad Adenauerin merkitys Saksan jälleenrakennuksessa on suuri: hän auttoi vakauttamaan maan demokratian, suuntaamaan sen länteen ja aloittamaan pitkäaikaisen talouskasvun. Hänen toimensa Euroopan yhdentymisen ja Ranskan kanssa solmitun yhteistyön hyväksi muovasivat Kylmän sodan jälkeistä Eurooppaa. Adenauer nähdään usein modernin Länsi-Saksan rakentajana — konservatiivina ja pragmaattisena johtajana, joka laittoi valtion perusrakenteet ja kansainväliset liitot uudelleen paikoilleen vaikean menneisyyden jälkeen.