Katolilaisuus on katolisten kirkkojen perinteitä ja uskomuksia. Se viittaa niiden teologiaan, liturgiaan, moraaliin ja hengellisyyteen. Termi viittaa yleensä sekä läntisiin että itäisiin kirkkoihin, jotka ovat täydessä yhteydessä Pyhän istuimen kanssa.

Vuonna 2012 maailmassa oli yli 1,1 miljardia katolilaista. Tämä on yli 17 prosenttia maailman väestöstä.

Sana "katolilaisuus" tulee kreikan katholikismos-sanasta (καθολικισμός). Tämä tarkoittaa "kokonaisuuden mukaan".

Keskeiset opit

Katolilaisuuden teologia perustuu Raamattuun ja kirkon perinteeseen, joita tulkitsee kirkon oppivallan eli magisteriumin muodostama papisto. Tärkeitä piirteitä ovat apostolinen ketju (suora yhteys apostoleihin), sakramenttien merkitys sekä usko Kristuksen läsnäoloon erityisesti ehtoollisessa. Katolinen oppi painottaa myös pyhien väliintuloa ja Neitsyt Marian erityisasemaa kirkon historiassa ja liturgisessa elämässä.

Liturgia ja sakramentit

Liturgia tarkoittaa julkista jumalanpalvelusta; katolisessa kirkossa keskeinen liturginen tapahtuma on messu (Ehtoollinen). Liturgiseen vuoteen kuuluvat mm. Adventti, Joulu, Paasto ja Pääsiäinen sekä useita pyhäpäiviä ja viettoja. Katolinen kirkko tunnustaa perinteisesti seitsemän sakramenttia:

  • Rippi (katumus) – syntien tunnustaminen ja sovitus;
  • Ehtoollinen (eukaristia) – Kristuksen ruumiin ja veren vastaanottaminen;
  • Kaste – jäseneksi liittäminen;
  • Vahvistus (konfirmaatio) – Pyhän Hengen vahvistus;
  • Pappeus (ordination) – vihkimys piispoiksi, papeiksi ja diakoneiksi;
  • Naimaelämä (avioliitto) – liitto kirkon edessä;
  • Sairaan öljyjen voitelu – lohdutusta ja armoa vakavasti sairaalle.

Liturgiset ritit vaihtelevat; suurin osa katolisista noudattaa latinalaista riittiä (Rooman riitti), mutta on olemassa myös useita itäisiä katolisia rittejä, jotka säilyttävät oman liturgisen perinteensä.

Kirkon rakenne ja hierarkia

Katolinen kirkko on organisoitu hierarkkisesti. Johtajana on paavi, jota seuraavat piispat, papit ja diakonit. Paavin toimipaikka on Vatikaani ja hänet nähdään piispana Rooman seurakunnasta, jonka asema liittää muut kirkot apostoliseen perintöön. Kirkon hallinnollinen elämä noudattaa myös kanonista oikeutta.

  • Paavi – kirkon näkyvä ylin johtaja;
  • Piispat – hiippakuntien johtajia, jotka ylläpitävät apostolista jatkumoa;
  • Papit – seurakuntien hengellinen palvelus;
  • Diakonit – avustavat pappeutta ja toimivat palvelutehtävissä;
  • Religiösiset yhteisöt (luostarielämä, sääntökunnat) – omistautuneet rukoukselle, opetus- ja hyväntekeväisyystyölle.

Historia lyhyesti

Katolisuuden juuret ovat ensimmäisten vuosisatojen kristinuskossa ja apostolien perinteessä. Roomalaisen valtakunnan aikana kirkko vakiintui ja myöhemmin syntyi jakautumia, joista merkittävin oli idän ja lännen välinen suuri skisma 1054, joka erotti itäiset ortodoksiset kirkkokunnat lännen katolisesta kirkosta. 1500-luvulla reformaation seurauksena syntyi uusia protestanttisia kirkkoja, ja katolinen kirkko vastasi uudistuksella, joka konkretisoitui Trenton kirkolliskokouksessa.

Merkittäviä käännekohtia modernissa historiassa ovat olleet muun muassa Vatikaanin ensimmäinen ja toinen kirkolliskokous (Vatican I ja Vatican II). Erityisesti Vatican II (1962–1965) avasi kirkon liturgian muutoksille, ekumeniselle vuoropuhelulle ja korosti kirkon läsnäoloa nykymaailmassa.

Maria ja pyhimykset

Marian rooli on katolisessa hurskaudessa merkittävä. Keskeisiä dogmeja ovat muun muassa Marian neitseellisyys, neitseellinen synnytys, Marian taivaaseen ottaminen (Assumptio) ja hänen erityinen asemansa Jumalan äitinä. Pyhimykset ja esirukoilijat ovat tärkeitä esimerkkejä pyhyyden elämälle; kirkko voi julistaa seurallisen henkilön pyhimykseksi kanonisoinnin kautta.

Moraali ja yhteiskunnallinen opetus

Katolinen moraaliteologia katsoo ihmisarvon perustuvan Jumalan luomistyöhön. Kirkon sosiaalinen opetus korostaa heikoimmista huolehtimista, yhteistä hyvää, solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Eettisissä kysymyksissä kirkko antaa ohjeita muun muassa elämän suojelusta, perheestä, taloudellisesta oikeudenmukaisuudesta ja ihmisoikeuksista.

Riitit ja moninaisuus

Katolilaisuuteen kuuluu useita liturgisia perinteitä: latinalainen riitti on suurin, mutta idän katoliset kirkot (esim. bysanttilainen, aleksandrialainen, armennialainen, syyrialaiset ritit) ovat täydessä yhteydessä Pyhän istuimen kanssa ja pitävät yllä omia kieli- ja liturgisia perinteitään. Tämä moninaisuus näyttäytyy jumalanpalveluksessa, uskonnollisessa taiteessa ja hengellisissä käytännöissä.

Ekumenia ja kansainväliset suhteet

Viime vuosikymmeninä katolinen kirkko on osallistunut aktiivisesti ekumeeniseen keskusteluun muiden kristillisten kirkkojen kanssa sekä dialogiin muiden uskontojen ja maailman lahjojen kanssa. Tavoitteena on usein yhteisen ymmärryksen lisääminen, yhteistyö humanitaarisissa kysymyksissä ja yhteisymmärryksen edistäminen yhteiskunnallisissa haasteissa.

Nykytilanne

Katolilaisuus on globaali uskonto, jolla on vahvat läsnäolot Euroopassa, Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa. Vaikka eri alueiden haasteet ja painotukset vaihtelevat, yhteiset tukipilarit ovat sakramentaalinen elämä, kirkon opetus ja paikallinen seurakuntaelämä. Vuonna 2012 mainittu luku yli 1,1 miljardista kuvaa katolilaisten laajuutta; nykyaikana katolinen väestö jatkaa kasvua tietyillä alueilla samalla kun kirkko kohtaa haasteita maallistumisesta, väestönmuutoksista ja sisäisistä keskusteluista liittyen esimerkiksi pappeuteen, uskon elävöittämiseen ja nuorten osallistumiseen.

Lisätietoja

Katolilaisuudesta kiinnostunut voi tutustua paikalliseen seurakuntaan, katolisiin julkaisuisiin ja kirkollisiin dokumentteihin (esim. enklaavien ja kirkolliskokousten julkaisut). Monet katoliset hiippakunnat ja järjestöt tarjoavat myös opetusmateriaalia, rukousohjelmia ja mahdollisuuksia osallistua yhteisölliseen elämään.