Katolisuus

Ominaisuudet

Sana "katolilaisuus" viittaa moniin asioihin, kuten sen uskonnollisiin uskomuksiin (joita kutsutaan "teologioiksi" ja "opeiksi") ja sen jumalanpalvelusmuotoihin (joita kutsutaan liturgioiksi). Sana viittaa myös katoliseen uskonnolliseen uskomukseen etiikasta (asioista, jotka ovat oikeita ja vääriä). Se viittaa myös tapoihin, joilla katolisen uskonnon jäsenet elävät ja harjoittavat uskontoaan.

Monet ihmiset käyttävät sanaa "katolilaisuus" puhuessaan katolisen kirkon uskonnollisesta vakaumuksesta, jonka johtajaa kutsutaan "Rooman piispaksi" ja usein "paaviksi". Katolinen kirkko sijaitsee Vatikaanissa, joka on pieni itsenäinen valtio Rooman kaupungissa Italiassa. Joskus sanalla viitataan myös muiden kristillisten kirkkojen uskomuksiin, mukaan lukien itäiset ortodoksiset kirkot, joilla on monia katolisen kirkon kaltaisia uskomuksia, mutta jotka eivät usko Rooman piispan olevan heidän johtajansa.

Sanaa "katolilaisuus" käytetään usein erottamaan katolisten kristittyjen uskomukset protestanttisten kristittyjen uskomuksista. Katolinen ja ortodoksinen kirkko käyttävät kirkon johtajia, joita kutsutaan piispoiksi, määrittelemään uskomuksia. Protestantit sen sijaan käyttävät usein kunkin jäsenen omaa käsitystä Raamatusta uskomusten määrittämiseen. Protestantit käyttävät Raamatun ymmärtämiseen 1500-luvun protestanttisen uskonpuhdistuksen ohjeita. Se on maailman toiseksi suurin uskontokunta sunnismin jälkeen.

Mistä sana "katolinen" tuli

Vanhin asiakirja, jossa käytetään nimeä "katolinen kirkko", on Ignatius-nimisen miehen kirjoittama kirje. Ignatius asui antiikin Antiokian kaupungissa. Vuonna 107 Ignatius kirjoitti kirjeen, joka oli osoitettu muinaisen Smyrnan kaupungin kristilliselle yhteisölle. Tässä kirjeessä Ignatius kannusti kristittyjen yhteisöä olemaan uskollinen johtajalleen, piispalleen. Ignatius kirjoitti:

"Missä piispa esiintyy, siellä olkoon myös kansanjoukko, niin kuin missä Jeesus Kristus on, siellä on myös katolinen kirkko."

Ryhmät, jotka kutsuvat itseään "katolilaisiksi"

Monet kristittyjen eri uskontokunnat (ryhmät) kutsuvat itseään "katolilaisiksi". Näillä ryhmillä on usein erityisiä uskomuksia johtajistaan, joita kutsutaan piispoiksi. He uskovat, että Jeesus Nasaretilainen (jonka kristityt uskovat olevan Jumalan poika) nimitti ensimmäiset piispat, jotka nimittivät tulevat piispat, jotka lopulta nimittivät kunkin yhteisön nykyiset piispat. Tätä johtajien nimittämistä kutsutaan "apostoliseksi periytymiseksi".

Ryhmät, jotka käyttävät termiä "katolinen" puhuakseen itsestään, ovat:

1. Katolinen kirkko, jota kutsutaan myös roomalaiskatoliseksi kirkoksi.
2. Itäiset ortodoksit ja itäiset ortodoksit
3. Vanhat katoliset, anglikaanit, jotkut luterilaiset ja muut ryhmät.
4. Yhteisöt, jotka uskovat menettäneensä "apostolisen perimyksensä", mutta pyysivät toista yhteisöä "vihkimään" heille uudet johtajat. ("Ordinoida" tai "vihkiä" on sana seremoniasta, jossa piispaksi tai uudeksi uskonnolliseksi johtajaksi vihitään.)

Kaikki yhteisöt eivät usko, että muut yhteisöt käyttävät termiä "katolinen" oikein. Kaikki yhteisöt eivät myöskään usko, että muilla yhteisöillä on apostolinen perimys. Esimerkiksi katolinen kirkko uskoo, että itäisillä ortodokseilla on apostolinen perimys. Katolinen kirkko ei kuitenkaan usko, että anglikaaneilla tai luterilaisilla on sitä.

Itäiset ortodoksit uskovat samalla tavoin anglikaaneista ja luterilaisista. Kaikki itäiset ortodoksit eivät usko, että katolisella kirkolla on apostolinen perimys. Itäisten ortodoksisten kirkkojen eri jäsenillä on erilaisia mielipiteitä.

Anglikaanit ja luterilaiset uskovat kuitenkin yleisesti, että kaikki kristityt kuuluvat "katoliseen" kirkkoon. Näillä ryhmillä on hyvin erilainen käsitys termistä "katolinen".

Historia

Miten se aloitettiin

Katolilaisuus sai alkunsa Jeesus Nasaretilaisesta, juutalaisesta miehestä, jonka kristityt uskovat olevan Jumalan Poika, ja tämä kristillinen uskomus tunnetaan nimellä Kolminaisuus (Isä, Poika ja Pyhä Henki). Katolilaiset uskovat Jeesuksen olevan Daavidin jälkeläinen, juutalaisen kuninkaan kauan sitten. Roomalaiset ristiinnaulitsivat Jeesuksen vuonna 33 jKr. Katoliset uskovat, että Jeesus nousi kuolleista ja puhui seuraajilleen, joita kutsutaan kahdelletoista apostoliksi. He uskovat myös, että Jeesus nousi taivaaseen ja lähetti sitten Pyhän Hengen ohjaamaan seuraajiaan tapahtumassa, joka tunnetaan nimellä helluntai.

Jeesus nimitti yhden hänen seuraajistaan, apostoli Pietarin, johtajaksi, ja myöhemmin hänestä tuli ensimmäinen paavi eli Rooman piispa, mutta pian sen jälkeen hänet vangittiin ja hän kärsi marttyyrikuoleman Roomassa. Katoliset uskovat, että pyhälle Pietarille annettiin "taivasten kuningaskunnan avaimet", mikä tarkoittaa, että Jeesus antoi hänelle ja apostoleille tehtäväksi antaa syntejä anteeksi. Katolilaiset uskovat, että Pyhä Pietari siirsi Kristuksen hänelle antaman apostolisen vallan (kyvyn vihkiä pappeja ja vihkiä eukaristia) paaveille, jotka siirtävät tätä valtaa paavin kautta edelleen tähän päivään asti. Tällä hetkellä paavina toimii paavi Franciscus, joka on katolisen kirkon johtaja. Sana paavi tulee latinankielisestä sanasta, joka tarkoittaa "isää".

Vuonna 325 Nikean ensimmäinen kirkolliskokous sopi kirkon organisoinnista. Neuvosto sopi, että kirkolla oli viisi patriarkkaa (patriarkka oli korkein kirkon johtajatyyppi). Nämä viisi johtajaa olivat Rooman (paavi), Aleksandrian, Antiokian, Konstantinopolin ja Jerusalemin arkkipiispat. Rooman patriarkkaa kunnioitettiin "ensimmäisenä tasavertaisten joukossa".

Kirkon sisäiset riidat

Ajan myötä useat ryhmät erosivat katolisesta kirkosta erilaisten teologisten mielipiteiden vuoksi. Tämä aiheutti kirkosta irtautumisia, joita kutsutaan skismoiksi. Useimmat skismat johtuivat siitä, että ihmisillä oli erilaisia käsityksiä siitä, mikä on totta.

Vuonna 451 tapahtui kirkon hajaannus, kun kaikki kirkon johtajat, jotka kokoontuivat kirkolliskokoukseen Kalkedonin kaupungissa, erotti (erottivat) kolme johtajaa, koska he kannattivat monofysiitismiä eivätkä hyväksyneet näkemystä, jonka mukaan Jeesuksella oli kaksi luonnetta (täysin jumalallinen ja täysin inhimillinen). Nämä kolme olivat Egyptin, Syyrian ja Armenian piispoja. Nämä kolme piispaa eivät tietenkään myöskään hyväksyneet sitä, että heidät erotettiin, joten heidän alaisuudessaan toimivat kirkot tunnetaan vielä nykyäänkin itämaisina ortodoksikirkkoina.

Vuonna 1054 katolisen kirkon itäinen osa erosi itä-länsi-skeismassa. Paavia seurannut Länsi-Euroopan kirkko tunnettiin nimellä roomalaiskatolinen kirkko. Muualla maailmassa olevat kirkot, joiden mielestä paavin ei pitänyt johtaa kaikkia kristittyjä, tunnettiin ortodoksisena kirkkona. "Ortodoksinen" tarkoittaa "oikeaa uskoa", sillä he uskovat pitäneensä kiinni alkukirkon opetuksista, roomalaiskatoliset eivät.

Seuraava suuri irtautuminen oli protestanttinen uskonpuhdistus. Protestantit vastustivat Rooman kirkon voimassa olevaa keskusvaltaa ja hylkäsivät monet käytännöt, uskomukset ja kurinpitokäytännöt. Uskonpuhdistus alkoi Saksasta, jossa Martin Luther lähetti kirkolle muutosvaatimuksensa. Euroopan politiikan vuoksi monet kansakunnat tukivat Lutheria. Luterilainen kirkko sai alkunsa. Myöhemmin alkoi kalvinistinen tai presbyteerinen kirkko.

Englannissa kuningas Henrik VIII perusti anglikaanisen kirkon. Hän halusi erota ensimmäisestä vaimostaan, mutta paavi ei sallinut sitä, koska avioliitto oli voimassa. Aluksi kuningas Henrik VIII:n kirkko, Englannin kirkko, oli hyvin samankaltainen kuin katolinen kirkko. Suurin ero oli se, että kuningas oli kirkon päämies paavin sijasta. Myöhemmin hänen poikansa Edward VI:n aikana anglikaaninen kirkko muuttui reformoidummaksi eli protestanttisemmaksi. Anglikaanit ja useat muut protestanttiset kirkkokunnat uskovat edelleen olevansa reformoituja katolilaisia. Puritanismi syntyi anglikaanien keskuudessa, joiden mielestä uudistukset eivät menneet tarpeeksi pitkälle.

Uskonpuhdistuksen jälkeen perustettiin monia muita kirkkoja, koska aiempien protestanttisten oppien uskomuksista ja käytännöistä oli erimielisyyksiä. Vuoden 2010 U.S. Religious Congregations and Membership Study -tutkimuksen mukaan suurin osa Yhdysvaltojen protestanttisista uskontokunnista muodostuu tästä. Niitä on noin 314 000. Kaksi esimerkkiä näistä protestanttisista (tai reformoiduista) kirkkokunnista ovat metodistit ja baptistit.

Uskonnolliset uskomukset

Katolilaisten ja muiden kristittyjen samat näkökohdat

• Kymmenen käskyä
• Usko siihen, että Jumala tietää kaiken, että Jumalalla on rajaton valta ja että kaikki, mitä Jumala tekee, on hyvää.
• Usko siihen, että Jeesus Kristus kuoli maailman syntien tähden, nousi kuolleista ja "tulee jonain päivänä kirkkaudessa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita".
• Jumalan palvonnan merkitys.
• Raamatun erehtymättömyys

Mikä eroaa itäisistä ortodoksikristityistä

• Rooman piispan (tunnetaan myös nimellä paavi) ylivalta.
• Filioque-lauseke (Nikean uskontunnustus)

Mikä on erilaista kuin valtavirran protestantit

• Katolilaiset uskovat Kristuksen todelliseen läsnäoloon eukaristiassa (tätä kutsutaan transsubstantiaatioksi).
• Roomalaiskatoliset uskovat, että Jumala antaa synnit anteeksi sovinnon sakramentin (katumuksen) kautta, jonka suorittaa pappi, kun taas useimmat protestantit eivät usko tähän sakramenttiin.
• Roomalaiskatoliset uskovat, että on tärkeää elää Raamatun ja perinteen mukaan, joista kirkon oppikunnan (paavin kanssa yhteydessä olevat piispat) opetus tulee, kun taas useimmat protestantit uskovat Sola Scripturaan (vain Raamattuun).
• Roomalaiskatoliset uskovat, että paavin auktoriteetti (hyvin erityisissä, juhlallisissa tilaisuuksissa, joita kutsutaan "ex Cathedraksi") ja Raamattu ovat erehtymättömiä, kun taas useimmat protestantit uskovat erehtymättömään Raamattuun mutta eivät erehtymättömään paaviin. Paavin erehtymättömyys on julistettu kahdesti katolisen kirkon historiassa. Kerran on todettu, että Maria oli saanut alkunsa ilman syntiä, ja toisen kerran on todettu, että Maria otettiin taivaaseen ruumiineen ja sieluineen.
• Roomalaiskatolilaisten käyttämässä Raamatussa on usein muutamia tekstejä, joita protestantit eivät yleensä käytä. Tunnetuimpia niistä kutsutaan deuterokanonisiksi kirjoiksi.
• Roomalaiskatoliset kunnioittavat pyhimyksiä, erityisesti Neitsyt Mariaa (Jumalan äitiä). "Pyhimysten kunnioittaminen" tarkoittaa, että roomalaiskatoliset kunnioittavat pyhimyksiä (taivaassa olevia ihmisiä) erityisesti, koska he uskovat, että pyhimykset voivat rukoilla heidän puolestaan suoraan Jumalalle. Monet protestantit eivät tee niin, koska he pitävät "pyhimysten kunnioittamista" "pyhimysten palvomisena". Koska he uskovat, että vain Jumalaa pitäisi palvoa, he eivät kunnioita pyhimyksiä. Monet protestantit eivät myöskään yksinkertaisesti usko, että mikään kunnioittaminen on tarpeellista.
• Katolilaisilla on monimutkainen mariologia, kun taas useimmilla protestanteilla ei ole.