Mikä on NATO? Pohjois-Atlantin liitto — perusteet ja historia

Pohjois-Atlantin liitto (NATO) on valtioiden sotilaallinen ja poliittinen puolustusliitto. Se perustettiin Pohjois-Atlantin sopimuksella vuonna 1949; sopimus allekirjoitettiin Washingtonissa, D.C. Yhdysvalloissa 4. huhtikuuta 1949. Liiton päämaja sijaitsee Brysselissä, Belgiassa. Liitolle käytetään myös ranskankielistä nimeä Organisation du traité de l'Atlantique nord (OTAN).

Perusperiaatteet

• Yhteinen puolustus: sopimuksen tunnetuin kohta on artikla 5, joka tarkoittaa, että hyökkäys yhtä jäsenvaltiota vastaan käsitetään hyökkäykseksi kaikkia vastaan ja voi laukaista yhteisen puolustuksen toimia.
• Poliittinen yhteistyö: NATO ei ole pelkästään sotilaallinen organisaatio vaan myös foorumi poliittiselle koordinoinnille ja turvallisuuspolitiikan neuvotteluille.
• Puolustuksellinen luonne: liiton virallinen tehtävä on estää konfliktit ja puolustaa jäsenmaiden turvallisuutta, ei hyökätä ennalta määräämiin kohteisiin.

Organisaatio

• North Atlantic Council (NAC): liiton poliittinen johtokeskus, jossa jokaisella jäsenmaalla on edustaja; NAC tekee keskeiset päätökset.
• Yleissekretääri: NATO:n poliittinen johtaja ja kasvot kansainvälisesti; vastaa neuvonnasta ja hallinnollisesta yhteistyöstä jäsenmaiden välillä.
• Sotilaskomitea ja yhteiset joukot: sotilaallinen neuvonta NAC:lle sekä suunnittelu- ja valmiusyksiköt, joita jäsenmaat ylläpitävät.
• Komennot ja iskutaito: NATO ylläpitää strategisia komentoja ja yhteistyötä harjoituksissa, yhteensopivuudessa ja tiedustelussa.

Perustajajäsenet ja laajentuminen

Alun perin vuonna 1949 liittoon liittyi 12 maata: Yhdysvallat, Kanada, Iso-Britannia, Ranska, Italia, Belgia, Alankomaat, Luxemburg, Norja, Tanska, Portugali ja Islanti. Sittemmin NATO on laajentunut useissa vaiheissa. 1990-luvun ja 2000-luvun laajennukset toivat itä- ja keskueilän maita mukaan kylmän sodan jälkeiseen turvallisuusjärjestelmään. Vuoteen 2023 mennessä liitto laajeni edelleen, kun muun muassa Suomi ja Ruotsi hakivat jäsenyyttä muuttuneen turvallisuuspoliittisen tilanteen seurauksena.

Keskeiset toimet ja operaatiot

• Kylmän sodan aika: NATO toimi pääasiallisena länsiliittoutumana Neuvostoliittoa ja Varsovan liittoa vastaan. Painopiste oli pelotteessa ja yhteisissä harjoituksissa.
• 1990-luku: NATO osallistui diplomaattisiin ja sotilaallisiin operaatioihin Balkanilla, mukaan lukien Bosnia ja Kosovo, joissa pyrittiin vakauttamaan alueita ja estämään humanitaarisia kriisejä.
• 2000-luku: liitto johti mm. Afganistanin ISAF-operaatiota (2001–2014) pyrkien vakauttamaan maata ja tukemaan jälleenrakennusta.
• 21. vuosisadan uhat: NATO on laajentanut toimintaansa myös kyberturvallisuuteen, hybridivaikuttamiseen, terrorismiin ja energian turvallisuuteen liittyvien uhkien torjuntaan.

Liittymisprosessi

• Maa hakee jäsenyyttä ja käy dialogia liiton kanssa; liitto asettaa vaatimuksia demokraattiselle hallinnolle, oikeusvaltiolle ja puolustuskyvylle.
• Kaikkien nykyisten jäsenmaiden yksimielinen hyväksyntä tarvitaan uuden jäsenen ottamiseksi.
• Uudet jäsenet muodostavat usein pakollisia kehityssuunnitelmia sopeutuakseen NATO:n standardeihin ja yhteistoimintakykyihin.

Haasteet ja kritiikki

• Geopoliittiset jännitteet: erityisesti suhteet Venäjään ovat olleet keskeinen haaste. NATO:n laajentuminen itään on herättänyt vastareaktioita ja turvallisuuspoliittista jännitettä Euroopassa.
• Paineet jäsenmaksuissa ja resurssien jakamisessa: eräät jäsenvaltiot ovat vaatineet suurempaa puolustusmenoihin osallistumista, mikä on aiheuttanut keskustelua tasapainosta ja solidaarisuudesta.
• Operaatioiden luonne: humanitaaristen, kriisinhallinta- ja pitkittyneiden operaatioiden kustannukset ja oikeutus ovat olleet esillä julkisessa keskustelussa.

Miksi maat liittyvät NATO:on?

• Turvatakuut: kollektiivinen puolustus ja poliittinen turvaverkko.
• Yhteistyö ja tiedonvaihto: puolustusteknologian, tiedustelun ja harjoitusten jakaminen.
• Vaikutusvalta: jäsenyys antaa mahdollisuuden osallistua turvallisuuspolitiikan muotoiluun Euroopassa ja Pohjois-Atlantilla.

NATO on siten sekä historiallisesti merkittävä kylmän sodan perillinen että dynaaminen järjestö, joka pyrkii sopeutumaan uusiin uhkiin ja turvallisuustilanteisiin. Sen rooli määrittyy jatkossakin kansainvälisen politiikan, puolustuskykyjen ja teknologian kehityksen mukaan.

Hae kirjaimella